Vuoden tokokoira koulunpenkillä ja pellolla

On jäänyt mainitsematta, että Ruu valittiin toistamiseen Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen vuoden 2015 toko-koiraksi! Pätevä pieni <3

Ihan jotain treeniäkin ollaan tehty, kun tavoitellaan sitä toista ykköstä SMmiä varten. Yritän kovasti välttää ylitreenaamista ja pitää homman hauskana. Omasta mielestä alkoi olla ilmassa jo vähän ylitreenaamista... Edellisen kokeen jälkeen on pidetty siis vähän huilia osittain kiireiden takiakin ja olen enemmänkin pohdiskellut, että miten saisi niitä vaikeita liikkeitä edes hitusen paremmiksi. Sitten kävi onnenkantamoinen ja päästiin peruutuspaikalle Huotarin Oilin toko-koulutukseen. Me sitten NIIN tykätään!

Ei muutakuin härkää sarvista ja pöydälle liikkeet zeta ja luoksetulo. Zetaan panostettiin enemmän, kun se on ehkä sellainen jolle voisi jopa saada tehdyksi jotain. Kerroin Oilille, että yksittäin tekee tosi hyviä jääviä, mutta homma ei kanna kokeeseen asti. Siellä erityisesti istuminen on super hidas. Näytettiin ensin miten homma menee ja hyvin tuli ongelmat esille, paitsi että jäävät oli tällä erää hyviä?! Mutta Ruu siis pälyilee merkkejä, keskittyminen kärsii ja meitä ahdistaa jne.

Oili oli sitä mieltä, että koira on hyvin rutinoitunut jo zetaan liikkeenä ja osaa sen. Nyt kannattaisi vähän rikkoa kaavaa ja tehdä jotain tosi erilaista, jotta koira lakkaisi odottamasta, ennakoimasta ja olisi kuulolla koko ajan paremmin. Niinpä piti esim. ekalla suoralla olla tekemättä mitään, kiertää eka merkki ympäri ja sitten istuminen normisti, koiran kohdalta juosten matkaan ja juoksusta seisominen. Ruu meni merkin kiertämisen jälkeen ihan hämilleen ja Oili sanoi, että siitä näki, että "voi eiii...tää liike meni nyt ihan pieleen, ei tätä näin pidä tehdä....apua apua...". Kun oli paljon erilaisia "tehtäviä" minun muistettavana, en ehtinyt paineistua itse varsinaisesti tästä liikkeestä, olin rennompi ja koirakin alkoi olemaan rennompi. Lakkasi mm. nuoleskelemasta huuliaan, jota ihan alussa esiintyi. Ja kun treenaan tätä näin, niin jos tulee virhe jäävään, nopea korjaus ja ei siitä sen enempää. Ei paineisteta ja tuoda murheita moitteilla. Oli niin ilahduttavaa, kun Oilin mielestä jäävät onnistuivat ihan kohtuullisen hyvin, jospa lakkaisin murehtimasta niitä nyt hetkeksi edes. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.

Luoksetuloa ehdittiin katsoa pikaisesti. Oilin mielestä Ruu ei oikein "kunnioita" stoppeja ja suhtaudu niihin vakavasti. Tekee vähän sinnepäin. Oili kertoi käyttävänsä paljon takapalkkaa, lähes aina, mutta sinne pääsee vain hyvistä stopeista ja reippaasta vauhdista. Eli nyt lähden opettamaan takapalkkaa niin, että kun tulee hyvin vierelle, pääsee juoksemaan palkalle. Jos tarvitaan lisäkäskyjä, niin kehutaan kun lopulta tulee, mutta siitä ei vielä palkalle pääse. Stopit korjataan niin, että tehdään se läheltä peruuttaen uudestaan ja kehutaan, mutta palkkaa ei ansaita. Uusinnalla voi avustaa stoppia ihan vartaloavulla, että näin sen kuuluu mennä. Kriteereistä täytyy pitää kiinni. Mähän olen Ruulle aikanaan takapalkkaa käyttänyt, mutta se jumiutui niin totaalisesti, että luovuin siitä. Katsotaan, jos yrittäisi uudestaan.

Porukkatreeneissä oli ihan perus kuuntelemisia, omiin käskyihin vain piti reagoida. Tämä ei ollut ongelma, mutta se, että itse sanoi väärän käskyn, joka muistutti oikeaa, oli Ruulle yllättäen aika vaikea! Ei olla tämmöistä aikoihin tehtykään ja todella halpaan meni kyllä välillä. Pääasia ehkä kuitenkin, että ei reagoinut millään lailla muiden käskyihin.

Oltiin vain oma osuutemme koulutuksessa, koska meillä oli vieraita kotona. Mielellään näitä Oilin oppeja kuuntelisi enemmänkin. Kiitos paljon!

Maissi saapui taas kylään ja saa Ruunkin näyttämään kuvissa nyt paljon enemmän labradorilta...:D Aika suloinen pentu, hyvin sopisi meidänkin sisustukseen...

Sitten on käyty myös pellolla treenaamassa. Ajattelin olla tänä vuonna rohkea, ja ottaa osaa alan kokeisiinkin...hui.

Tässä kuvassa on tehty ensin linja nro:lle 1, tuota hienoa ja suoraa viivaa pitkin. :D Koira meni kyllä suorempaan. Tämän jälkeen tehtiin linja kakkos numerolle. Molemmissa huonosti näkyen targetit. Ekan lähetyksen lähti liikaa vasemmalle, lähti seuraamaan hajujälkeä edellisen linjan lähtöpaikalle. Annoin mennä toteamaan, että väärään suuntaan menit. Toisella lähetyksellä petrasi todella hyvin ja paineli suoraan kakkosnumerolle, aika mahtista.

Sitten ollaan hakkuuaukealla, joka kuului meidän hakuruutuun ja joka tehtiin ensin. Eli Ruu oli käynyt juoksentelemassa alueella. Vaikka etäisyys ei ollut nyt kovin pitkä, en ollut uskoa todeksi, kun heti ekalla lähetyksellä meni viivotin suoraan nuolen osoittamalle kivelle, josta hyppäsi vasemmalle. Tähän stop ja ohjasin jatkamaan suoraan ja heti siellä takana oli metsän reuna ja kanidami. Niin pätevä! Tässä ei ollut targettia.

