Eläinhullun päiväkirja: Vuoden tokokoira koulunpenkillä ja pellolla

On jäänyt mainitsematta, että Ruu valittiin toistamiseen Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen vuoden 2015 toko-koiraksi! Pätevä pieni <3

Ihan jotain treeniäkin ollaan tehty, kun tavoitellaan sitä toista ykköstä SMmiä varten. Yritän kovasti välttää ylitreenaamista ja pitää homman hauskana. Omasta mielestä alkoi olla ilmassa jo vähän ylitreenaamista... Edellisen kokeen jälkeen on pidetty siis vähän huilia osittain kiireiden takiakin ja olen enemmänkin pohdiskellut, että miten saisi niitä vaikeita liikkeitä edes hitusen paremmiksi. Sitten kävi onnenkantamoinen ja päästiin peruutuspaikalle Huotarin Oilin toko-koulutukseen. Me sitten NIIN tykätään!

Ei muutakuin härkää sarvista ja pöydälle liikkeet zeta ja luoksetulo. Zetaan panostettiin enemmän, kun se on ehkä sellainen jolle voisi jopa saada tehdyksi jotain. Kerroin Oilille, että yksittäin tekee tosi hyviä jääviä, mutta homma ei kanna kokeeseen asti. Siellä erityisesti istuminen on super hidas. Näytettiin ensin miten homma menee ja hyvin tuli ongelmat esille, paitsi että jäävät oli tällä erää hyviä?! Mutta Ruu siis pälyilee merkkejä, keskittyminen kärsii ja meitä ahdistaa jne.

Oili oli sitä mieltä, että koira on hyvin rutinoitunut jo zetaan liikkeenä ja osaa sen. Nyt kannattaisi vähän rikkoa kaavaa ja tehdä jotain tosi erilaista, jotta koira lakkaisi odottamasta, ennakoimasta ja olisi kuulolla koko ajan paremmin. Niinpä piti esim. ekalla suoralla olla tekemättä mitään, kiertää eka merkki ympäri ja sitten istuminen normisti, koiran kohdalta juosten matkaan ja juoksusta seisominen. Ruu meni merkin kiertämisen jälkeen ihan hämilleen ja Oili sanoi, että siitä näki, että "voi eiii...tää liike meni nyt ihan pieleen, ei tätä näin pidä tehdä....apua apua...". Kun oli paljon erilaisia "tehtäviä" minun muistettavana, en ehtinyt paineistua itse varsinaisesti tästä liikkeestä, olin rennompi ja koirakin alkoi olemaan rennompi. Lakkasi mm. nuoleskelemasta huuliaan, jota ihan alussa esiintyi. Ja kun treenaan tätä näin, niin jos tulee virhe jäävään, nopea korjaus ja ei siitä sen enempää. Ei paineisteta ja tuoda murheita moitteilla. Oli niin ilahduttavaa, kun Oilin mielestä jäävät onnistuivat ihan kohtuullisen hyvin, jospa lakkaisin murehtimasta niitä nyt hetkeksi edes. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.

Luoksetuloa ehdittiin katsoa pikaisesti. Oilin mielestä Ruu ei oikein "kunnioita" stoppeja ja suhtaudu niihin vakavasti. Tekee vähän sinnepäin. Oili kertoi käyttävänsä paljon takapalkkaa, lähes aina, mutta sinne pääsee vain hyvistä stopeista ja reippaasta vauhdista. Eli nyt lähden opettamaan takapalkkaa niin, että kun tulee hyvin vierelle, pääsee juoksemaan palkalle. Jos tarvitaan lisäkäskyjä, niin kehutaan kun lopulta tulee, mutta siitä ei vielä palkalle pääse. Stopit korjataan niin, että tehdään se läheltä peruuttaen uudestaan ja kehutaan, mutta palkkaa ei ansaita. Uusinnalla voi avustaa stoppia ihan vartaloavulla, että näin sen kuuluu mennä. Kriteereistä täytyy pitää kiinni. Mähän olen Ruulle aikanaan takapalkkaa käyttänyt, mutta se jumiutui niin totaalisesti, että luovuin siitä. Katsotaan, jos yrittäisi uudestaan.

Porukkatreeneissä oli ihan perus kuuntelemisia, omiin käskyihin vain piti reagoida. Tämä ei ollut ongelma, mutta se, että itse sanoi väärän käskyn, joka muistutti oikeaa, oli Ruulle yllättäen aika vaikea! Ei olla tämmöistä aikoihin tehtykään ja todella halpaan meni kyllä välillä. Pääasia ehkä kuitenkin, että ei reagoinut millään lailla muiden käskyihin.

Oltiin vain oma osuutemme koulutuksessa, koska meillä oli vieraita kotona. Mielellään näitä Oilin oppeja kuuntelisi enemmänkin. Kiitos paljon!

