keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Takapakki

Vietettiin ihanaa lauantaipäivää 3,5 viikkoa sitten. Käytiin pellolla tekemässä loistava jälkitreeni hyvässä seurassa ja lämpimässä auringonpaisteessa. Kotona jumpattiin ja urheiltiin koko perhe pihassa, saunottiin ja illalla oli ihana köllöttää sohvalla. Ruu makasi sohvalla puoliksi sylissä ja oli niin tyytyväinen. Selasin koekalenteria raato-kokeisiin ja vierestä sain kartanlukijalta tietoa kuinka kaukana mikäkin paikkakunta sijaitsee. Voi että oli ihanaa!

Ja PUM! Viimeiselle iltapissille lähdettäessä Ruu ontuu. V**tu!!! MIKSI se ontuu?!? 
EI VOI OLLA TOTTA!


Fiilistelykuvia oikeista töistä...<3


Sellainen perus matto vetäistiin jalkojen alta fiilis. Ei kun kipulääke huuleen ja tutkimaan tilannetta tarkemmin. Ruu ontui nimenomaan oikeaa takajalkaa, sitä samaa, jota tässä nyt on yritetty laittaa kuntoon. Tarkemmassa tutkimuksessa nivelistä ei arkuutta löydy, ei polvestakaan. Lihaksista kyllä, mutta ei läheskään sellaisia, joita alunperin oli. Ontuma oli kuitenkin sen verran selkeä, että eipä ajatukset osanneet miettiä mitään muuta vaihtoehtoa kuin ristisiteiden hajoamista. Päivästä teki nimittäin erilaisen isännän ja koiran harrastama sählypeli, jota eivät ole tehneet koko tänä kuntoutmis aikana yhtään. Siinä Ruu pyrkii ottamaan pallon suuhunsa ja isäntä taas pitämään pallon hallussaan mahdollisimman pitkään. Ruu liikkuu pienellä alueella "täysiä", jolloin lihaksiin kohdistuu voimakasta kuormitusta ja niveliin kierto- ja sivuttaissuunnan liikettä. Ehtivät muutamia kertoja pelata ennen kuin ehdin väliin keskeyttämään leikin.

Ontuma helpotti nopeasti, mutta kipulääkettä annoin parin viikon ajan ihan suosiolla. Olin menossa viimeiselle kevään tuurauskeikalle (eläinfysioterapia sijaisuus) Tampereelle Eläinystäväsi Lääkäri klinikalle, joten mitä nöyrimmin pyysin, jos ell Juha Kallio ehtisi vain tutkia koiven, että tarviiko sitä tutkia tarkemmin. Tai varata operaatioaikaa samantien. Pessimisti ei pety.





Koira lähti siis keikalle mukaan ja tässä vaiheessa ontumasta oli 6 päivää aikaa. Kaunis kiitos ylimääräisestä tsekkauksesta muiden kiireiden keskellä! Tulos oli hämmentävän helpottava. Juhakaan ei löytänyt polvesta (eikä muista nivelistä) arkuutta. Polvi tuntui päinvastoin paremmalta kuin silloin kuntoutuksen alussa. On kannattanut siis jumpata ja tuikata sitä PRP:tä polveen! Arkuutta löytyi melko tarkan tutkimisen jälkeen lihaksista polven alueelta. Eli lihasperäinen ontuma, tässä vaiheessa ei ainakaan ollut mitään syytä lähteä kuvaamaan tai muuten tutkimaan tarkemmin. Huom, tässä vaiheessa. Koska pessimisti.





Jatkettiin siis kipulääkkeellä ja rauhoitetulla menolla. Jumpat on jatkuneet osittain kevennetysti, käsittelyn olen tehnyt viikoittain. Vasta nyt (tänään) annoin juosta enemmän ja heitettiin ihan pari simppeliä damia, jotta tuli siis juoksemista, vähän uimista ja kahlaamista. Kaveririehumista en sallinut. Haluan nähdä kestääkö näinkään vähää rasitusta. Kuukauden päästä olisi tyrkyllä Nome B-koetta, joihin yritän päästä mukaan. Tavoitteet ovat kyllä kaatuneet tälle(kin) kaudelle. Lähdetään hakemaan kokeesta treeniä, kokemusta, oppia ja hyvää mieltä. En jaksa uskoa ykköstulokseen. Me ei ehditä treenata tehtäviä ja vielä vähemmän kohentaa kuntoa. 

Lippu korkealla kohti seuraavaa katastrofia.