Sitten oltiin Marikan kanssa pellolla. Tehtiin markkeerauksia ja aika hurjaa, oli tehdä tauon jälkeen näin "vaikeat", kun meille nämä markkeeraukset on toooosi vaikeita. Ensimmäisen (nro1) Marika heitti about nro 2 kohdilta, dami heitettiin tuommoiseen notkoon ja ojaan. Matkalla piti ylittää pieni oja ja maasto laskeutuu selvästi alas, eli koiraa ei meinaa erottaa perillä. Ja tiedättekö, Ruu meni kuin luoti heti oikeaan paikkaan. Olen sanaton. Nuoli näyttää koiran paikan, on jo noussut notkosta ja on palauttamassa ekaa damia. Tokan (nro2) Marika heitti tuon kulman takaa (kirjain H niin kuin heittäjä) eli oli piilossa. Tälle päästäkseen piti ylittää kaksi pientä ojaa. Ja tällekin heitolle Ruu eteni varmasti ja hienosti, jäi ihan hitusen vajaaksi ja ei saanut hajua, ajautui sitten vasemmalle lähelle ekan damin putoamispaikkaa, joten Marika otti damin ylös. Oli niin sääli, että jäi tosi pienestä kiinni. Mutta toisella yrittämällä ei epäröinyt yhtään, eteni varmasti ja dami ylös. Olen edelleen sanaton. Onneksi tajusimme (minä tajusin) jättää heitot tähän, vaikka alunperin olin suunnitellut vielä kakkosmarkkeerauksen samoille kohti. Upea Ruu!

Sitten tehtiin jotain hurjaa. Marikan heitti haasteen ja tehtiin linja tämmöiseen paikkaan. Eli nuoli näyttää määränpään (targetti oli), matkalla kaksi ojaa, pieni ja isompi, laskeutuva rinne ja sokko alue, jossa en näe koiraa, lisäksi vielä piti ylittää markkeerauslinjat ja ohittaa niiden putoamispaikat. Ja matkaa ihan sikana. Vaikein linjamme varmasti ikinä kuivalla maalla. Ekan lähetyksen meni aika lailla vasemmalle, joten uusittiin. Toisella lähti paremmin, pysäytin ennen kuin hävisi näkyvistä ja korjasin enemmän oikealle eteen, jolla eteni molempien ojien yli ja nähtiin taas toisemme, stop ja korjasin hiukan vasemmalle. Aivan huikeaa kuuntelua ja helppoa ohjausta! Tämän jälkeen oli sitten sitä säätöä. Vaikka oli kertaalleen käynyt targetilla, niin alkoi haahuilemaan. Kävi mm oikealla kulman takana niillä markkeerauksilla jne. Muutamia lähetyksiä säädetiin, oltiin ihan että, mikäs nyt?! Sitten otin vierelle ja totesin, että lakkaa hölmöilemästä ja juokse eteenpäin. Ja koira teki työtä käskettyä. Hieno, suora linja perille asti. Mitäs tästä vaativuus asteesta sanotte? Riittäisikö kohta jo voivoi-luokkaan ohjauksen osalta? :)

Tässä vielä toinen kuva lähempää kuvattuna. Näkyy nuo ylitettävät ojat paremmin. Sininen viiva kuvaa sitä, mistä koira on juossut markkeerauksille. Marika kävelee about sitä linjaa, jota Ruu juoksi tälle ohjaus targetille.

Olipas kivaa nomeilla ja kun vielä aika vaikeat tehtävät onnistuikin vielä. Tähän loppuun vielä muutama kuva vieraista.

Kyllä lapsi lapsen tunnisti <3

Ja kyllä lapsi lapsen tarvikkeet tunnistaa. Käyttötarkoitus saattaa vaihdella...

Hyvä fiilis parempi suoritus

Pääsimme Ruun kanssa jälleen Huotarin Oilin toko-koulutukseen viime lauantaina ja kylläpä oli taas antoisa päivä. Alun perin meinasin ottaa luoksetuloa ja kysyä, onko sille liikkeelle enää mitään tehtävissä. Mutta sitten aloin miettimään, että kun eka koe on kahden viikon päästä ja sen jälkeen alkaa vieläkin tarkempi ja tiukempi treeni- ja kisakausi, niin hyödynkö yhden liikkeen analysoinnista? Ehkä, mutta kokonaisuus on paljon tärkeämpi, joten tehtiinkin sitten koko setti kokeenomaisesti. Jännitti, sillä edellinen koe on joulukuulta ja sen jälkeen oli se sairastauko ja sitten tuli perheenlisäystä, joten on treenattu aika vähän ja jotenkin hapuillen, se fiilis ei ole oikein ollut kohdillaan. Puhumattakaan, että osaa liikkeistä ei olla tehty kokeenomaisesti tai edes kokonaisina liikkeinä edellisen kokeen jälkeen.

Oili määräsi liikkeille järjestyksen. Ihanaa, kun sai kirjallisen ja suullisen palautteen ja vähän vinkkejäkin jatkoon. Niin suuri kiitos kouluttajalle!

Ruutu: Yksi inhokki liikkeistämme, kokonaisena ei olla kokeen jälkeen tehty.

• merkille voisi mennä nopeammin, mutta nytkin riittävä
• hyvä vauhti ja asenne
• kiva loppu / hyvä kokonaisuus!

Positiivista oli, että Ruu löysi ruutuun! Sivulle tuli vauhdilla ja hyvin, siinä on menty siis eteenpäin!

• Treeniä ja häiriötä tarvitaan jatkoon, varmuutta!

Seuruu: Minimaalisesti treenattu kokeen jälkeen, lähinnä etsitty parempaa paikkaa.

• kaunis kokonaisuus!
• perusasennot hitaat, täyskäännöksissä voisi olla sukkelampi
• muutoin suora, vain yksi vino perusasento

Oili kehui meidän seuraamista, mikä lämmitti mieltä tosi paljon. Itsestä se tuntui hieman epätasaiselta, mutta videolta näyttää paljon paremmalta. Oma luotto koiraan kasvoi paljon.

• jatkossa treenataan edelleen paikkaa ja käännöksiä/siirtymiä
• perusasentoja yritetään saada nopeammiksi

Ohjattu: on treenattu lähinnä merkkiä, sekin pahasti vaiheessa

• merkki voisi olla nopeampi, nyt ravasi lopun
• vähän epävarma kapulalle lähtiessä
• kiva vauhti ja siisti pito lopussa

Merkki on edelleen työn alla, jää kapuloihin sen verran kiinni, että merkille menee hitaasti. Epävarmuus kapulalle lähtiessä johtui varmasti siitä, ettei olla sitä tehty ja sen sekunnin Ruu mietti käskyä ja kapulan hoksattuaan tajusi homman.

