lauantai 27. elokuuta 2016

Ei tarpeeksi hyvä mutta kuitenkin pirun hyvä koira

Tämän vuoden näytelmässä käytiin Oulussa pari viikkoa sitten. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja kun parkkeerattiin oman kehämme edustalle, kulki ohitsemme selvästi yksi näyttelyiden tuomareista. Olisittepa nähneet tämän pistävän, tuiman ja karun katseen, jonka hän Ruuhun loi. Tuo katse kertoi kaiken, "Mikä ihmeen otus tuo on? Voiko se olla labradori?". Tämä tuomari osoittautui sitten valitettavasti meidän kehämme tuomariksi, kroatialaiseksi Tino Pehariksi.

Hän arvosteli reippaaseen tahtiin ja jakoi kyllä pelkästään eriä ja eehoota. Mutta meidän vuorollamme, kun asettauduttiin kehään riviin, näin taas sen katseen, jonka hän sivusilmällä meihin loi. Tiesin jo, ettei hyvin käy, mutta jotenkin toivoin niin kovasti, että jos sitten kuitenkin.

"6 years old. Little tiny bones. Needs more substance for body. Long head, needs more stop.
Too light eye. Not so good expression. Bit narrow skull. Should have better topline.
Bit steep upper arm. Should have better developped ribcage.
Good rear angulation and movement."

"Koira saa T:n!". Ai että tuo lause tympäisee. Se kuultiin nyt jo kolmannen kerran. Tunnustan Ruun rintakehän, pään ja karvan puutteellisuuden, mutta kyllä niiden pitäisi siihen hyväksyttyyn tulokseen riittää. Ainakin silloin, kun edustaa käyttölinjaa, joka ON hoikempi versio. Liikkeet on hyvät ja Ruu esiintyy aina viimeisen päälle. Tiukassa on meille se H. Niin kovin tiukassa.

Onneksi tämä ei ole meille maata kaatava asia ja loppujen lopuksi on ihan yks hailee, saadaanko me ikinä koskaan sitä hyväksyttyä tulosta näyttelyistä. Elämässä on suurempiakin murheita kuin tittelit.

Kiitos Minna loistavasta seurasta näytelmissä! Ei ollut missään nimessä turha käynti Oulussa. :)

Vaikkei näyttelytuomarit arvostakaan Ruuta, on se hurmannut muutaman metsästäjän ja saanut arvosanan "pirun hyvä koira". Ollaan päästy pariin kertaan kyyhkymetsälle ja kertaalleen sorsajahtiin. Selviä pudotuksia ei olla saatu, mutta käyty etsimässä pudonneet talteen ja kyyhkyillä tuli opeteltua parin haavakonkin kantamista.





Sorsametsällä tuli saaliiksi kolme tavia, joiden kanssa harjoittelin ohjausta pehmeässä rannassa ja yhden viiston veteen lähetyksen. Jonkin verran piti linjojen suoruudesta neuvotella. Itse toivoisin Ruulta vielä vähän enemmän sellaista riistan löytämisintoa ja sitä tähyilyä taivaalle ampujien sijasta. Mutta koiran hallinta on ilmeisesti niin iso juttu "tavan metsästäjille", että he vain ja ainoastaan ihailivat meidän tekemistä. Kokemattomia metsästäjiähän me Ruun kanssa kyllä ollaan, mutta niin hienoa, että päästiin hommiin mukaan. Kiitos meidän uusille metsästäjä tuttaville!



maanantai 8. elokuuta 2016

WT AVO1

Viikko sitten startattiin WT-kokeessa Nilsiässä. Ennen SM-tokoa keskityttiin treeneissä vain toko juttuihin parin-kolmen viikon ajan. Heti SM-karkeloiden jälkeen karattiin isännän kanssa reissuun eli Ruu lähti jo sunnuntaina kenneltyttö Marikan matkaan Nokialle hoitoon. Siellä olivat torstaina tehneet yhden pikku markkeeraus treenin, joka sisälsi ampumisen. Huomiona se, ettei karkaa ennen aikaisesti noutoon. Eikä kuulemma edes yrittänyt. Ruu tuli kotiin perjantaina, tarkoitus oli käydä vielä paniikki viimeistely treeneissä illalla, mutta aikataulu venyi ja venyi niin ei sitten jaksettukaan. Eli ihan super vahvoilla treeneillä WT-kokeeseen lauantaina. Fiilis kuitenkin hyvä, vaikka vähän jännittikin.