Maissi saapui taas kylään ja saa Ruunkin näyttämään kuvissa nyt paljon enemmän labradorilta...:D Aika suloinen pentu, hyvin sopisi meidänkin sisustukseen...

Sitten on käyty myös pellolla treenaamassa. Ajattelin olla tänä vuonna rohkea, ja ottaa osaa alan kokeisiinkin...hui.

Tässä kuvassa on tehty ensin linja nro:lle 1, tuota hienoa ja suoraa viivaa pitkin. :D Koira meni kyllä suorempaan. Tämän jälkeen tehtiin linja kakkos numerolle. Molemmissa huonosti näkyen targetit. Ekan lähetyksen lähti liikaa vasemmalle, lähti seuraamaan hajujälkeä edellisen linjan lähtöpaikalle. Annoin mennä toteamaan, että väärään suuntaan menit. Toisella lähetyksellä petrasi todella hyvin ja paineli suoraan kakkosnumerolle, aika mahtista.

Sitten ollaan hakkuuaukealla, joka kuului meidän hakuruutuun ja joka tehtiin ensin. Eli Ruu oli käynyt juoksentelemassa alueella. Vaikka etäisyys ei ollut nyt kovin pitkä, en ollut uskoa todeksi, kun heti ekalla lähetyksellä meni viivotin suoraan nuolen osoittamalle kivelle, josta hyppäsi vasemmalle. Tähän stop ja ohjasin jatkamaan suoraan ja heti siellä takana oli metsän reuna ja kanidami. Niin pätevä! Tässä ei ollut targettia.

Sitten oltiin Marikan kanssa pellolla. Tehtiin markkeerauksia ja aika hurjaa, oli tehdä tauon jälkeen näin "vaikeat", kun meille nämä markkeeraukset on toooosi vaikeita. Ensimmäisen (nro1) Marika heitti about nro 2 kohdilta, dami heitettiin tuommoiseen notkoon ja ojaan. Matkalla piti ylittää pieni oja ja maasto laskeutuu selvästi alas, eli koiraa ei meinaa erottaa perillä. Ja tiedättekö, Ruu meni kuin luoti heti oikeaan paikkaan. Olen sanaton. Nuoli näyttää koiran paikan, on jo noussut notkosta ja on palauttamassa ekaa damia. Tokan (nro2) Marika heitti tuon kulman takaa (kirjain H niin kuin heittäjä) eli oli piilossa. Tälle päästäkseen piti ylittää kaksi pientä ojaa. Ja tällekin heitolle Ruu eteni varmasti ja hienosti, jäi ihan hitusen vajaaksi ja ei saanut hajua, ajautui sitten vasemmalle lähelle ekan damin putoamispaikkaa, joten Marika otti damin ylös. Oli niin sääli, että jäi tosi pienestä kiinni. Mutta toisella yrittämällä ei epäröinyt yhtään, eteni varmasti ja dami ylös. Olen edelleen sanaton. Onneksi tajusimme (minä tajusin) jättää heitot tähän, vaikka alunperin olin suunnitellut vielä kakkosmarkkeerauksen samoille kohti. Upea Ruu!

Sitten tehtiin jotain hurjaa. Marikan heitti haasteen ja tehtiin linja tämmöiseen paikkaan. Eli nuoli näyttää määränpään (targetti oli), matkalla kaksi ojaa, pieni ja isompi, laskeutuva rinne ja sokko alue, jossa en näe koiraa, lisäksi vielä piti ylittää markkeerauslinjat ja ohittaa niiden putoamispaikat. Ja matkaa ihan sikana. Vaikein linjamme varmasti ikinä kuivalla maalla. Ekan lähetyksen meni aika lailla vasemmalle, joten uusittiin. Toisella lähti paremmin, pysäytin ennen kuin hävisi näkyvistä ja korjasin enemmän oikealle eteen, jolla eteni molempien ojien yli ja nähtiin taas toisemme, stop ja korjasin hiukan vasemmalle. Aivan huikeaa kuuntelua ja helppoa ohjausta! Tämän jälkeen oli sitten sitä säätöä. Vaikka oli kertaalleen käynyt targetilla, niin alkoi haahuilemaan. Kävi mm oikealla kulman takana niillä markkeerauksilla jne. Muutamia lähetyksiä säädetiin, oltiin ihan että, mikäs nyt?! Sitten otin vierelle ja totesin, että lakkaa hölmöilemästä ja juokse eteenpäin. Ja koira teki työtä käskettyä. Hieno, suora linja perille asti. Mitäs tästä vaativuus asteesta sanotte? Riittäisikö kohta jo voivoi-luokkaan ohjauksen osalta? :)

Tässä vielä toinen kuva lähempää kuvattuna. Näkyy nuo ylitettävät ojat paremmin. Sininen viiva kuvaa sitä, mistä koira on juossut markkeerauksille. Marika kävelee about sitä linjaa, jota Ruu juoksi tälle ohjaus targetille.