• nostetaan siis edelleen merkin merkitystä
• nopeutta voisi kokeilla saada koskettamalla oikealla jalalla koiraa takapuoleen samalla kun se lähtee merkille, koirat ei tästä juuri tykkää ja ne kiirehtivät alta karkuun (olen tätä ehtinyt jo kokeilla ja on toiminut, mutta on oltava varovainen, ettei paineistu liikaa ja karkaa ennen aikojaan matkaan)
• tai sitten koira opetetaan kiskomaan merkille, eli kun hihnassa/pannassa on tarpeeksi painetta, koira pääsee merkille. Jos se ei halua merkille, se ei pääse sinne.

Tunnari: tätä on treenattu, liikkuroinnissa on näkynyt paljon painetta, välillä säätää ja on epävarma

• ok vauhti
• otti oman, pudotti, tarkisti ja sen jälkeen toi oman
• siisti loppu

Ei ollut Ruun parhaita suorituksia, epävarmuus näkyi. Maisteli vääriä, mistä en tykännyt alkuunkaan. Vauhtiinkaan en ollut itse tyytyväinen.

• Lisää treeniä vaan ja varmuutta. Sillä paranee vauhti ja maistelut jää pois. Ei stressiä, ei paineita, jotta vältytään lisähuolilta.

Luoksetulo: inhottavin liike ikinä! On tehty stoppeja aika vähän saikun jälkeen.

• hyvä fokus alussa
• hyvä stop, maahan venyi
• kiva vauhti, loppu voisi olla nopeampi

Tässä Ruu yllätti positiivisesti ja teki itseasiassa aika hyvät stopit, varsinkin tällä alustalla. Jatketaan siis samalla vaatimustasolla.

• kaarsi poispäin yleisöstä kun lähti tulemaan, eli jatkoon paljon ihmishäiriötä!
• pidetään stoppien vaatimustasosta kiinni
• treenataan myös loppuun vauhtia lelulla

Kaukot: on treenattu, aika varmaa menoa, toisinaan minimaalista siirtymää takajaloissa vaikkei suoranaisesti etene

• ohjaajalla vartaloapu alas
• hienot vaihdot, tekniikka piti! Jee!

Mulla oli päässä olevinaan joku hieno järjestys vaihtoihin, mutta sotkin homman ja tehtiin sitten muutama ylimääräinen vaihto. Mutta hienosti Ruu teki, tekniikka säilyi loppuun. Oililta kysyin vaihtojen nopeudesta ja hänen mielestä niitä ei tarvitse lähteä nopeuttamaan, kun tekee teknisesti niin hyvin. Ja kun vaihdot ei kuitenkaan ole niin hitaita.

• jatketaan treeniä, häiriötä enemmän mukaan

Zeta: yksittäisiä stoppeja on tehty, vähän liikkurointia

• vaihdot oikein, ennakoi seisomisesta liikkeelle
• hidas tahti
• seuruu jotenkin fokusoimatonta, mutta silti hyvä

Liike tehtiin lähellä "yleisöä" ja kylläpä se toikin Ruulle huolia. Vaikutti selvästi seuraamiseen ja tuntui epävarmalta vierellä. Videolta katsoin, että stopit oli ihan ok, mutta Ruu pystyy parempaankin. Oili ei kysyessäni moittinut vaihtojen nopeutta, mutta voisi ne kyllä olla paremmatkin.

• jatkossa treenattava paljon omaa kävelyä ja vauhtia
• stoppeja ja niissä vaatimuksena riittävä nopeus
• yleisöhäiriötä tarvitaan paljon!

Metallinouto: treenattu yhden kerran edellisen kokeen jälkeen

• hyvä liike!

Tämä on aika varma, kiva ja helppo liike meille.

• treenataan kuitenkin silloin tällöin, että muistaa hypätä molempiin suuntiin
• omaa heittoa voisi treenata
• vinoista heitoista noutoa ja palautusta hypyn kautta

Oilin loppukommentit
- Kokonaisuus varman oloinen, koira tod osaa!
- Joissain kohdin voisi olla intensiivisempi
- Ohjaajalla joitain vartaloapuja

Olin Ruuhun super tyytyväinen! Olin kehässä varmaan ensimmäistä kertaa ilman mitään treeniliivejä tai palkkoja ja siitä huolimatta Pikkumusta teki kanssani hommat iloisesti ja jaksoi hyvin loppuun asti. Näin onnettomalla treenaamisella, niin hienosti, voi vitsit! Se fiilis, se on niin tärkeä ja kyllä se siellä on ollut ja tämän jälkeen ei anneta sen joutua hukkaan. Vaikka treenattavaa riittää ja vaikka siellä vähän haparointeja näkyi, niin fiilis oli kohdillaan, häntä heilui ja meillä oli kivaa. Tästä on niin hyvä jatkaa.

Tässä videota suorituksestamme

Lisäksi tehtiin porukalla kimppatreeniä ja häiriötä.

Uusien sääntöjen paikallaolot, sujui tosi hyvin. Hieman kuunteli takana liikkuroinutta Oilia, joten sitä pitäisi tehdä jatkossakin. Erikseen myös maahan ja istu käskytystä ihan vieri vieressä rivissä. Ei reagoinut muiden käskyihin, hienoa!

Tehtiin seuraamista yhtä aikaa koko kentällä ja ringissä pujotellen. Ruu oli älyttömän hyvin kuulolla ja teki hommia upeasti. Tuommoinen häiriö tuntuu sopivan sille, sillä tiivistää vierellä ja tuntuu, että haluaa olla vain minun kanssa.

Jääviä yhtä aikaa, ensin  2 x maahan, 2 x seiso ja tämän jälkeen en tiedä mitä tapahtui, sillä Ruu vinkaisi ja hyppi sen jälkeen melkein olkapäille ja halusi syliin. Ihan kuin olisi pahoitellut olemassa oloaan ja pyydellyt anteeksi hirmuisella mielistelyllä. Mielestäni en tallonut varpaille enkä osunut koiraan, mutta jotain siinä kuitenkin kai tapahtui. Tämän jälkeen piti tehdä 2 x istumiset, mutta Ruu teki 2 x super nopeat maahanmenot. Kenties varmisteli ja pahoitteli vielä? Kolmannella istui, käskytin vasta toisten jälkeen eli ei reagoinut muiden antamiin käskyihin.