Avoimen luokan koiria oli kokeen alkaessa kahdeksan, mutta jokunen sieltä tippui matkan varrella pois, oliko meitä viisi vai kuusi viimeisillä rasteilla enää jäljellä. Meidän starttivuoroksemme arvottiin avoimen luokan viimeinen paikka.

Alokas- ja avoinluokka aloittivat samoilta rasteilta ja alokasluokan koirakot tekivät ensin, joten odottelua kertyi ennen omaa vuoroa. Keli oli kuuma ja melkein tuuleton kokeen alkupuoliskon, mutta onneksi saatiin odotella varjossa.

Eka rasti sijoittui metsään ja tehtävänä oli ensin ykkösmarkkeeraus. Välissä oli leveä oja, jonka yli koira ei ihan yltänyt hypätä, joten lyhyelle pulahdusuinnille piti uskaltautua. Laukaus tuli meidän puolelta ojaa, heittoa en usko Ruun nähneen ollenkaan, sillä itse heittäjää (kuvassa H) ei näkynyt ja tumma dami ei erottunut taustasta. Dami tippui tuon kapean "aukkolinjan" oikeaan reunaan puskan taakse lähelle ojaa, kuvassa merkitty nuolella. Laukauksen aikana Ruu nousi seisomaan ja otti muutaman pikku askeleen. Tukka meinasi nousta pystyyn, kun mietin karkaako se siitä ilman lupaa. Kyllä teki mieli palauttaa peppu takaisin tantereeseen. Mur. Odotti onneksi luvan ja lähti reippaasti eteen ja ojankin yli uskaltautui hienosti. Arvasin ettei ollut paikantanut damia, sillä lähti ojan toisella puolella etenemään vasemmalle etuviistoon. Pysäytyspilli- jolla sain Ruun palaamaan näkösälle ja ohjasin siitä samantien oikealle. Kaksi käskyä oikealle, että sain koiran oikeaan puskaan. Dami palautui hienosti, ei ravista ennen kuin dami on minulla.

Kun Ruu oli ojassa palauttamassa damia ampuja ampui oikealle laukauksen. Palautuksen jälkeen siirryttiin tekemään ohjaus ojan tällä puolella, aika lailla 90 astetta oikealle markkeeraukseen nähden. Ruu eteni hirmu hyvin, lopussa inasen pyörähti jossain oikealla, mutta metsästi sieltä nopeasti damin ylös. Hienosti tehty! Ensimmäiseltä rastilta pisteemme olivat 18/20.


Rasti 1, markkeeraus. 

Kakkosrasti oli pellolla, joka oli korkessa heinässä. Koira jätettiin näköpiiloon lähelle aloituspaikkaa, jossa vain minä sain katsella ampumisen ja damin heiton peltoon. Tämän jälkeen sain luvan kutsua koiran piilosta ja lähettää ohjaukseen. Yllättävän hyvin Ruu eteni heinässä, mutta kun meinasi ajautua liikaa vasemmalle pysäytin ja ohjasin oikealle eteen. Jouduin toistamaan tämän ohjauksen toiseen kertaan, kun ekalla kiepahti vasemmalle. Toisella onneksi uskoi ja eteni pian pudotusalueelle. Lähipilli ja olipa niin hienoa, että oli nenä auki. Pelkäsin, että tuulettomassa kelissä kaikkien koirien jälkeen jäljestää vaan onnellisena toisten jälkiä. Pisteitä 18/20.


Rasti 2. Ruksi merkkaa damin paikkaa, jonne olen juuri lähettämässä koiraa.