Todella antoisa koulutus ja lisäksi oli tosi mukavaa tavata tuttuja ja juoruilla kaikenlaista, kiitos seurasta! Superkiitos teille, jotka autoitte pienen Vauhtipojan kanssa! Ja iso kiitos kuvaajallekin! :)

Huotarin toko-koulutus

Viime lauantaina oli Oili Huotarin toko-koulutus ja jälleen kerran ei tarvinnut pettyä koulutuksen antiin! Niin hyvä Oili taas oli, kiitos kouluttajalle ja meidän seuralle (Hennalle) järjestelyistä.

Eka halusin katsoa ruudusta sivulle tuloa, kun edellisessä kokeessa Ruu tuli törkeän väljästi sivulle ja samaa se on esittänyt treeneissäkin. Oilin mielestä koko koira tulee vähän varovaisesti kohti ja hidastaa vauhtia vähän ennen kuin on perillä. Tätähän on ilmennyt aikojen alussakin... Lähdettiin ratkomaan pakkaa sillä, että kun koiralla on hyvä vauhti tulla sivulla, vedän lelun esiin ja annan sen tiiviisti vähän vasemmalta edestäni koiralle. Luodaan mielikuvaa, että kannattaa tulla lujaa ja reippaasti. Lähti toimimaan tosi hyvin! Kaaviota ei aina tarvitse myöskään päättää perusasentoon, vaan voi esim. tehdä täyskäännöksen oikealle.

Muistutuksena myös, että pitää hakea balanssia siihen, ettei koira ala ennakoimaan sivulle tuloa. Liikkuri voi kävellä mukana ja tehdä hämykutsuja yms. Eli kuuntelutreeniä. Ei liikaa, mutta aika ajoin.

Muutenkin poimin tuosta sivulletulosta vinkkinä, että siihen kannattaa panostaa alusta alkaen. Perusasentohan on se mistä kaikki lähtee ja koiran pitää haluta tulla perusasentoon. Vinkkinä Oili mainitsi, että tekevät paljon treeniä, jossa ohjaaja seisoo lähellä seinää ja koira kutsutaan luokse ja se saa sujahtaa vasemmalta sivusta (seinän ja ohjaajan välistä) suoraan palkkaan. Sitten se saa palkan sujahtamalla ohi, mutta pyörähtämällä käteen palkalle. Näin koira tulee lujaa loppuun asti eikä ala touhuta käännöstä liian aikaisin. Periaatteena muutenkin, että ohjaajaa kohti juokseminen on kivaa!

Toisella setillä katsotiin merkille menoa nimen omaan ohjatun noudon yhteydessä. Se on paljon hitaampi, saattaa unohtua kokonaan jne. Oili heitteli kapulat lähelle merkkiä ja Ruu pyrki niitä vuorotellen tuomaan. Ei puhettakaan, että olisi merkille mennyt. Se piti käytännössä viedä sinne merkille, jotenkin ei noutaja ehtinyt hoksata ideaa yhtään. Mutta nyt siis paloittelen tämän liikkeen ja nostan merkin arvoa paljon kapuloita korkeammalle. Merkin taakse kokeilen laittaa lelua ylläripalkaksi tai sitten jättipalkkaa ohjaajalta. Ei hyväksytä hitaita merkkejä, niistä ei palkkaa. Lähetän merkille eri aikoina, esim. kun liikkuri vie ekaa kapulaa, viimeistä kapulaa yms.

Kun homma menee eteenpäin ja merkki alkaa olla hyvä, saa koiran välillä laittaa noutoon. Muuten pidetään suuntia yllä erikseen niitä treenaamalla. Toiselta koirakolta poimin myös sen vinkin, että laitetaan haettava kapula välillä vaikeammin havaittavaksi, esim. laatikon taakse, reunalla olevien tavaroinen taakse yms. ja vahvistetaan sitä uskoa siihen, että siellä ON se kapula. Kun siitä saa varman, ei koira ihan heti luovuta ja valitse keskimmäistä kapulaa.

Seuraamiseen poimin jatkoon sen, että opetan Ruun seuraamaan ohjaajan vasenta jalkaa. Tehdään hämylähtöjä ja kesken seuruun pysähdytään, vasen jalka jää taaemmas kuin oikea ja tsekataan mihin koira pysähtyy. Sama myös juoksusta.

Lopuksi tehtiin porukalla yhtäaikaa häiriötreeniä. Alkuun uusien sääntöjen mukaista paikallaoloa. Oli noutaja aika ihmeissään kun istumisesta olisi pitänyt mennä etäältä käskettynä maahan. Tähän tarvittiin kaksoiskäsky. Luokse lähti tulemaan yhdellä käskyllä, mutta selvästi ihmetellen. Jäävissä Ruu oli hyvin mukana ja se haksahti vain kerran kuuntelemaan kaverin käskyä.

Kiva kiva kiva koulutus!

On aika mennä eteenpäin

Viime lauantaina oli seuran järjestämä toko-koulutus, kouluttajina Riitta ja Pekka Korri. Olen aiemminkin ollut heidän koulutuksessa ja tykännyt eikä tarvinnut kyllä pettyä tälläkään kertaa. Sain täsmälleen sellaisia neuvoja/vinkkejä, joita todellakin tarvitaan juuri tällä hetkellä.

Ensin oltiin Riitan opeissa ja halusin katsoa sitä meidän suurinta ongelmaamme, ruutua. Suurin ongelma tällä hetkellä on sinne löytäminen sillä ensimmäisellä toistolla ja erityisesti, jos on ensin tehty luoksetuloa toisessa reunassa. Ruu ajautuu niin herkästi niille kaukanakin oleville väärille merkeille. Tähän ratkaisuksi nyt tehdä helpotetusti ruutua niin, että ensin lähetetään merkille ja stopataan siihen. Seuraavaksi käydään joko itse näyttämässä tai avustaja näyttää ruudun ja lähetetään koira sitten sinne. Näin suljetaan pois se väärä suoritusmalli, joka koiralla on. Eli estetään sitä tekemästä virheellisiä toistoja ja vahvistetaan sitä oikeaa suoritusmallia. Tuodaan häiriömerkkejä lähemmäs, lisätään matkalle kapulaa ja muuta häiriötä. Ja tehdä merkiltä vuorotellen joko ohjattua noutoa tai ruutuun juoksemisia. Avustaja voisi ajoittain laittaa ruutuun lelun, jolla saadaan vahvistettua ruudun palkkausta. Tämä voi hidastaa ruudussa pysähtymistä, mutta sitten on haettava balanssi siihenkin suorilla palkkauksilla. Lähdetään nyt näillä työstämään ja katsotaan mitä alkaa tapahtua vai alkaako mitään tapahtua.

Riitan kanssa ehdittiin vielä pikaisesti jutella luoksetulosta, joka ei sekään ole meidän vahvuuksia. Tässä aletaan testaamaan jotain vetoketju-leikkiä avustajan kanssa niin, että koira juoksee ohjaajan ja avustajan välissä saaden molemmilta palkkaa. Sitten aletaan tehdä stoppeja, alkuun vaikka niin, että koira on aika lähellä ohjaajaa ja voi ottaa vartaloapuakin mukaan. Palkkaus avustajalta, joka voi tarvittaessa kutsua koiraa, mutta palkkaus muuten tapahtuu hyvin neutraalisti. Jos koira alkaa ennakoimaan tai pysähtymään vinoon, tulee palkka ohjaajalta. Tai jos vauhti hidastuu niin otetaan enemmän eteenpäin palkkaa ilman stoppeja jne. Idea on, ettei koira tiedä koskaan mistä suunnasta palkka tulee ja missä vaiheessa se tulee, joten yleensä koirat eivät ala ennakoimaan. Tärkeää on asettaa itselleen kriteerit ja pitää niistä kiinni niin stoppien kuin vauhdinkin osalta.

Jos yksin tekee stoppeja kiertojen kautta, voisi kierrettävän tolpan taakse vähän matkan päähän asettaa namikipon. Opetetaan koira ensin luopumaan kiposta, eli tekemään vain kiertoja huolimatta namikiposta.Sitten tehdä stoppeja samalla periaatteella kuin edellistäkin harjoitusta, palkkaa joko edestä tai takaa.

Pienen tauon jälkeen mentiin Pekan koulutettaviksi. Halusin katsoa ohjattua noutoa ja vinkkejä siihen, miten voisin vahvistaa sen oikean kapulan ottamista. Selitin hirmuisen epäselvästi koko liikkeen historia, jota on kokonaisuudessaan hyvin hyvin vähän. Olen itse liikkeen kanssa ollut tosi epävarma ja varovainen, halunnut välttää liian vaikeita harjoituksia. Sain toteamuksen Pekalta, että kun on alla jo yksi ykköstulos erikoisvoittajaluokasta, on aika mennä eteenpäin. Jostain syystä kavereita ympärillä nauratti...ja ehkä nauratti vähän minuakin.

Kävikin sitten niin, että varsinaisesti liike on kunnossa ja näyttää tosi hyvältä, mutta mihin pitäisi kiinnittää huomiota oli merkille meno ja kapulan poiminta. Merkillä Ruu nyökkää sen näköisenä, että hakisi nenä kosketusta merkkiin. Tähän yksinkertainen harjoitus, jossa ollaan tosi lähellä merkkiä ja pyydetään sille "stoppi" sanalla koiraa menemään klo 12 merkin taakse. Eli sen viimeisen komennon tulisi tarkoittaa koiralle, että mene seisomaan kello 12 merkin taakse. Ja kun koira menee sinne niin palkitaan namilla. Itselläni meni pasmat ihan sekaisin tästä harjoituksesta, kun olisi pitänyt namiohjata ja käskyttää ja vaikka mitä, ei vaan pystynyt. Nyt kun asiaa on saanut hetken pohdiskella tulin siihen tulokseen, että vaihdan sitä stoppi-käskyä. Käytän sitä tällä hetkellä muuallakin ja sen merkitys koiralle on pysähtyä mahdollisimman nopeasti. Testailinkin tätä jo kotipihassa vähän ja ihan kivalta alkoi näyttämään.

Ja niin, olisi hyvä alkaa tekemään tätä(KIN) liikettä yleisön vieressä, ruudun kanssa samalta merkiltä (mitä Riittakin jo sanoi...) eli vaikeuttaa harjoituksia. Mennä eteenpäin. Nyt kokeiltuna Ruu suoriutui hirmuisen hyvin huolimatta siitä, että kapulat olivat tosi lähellä yleisöä. Ja kapulalle meneviä kaaria ei tarvitse alkaa pyöristämään, Ruun nykyinen kulmaus on kuulemma erittäin hyvä.

Kapulan poimintaan testattiin hyvin pikaisesti pitkää noutoa. Ruu meni lujaa ja näytti jo siltä, että todellakin rynnii kapulalle, mutta poimikin sen pikaistakin pikaisemmin ja lähti palauttamaan. Koiralle kannattaa merkitä se kaunis poiminta kehulla eikä vasta siinä vaiheessa, kun se jo palauttaa kapulaa, koska silloin sitä kehutaan siitä vauhdista.

Muistiin vielä se, että kun harjoittelee (ja kannattaakin harjoitella) koiran pysäyttämistä, jos se erehtyy menemään kohti keskimmäistä kapulaa, niin heitetään sille pallo/lelu palkaksi, että se pysähtyy. Tällöin koira pysähtyessään oppii ajattelemaan hyvällä mielellä, että minne minne pitäisi mennä ja se todennäköisesti hyvällä mielellä haluaa suunnan korjatakin. Kuin että stoppaat vihaisesti, jolloin koira voi muuttua epävarmaksi, varovaiseksi ja tarvitset useamman käskyn kehoittaa koiraa suunnan muutokseen. Mutta ei liikaa stoppi + pallo leikkiä, koska siitä pian kehittyy sitten hauska leikki.

Hyvä koulutus, jälleen kerran. Saatiin juuri sitä mitä tarvittiinkin. Kiitos kouluttajille sekä Lauka:n seuralle (Hennalle) touhun järjestämisestä! =)

Oili Huotarin koulutuksessa

Päivitykset laahaa perässä, syyttäkäämme joulukiireitä. =) Eipä me olla juuri treenattukaan. Kisojen jälkeen on vähän huilattu, sitten satoi lunta ja tuli kylmä, iltaisin ei näe mitään ja se ärsyttää ja masentaa, joten ei ole jaksanut treenata. Tekosyitä kenties? Pitäisi nyt vaan pitää vire ja meininki yllä, suotta sitä heittää hukkaan tehotreenin tuottamia tuloksia.

No mutta me oltiin reippaita ja osallituttiin Oili Huotarin toko-koulutukseen, jonka seuramme järjesti. Ja tykkäsin! Tykkäsin tosi paljon. Paljon oli tuttua asiaa, mutta sitä on vain terveellistä käydä säännöllisesti kuuntelemassa, jos niitä alkaisi oikeastikin toteuttaa treeneissä. Koulutus pidettiin viikko sitten viikonloppuna Saarijärvellä, meille täysin vieras halli. Ihana, lämmin ja valoisa.

Sitten niihin poimittuihin asioihin.

Meillä oli edellisissä kokeissa ongelmana irtoaminen seuraamisen juoksuosuudessa, joten kaipasin siihen neuvoja. Ensin näytin mikä ongelma oli ja paitsi että Ruu irtosi juoksuosuudella, se myös edisti ihan törkeästi liiasta innokkuudesta. Edistäminen ei varsinaisesti ole ongelma, mutta välillä sitäkin esiintyy. Lähdettiin työstämään asiaa sitten niin, että teen kesken juoksun nopean pysähdyksen, jolloin koira mitä todennäköisimmin ajautuu pahasti eteen ja joutuukin sitten työskentelemään tuplasti takaosalla palatakseen takaisin korrektille paikalle sivulle. Kehutaan ja jatketaan juoksua. Eli pysähdyksellä ikään kuin kerrotaan koiralle, että se teki väärin ja joutuu korjaamaan paikkansa sivulla. Jos paikka pysyy niin sitten koira saa juosta, eli juoksu jatkuu. Kun tätä toistetaan riittävän monta kertaa, koira alkaa olla tarkempi sivulla ja tarkkaavaisempana koko seuraamisessa, jolloin se ei ajaudu edistämään tai irtoamaan paikaltaan mihinkään. Pelkän pysähdyksen lisäksi voi tehdä stopin + pienen askeleen etuviistoon oikealle, käännöksen vasemmalle + seis tai käännös vasemmalle ja pari askelta taakse. Koiran tulee korjata perusasentonsa itse! Koira palkitaan, kun se korjaa paikkansa itse, muuten tulee pelkkä sanallinen kehu. Tämä toimi Ruulle todella hyvin ja se alkoi jo muutaman toiston jälkeen olla paljon tarkkaavaisempi. Lisäksi Oili kehotti palkkaamaan Ruuta ulkokautta, jottei se pyri niin kovasti kiertymään eteeni.

Eli seuraamispaikan miettimistä samalla ohjeella, muutama askel eteen, käännös ja seis. Koira joutuu keskittymään. Oili korosti myös sitä, että koiraa kannattaa palkata paljon perusasentoon tulemisesta! Ja se niin tuttu ja paljon kuultu, sosiaalinen palkka ennen kuin se käsi menee sinne taskuun!

Kontaktia häiriön alla pitäisi treenata paljon paljon ja paljon. Ihan tuttu juttu. Eli koira istuu perusasennossa ja treenikaveri yrittää houkutella koiraa menemään maahan, lähtemään mukaansa tms. Koira ei saa välittää tästä, vaan sen tulee keskittyä pitämään vain ja ainoastaan kontakti ohjaajaansa. Jos koira tekee virheen, huomautetaan siitä, otetaan alusta ja onnistumisesta sitten kehu + palkka. Kun huomautetaan koiralle rikkeestä, sen tulisi keskeyttää toimintansa ja ottaa kontakti ohjaajaan. Tästä kehutaan ja annetaan uudelleen käsky olla kontaktissa. Häiriötä vaikeutetaan pikkuhiljaa ja kun se osaa sen paikalla ollessaan niin samaa voi treenata myös esim. häiriökujana seuraamisen aikana. Tämä harjoitus treenaa siis kontaktia ja häiriön sietokykyä, mutta muutaman koiran kanssa päästiin eroon ääntelystä, kun koiran piti keskittyä tehtäväänsä, eli pitää kontaktia. Töihinsä keskittyvä koira ei ääntele. Lisäksi harjoitus vahvistaa koiran ns. yleistä keskittymistä ohjaajaan. Eli harjoituksen avulla koira on opetettu, ettei lähelle tuleva tyyppi tai joukko ihmisiä aiheuta mitään vaaraa, niistä ei tarvitse/ei saa välittää ja pelkästään ohjaaja on se johon keskitytään. Näin kisoissa liikkurit, tuomarit tai yleisö ei merkkaa koiralle mitään, vaan se keskittyy ohjaajaan ja tehtäviin.

Häiriöteemalla mainitaan tässä vaiheessa Toko-häirikkö CD:stä, joka on tarkoitettu ns. taustamusiikiksi treeneihin, erityisesti kun yksin treenaa. Tämä oli itselleni ihan uusi juttu, en ollut aiemmin moisesta kuullutkaan. CD:n avulla koiraa voi siedättää kaikenlaisiin ääniin/häiriöön. Toko-obe näitä myy, aion ainakin itse sieltä tuollaisen hankkia!

Vilkkaalle koiralle, joka haluaa tehdä, mutta käydessään kovilla kierroksilla ei vaan pysty tekemään, Oili neuvoi purkamaan paineita ennen kehään menoa koiran haluamalla tavalla. Esimerkkinä ollut koira juoksenteli itse lelun kanssa sillä leikkien ja ohjaaja vain käveli rennosti mukana. Ohjaaja ei saa heittää lelua tai taistella sen kanssa eikä koira saa paimentaa/vaania lelua. Omaehtoinen leikkiminen lelulla on ainoastaan sallittua. Näin koira saa purkaa itseään leluun. Tämän jälkeen koiralle annetaan kehän laidalla muutamia nameja syötäväksi maasta. Sitten treenataan sama myös kun liikkuri sanoo ”Liike alkaa, onko valmista?”, silloin tiputetaan koiralle namia syötäväksi. Namin syönti rauhoittaa. Samaa voi käyttää myös silloin, jos koira ääntää lähtiessään esim. merkille. Tiputetaan namit syötäväksi ensin, sitten vasta merkille. Namit suussa on vaikea pitää meteliä.

Yksi hyvä muistutus oli myös siitä, että ole tarkka omista kriteereistäsi ja pidä niistä kiinni! Älä siis palkkaile vähän mistä sattuu, koira ei sillä periaatteella opi.

Sitten vielä mielenkiintoinen tapaus oli nuori koira, joka oli alkuun vähän asenteella että ”ei mua huvita, kunhan piippaan ja ääntelen tässä”. Jos koiraa sitten yritti komentaa, se meni lyhyen matkan päähän maahan eikä sitten halunnut tehdä enää mitään. Oili sitten kysyi, onko koiralla syytä pelätä omistajaa? No ei tietenkään ollut, eli koira vain esittää järkyttynyttä ja ”pelkäävää”. Oilin ohjeiden mukaan pyydettiin koiraa napakasti tulemaan perusasentoon. Jos ei onnistunut, niin haettiin koira pannasta sivulle ja kerrottiin, että nyt tehdään. Tällä tavalla ei anneta koiralle vaihtoehtoa. Lisäksi koirakolle tehtiin samaa kontaktihäiriötä kuin aikaisemmin ja koko ajan koiran asenne ja ilme muuttui paremmaksi. Se lakkasi ääntelemästä ja keskittyi tekemiseen. Eikä se omistajakaan sitten niin kamala ollutkaan…

Oilin mukaan jotkut koirat fuskaavat ja huijaavat ja yrittävät tehdä oman mielensä mukaan. Oili kertoi hakeneensa omaa ”pelkäävää” koiraansa auton alta useamman kerran, kunnes koira oli todennut, ettei sen huijaus onnistunut ja kyllä se omistajan kanssa tekeminen oli sittenkin ollut oikein kivaa.

Lopuksi vielä muutamia asioita Oilin pitämältä lyhyeltä luennolta, jossa teemana oli kisaaminen ja kisoihin tähtääminen: 

Motivaatio, sekä koiran ja ohjaajan

-          Ohjaaja pitäköön taukoa tarvittaessa tai soittaa kaverille, siitä ne murheet unohtuu kun joku toinen ymmärtää ja on kokenut saman.

-          Koiran motivaatioon tuli huomioina, että opettele tuntemaan koirasi ja mistä se pitää. Leikkiä leikkiä leikkiä pitää olla paljon!

Asenne, mielentila

-          Koiran tulisi olla sellainen, ettei se halua tehdä virheitä. Koiran tulisi focusoida huomionsa vain ja ainoastaan sinuun ja siihen mitä teette.

Itsetunto

-          Itsetunnon pitäisi olla hyvä, jolloin koira pystyy tekemään kaikkea mitä ohjaaja haluaa.

-          Koiralla saa ja pitää olla lupa tehdä aina kaikki täysillä! Ohjaa ohjaaja sitten oikein tai väärin, koira saa juosta namikipolle silloin kun se luulee tekevänsä oikein, vaikkei se niin olisikaan. Pennun kanssa tämä on todella tärkeää, sillä koira oppii, ettei käy kuinkaan vaikka menisi väärin. Myöhemmin koiran kasvaessa voi sitten kertoa, mikä meni pieleen.

Kuuntelutreenit

-          Tee koiralle jekkuja, riko kaavat. Lähetät sen merkille, mutta noudon tai ruudun sijasta teettekin kaukoja tai kävelet koiran ohi ja otat sen sitten seuruuseen mukaan ja teette jääviä.

-          Ensin on kuitenkin treenattava kaavat kuntoon ennen kuin ne voi rikkoa. Varo, ettei mene överiksi. Joillekin koirille tulee stressiä, kun tehdään niin paljon.

Yliharjoittele

-          Tee sika vaikeita treenejä.

-          Treenaa kokonaisuuksia, pennun kanssa niitä asioita, joita se osaa. Esim. sivulletulo à kehu à kierrä jokin esine àkehu à pidä pannasta kiinni ja lähetä noutamaan heittämäsi kapula à sitten vasta palkka. Tämä korostaa sosiaalista palkkaa!

-          Voit leikittää pentua/koiraasi itselläsi tai jollain liikkeellä, esim. lähetät koiran ruutuun.

Opeta jäykkyys

-          Ohjaajan jäykkyys, passiivisuus, toko-asento tarkoittavat koiralle, että se on parasta mitä ne tietävät. Silloin pääsee töihin ja saa palkkaa!

Testaus

-          Testaa ennen koetta osaako koira tarvittavat asiat. Esim. kun se juoksee ruutuun, joku muu huutaa maahan tms. Se häiriö CD!

Kokonaisuus

-          Pienet virheet eivät merkkaa mitään. Jos niitä tulee, ei haittaa, kunhan vire ja tekeminen jatkuu läpi kokeen liikkeestä liikkeeseen.

-          Treenaa liikkeiden välit! Siirtymät! Opeta koiralle rutiinit näihin, jolloin voit hallita koiran virettä helpommin ja koira tietää, mitä tehdään.

Rutiinit

-          Opettele rutiinit kehään menossa.

-          Vilkkaalle koiralle tulisi mielellään näyttää kehä, koira saa katsella, jolloin sen ei tarvitse katsella enää kehään mentäessä.

-          Toisille voisi tehdä ennen kehään menoa kontaktin häiriköintiä, jolloin koira tietää, että nyt pitää olla tarkkana.

Koiran aktiivisuus, ohjaajan passiivisuus

-          Koira ei saa saada palkkaa siitä, että ohjaaja on yliaktiivinen.

-          Koira ei saa mitään, mitä se ei halua tarpeeksi paljon. Esim. jos se ei juokse lelulle tarpeeksi lujaa niin juokse kiinni ja ota lelu pois. Tai jos koira ei kisko hihnassa merkille tarpeeksi kovaa, se ei pääse sinne. Kun se vetää tarpeeksi, niin sitten se pääsee merkille.

-          Tai koira pääsee esim. ruualle, kun se hyppää ohjaajaa vasten ja on tarpeeksi aktiivinen.

-          Koira ei saa seisoa ja vinkua saadakseen huomiota.

Ja viimeisenä hyvä vinkki kisajännittämiseen

-          Oili neuvoi laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ajattele, että olet etuoikeutettu päästessäsi kehään ja kisaamaan, olet niin onnekas! Mietit koiraa ja pidätte yhdessä hauskaa! Voi nimittäin käydä niinkin radikaalisti, että koira kuolee ennen koetta tai jollain todetaan vakava sairaus tms. syy, jolloin ei pääse kisaamaan. Pysäyttävät esimerkit, pitäisi tosiaan aina muistaa, että mitä vaan voi sattua. Nauttikaamme kisaamisesta ja harrastamisesta!

 


En malttanut olla ihan loppuun saakka, sillä kärsin eroahdituksesta pientä poikaani kohtaan. =) Kanssa treenaajat voivat kuitenkin todistaa, että maltoi olla useamman tunnin poissa eikä kädet tärisseet ollenkaan. ;) Mieltä lämmitti erityisesti Oilin kehut Ruusta, on kuulemma hyvin koulutettu ja opetettu. Totesin siihen vähän vähättelevään sävyyn kommentin ja kavereilta tuli sitten pientä noottia taustalta. Ja tottahan se itseasiassa on. Ei pitäisi vähätellä Pikkumustaa, se on kuitenkin tosi kiva koira. Se vaan on niin erilainen kuin Piips, ja Piipshän on ihan Mun Koira. Kotimatkalla ja jälkeenpäin olen pohdiskellut, että meidän välit Ruun kanssa on kypsyneet koko ajan ja tuntuu kuin vasta opettelisin tuntemaan koko koiraa. Vai onko se aikuistunut ja kasvanut nyt kolmevuotiaana yhtäkkiä niin paljon, että huomaan eron? Parempaan suuntaan kuitenkin mennään koko ajan ja tuntuu, että ollaan nyt todellakin löydetty sitä fiilistä tuonne treeneihin. Tästä on niin hyvä jatkaa ja mitä kaikkea vielä ehditäänkään saavuttaa, kuka tietää? Parasta kuitenkin, että meillä on yhdessä tosi hauskaa! =)

Katjan koulutuksessa ja pientä tilanne päivitystä

Osallistuimme Ruun kanssa Kiviahon Katjan toko-koulutukseen, olin ensin maanantaina kuunteluoppilaana ilman koiraa ja eilen sitten Ruun kanssa. Tykkäsin todella paljon!

Maanantailta poimin vinkin seuraamiseen, jolla haetaan sitä, että koira osaa seurata vasenta jalkaa. Tämä auttaa koiraa pitämään paremmin paikan seuruun aikana. Seuruutetaan koiraa ja sitten pehmeällä liikkeellä pysähdytään vasemman jalan päälle vaikka kädet ja oikea jalka jatkavat liikettä.

Jälleen myös hyvä ja tärkeä muistutus siitä sosiaalisesta palkasta, se nyt ihan rutiinina ohjelmaan! Prkl!

Pohdin kovasti mitä haluaisin Katjan katsovat, kun varsinaisesti missään ei ole mitään ongelmaa, kaikki on vain treenin puutetta. Valitsin sitten meille vaikeimmat tai keskeneräisimmät liikkeet voittaja-luokkaa ajatellen. Ensin katsottiin ruutua. Siihen on löytynyt tosi kiva draivi ja ruudun paikkakin on hyvä, mutta ei varma niin kuin kävi ilmi. Kaipasin myös lisähäiriötä liikkeeseen taustalla olevista henkilöistä. Meiltä puuttuu häiriötreenit kokonaan. Eka toisto hyvä, kosketusalusta oli käytössä, sivulle tulokin oli ihan jees. Sitten häiriö-ihmiset taustalle, mutta niistä ei ollutkaan yllättäen mitään häiriötä. Ilman alustaakin Ruu haki tässä kohtaa paikan vielä hyvin. Ongelma tuli esiin, kun vaihdettiin ruudun paikkaa ja alusta ei ollut käytössä. Ruu jäi vähän haistelemaan nauhaa ja merkkiä, niitä alkuvaiheen ongelmia tässä liikkeessä. Nyt jatkossa täytyy siis vaikeuttaa treeniä ja tehdä tämmöisiä harjoituksia varmuuden hakemiseksi. Katja neuvoi myös menemään palkkaamaan Ruu ruutuun, sillä se herkästi tarjosi luoksetuloa, kun olen palkannut sen hyvästä stopista leluun. Saatiin myös hyvä vinkki sivulletulon parantamiseen. Jätän koiran maahan, kutsun, lähden juoksuun ja kun tunnen koiran olevan ihan hollilla vaihdan kävelyyn ja vähän ennen kuin koira ehtii kunnolla sivulle vedän namikäden ylös, jolla saan myös koiran päätä ja kontaktia ylös. Vahvistan siis paikkaa tulla viereen ja seuraamaan, josta nami tulee. Tässä oli minulla ajoituksen vaikeutta, mutta eiköhän se siitä!

Toisessa setissä halusin katsoa luoksetuloa, joka on ehkä se heikoin liike. Varsinkin seisomaan pysähdys, joka ajoittain on tosi hyvä, ajoittain semi hyvä ja toisinaan sitten huono. Takapalkkaa on kokeiltu, se tuntuu vähän vaikealta, joten Katjan kanssa kokeiltiin niin, että palkka tuli sivusta avustajalta. Palkkana narupallo, jolla Ruu tykkää leikkiä. Ja nyt ihan alussa palkka lentää tyyliin samantien kun käsky tulee, jotta saadaan koira hoksaamaan jutun juoni. Noh, ehkä eilen tuli todistettua livenä se, minkä olen tiennyt koko ajan ja mistä Ruun lempinimi "Pöljä" tulee. Katka kun heitti pallon, oli Ruun ilme lähinnä sellainen, että "Hui saatana, en ainakaan tuon pallon perään mene...sehän tuli tuolta oudolta liikkurilta. Tää on joku häriö juttu ja minähän sen siihen ansaan lankea." Ja juoksi sitten tyyliin kahta lujempaa minua kohti. Jouduin siis "antamaan luvan" tähän palloon ja kannustamaan menemään sen perään. Toisella yrittämällä pallo osui vahingossa Ruun otsaan vai kuonoon, ei onneksi ottanut siitä itseensä. =) Kolmannella kerralla Ruu ei edelleenkään tee elettäkään pallon perään omatoimisesti...minun pieni Pöljäni! Välillä tehtiin läpijuoksu, jottei jää ennakoimaan.

Katja kannusti jatkamaan tätä, vielä ei saa luovuttaa. =) Yritetään nyt sisäänajaa tätä. Muina vinkkeinä voisin liittää maahanmenon juuri kun koira on kiertänyt kohteen (kun treenaan stoppeja kiertojen kautta). Näin treeni muistuttaa enemmän luoksetuloa liikkeenä. Ja jos koira ennakoi vähääkään pysähdystä, se otetaan läpijuoksuna ja palkataan sinne. Hidastelua ei haluta missään nimessä esiin.

Tosi kiva koulutussessio! Jospa me päästäisiin nyt enemmänkin treenaamaan muualle kuin kotipihaan... Toko-suunnitelmien osalta syyskuun Labbiskerhon kokeet jää meiltä nyt välistä. =( Mieli teki kovasti osallistua, mutta ratkaisevalla hetkellä ei päästy testaamaan miten liikkeet sujuisi kokeenomaisesti (Ruu sai ampiaisen piston tassuun ja ontui tosi pahasti), sitten paukkui ilmoajat yli ja loppujen lopuksi niin pitkä kisamatka tuntui liian haastavalta pienen pojan kanssa. Joten, ensi vuonna sitten! Nyt tähdätään piirin kisoihin syyskuun lopussa!

Nome-maailmassa ei pyyhi edelleenkään hyvin . Pakko palata taaksepäin...ja kauas. Huoh... Mutta, elämme jännittäviä aikoja, sillä pääsemme ehkä sorsa-tai kyyhkymetsälle...tai molemmille. =)