Kolmosrasti oli jonkinlaisella pellolla ja aukealla. Tämä rasti oli ehdottomasti kaikkein hauskin jo ihan senkin vuoksi, että hauskempaa ja humoristisempaa driveä/ajoa en ole vielä kokenut. Ja väitän, että tuskin ihan äkkiä tulee vastaavaa kokeessa vastaan. Ei siinä voinut olla hymyilemättä, kun toimitsijat pistivät metsässä parastaan. Kiitos järjestäjät, tämä kyllä veti huomion varsinaisesta tehtävästä ja ei muistanut jännittää niin paljoa. Harmi, kun kukaan ei tainnut videoida tätä. :D

Mutta siis, ensin oli tehtävänä istua ja katsella tämä "teatteri-esitys" niin kuin tuomari sitä kutsui. Kyseessä siis drive metsässä, joka jäi vain häiriöksi koiralle. Kuvassa ajo jää siis vasemmalle ihan metsään, välissä oli kaistale korkeaa heinää. Driven jälkeen koiraa seuruutettiin muutama metri eteenpäin niin, että ajo jäi vasemmalle puolelle. Tämän jälkeen sain lähettää Ruun linjalle "uraa" pitkin, joka teki lopussa tiukan mutkan vasemmalle. Koiran piti kuitenkin edetä mutkasta suoraan korkeampaan heinikkoon ja heti vasemmalla oli heinikossa pari damia, joista toinen piti tuoda. Lisähäiriötä teki se, että oikealla heinikossa (siis tuolla linjan päässä) oli ollut alokasluokan koirakoiden lähihakualue.


Rasti 3. Ruksi ja nuoli merkkaa noudettavien damien paikkaa, jonne Ruu juoksi luoti suoraan. Taitavaa!

Ruu eteni suoraan ja lujaa. Mutkassa annoin toisen käskyn, jolla se jatkoi suoraan oikeaan pusikkoon ja toi sieltä damin. Ei haitannut edes edellisen koiran tekemät tarpeet (huom, molemmat tarpeet). Hiukan varovaisemmin Ruu sinne puskaan meni, mutta meni itsenäisesti. Kukapa sitä haluaisi toisten kakkaan astua. Upea rasti. Pisteitä 19/20. Ja nyt kyllä haluaisin tietää, että mistä se yksi piste lähti?

Sitten odoteltiin vähän enemmän. Tuuli alkoi puhaltamaan selvästi enemmän ja oli kyllä niin tervetullut helteiseen ilmaan.

Nelosrastilla oli kaksi ykkösmarkkeerausta. Me seisoimme mökkitiellä ja molemmin puolin korkeaa heinää olevat pellot. Ensin tuli markkeeraus vasemmalle puolelle ja sitten oikealle. Nyt Ruu istui hyvin laukaukset ja heitot, ei peppu noussut. Ekassa markkeerauksessa Ruu ajautui liikaa vasemmalle, minä pillitin seis, mutta koira tekee ympyrän ja olisiko kiertänyt tuulta, sillä palasi hienosti pudostusalueelle ja sai damin ylös. Niin turha pillitys. Mutta pakkohan se oli, kun näytti siltä, että koira karkaa jonnekin hornaan.

Rasti 4. Ensimmäinen markkeeraus. Ruksi merkkaa damia, noin suunnilleen...

Toinen markkeeraus meni sitten niin, että Ruu juoksi suoraan pudotuspaikalle, vaikka matka oli minusta vähän pidempi kuin ensimmäisessä. Piti ihan sanoa ääneen, että "herranen aika". Joskus se yllättää. <3 Pisteitä 18/20. Tuomari opasti tehtävien jälkeen, että jos koira juoksee ohi pysäytyspillin, niin se on vaativammissa kisoissa ja erityisesti ulkomaisten tuomareiden kokeissa asia, jossa tehtävän suorittaminen loppuu siihen. Kiitos neuvosta, pidetään asia tarkemmin mielessä. Tämän(kin) rastin vaikeus oli korkea heinä, kun koiraa ei näe kunnolla ja sen ohjattavuus on silloin surkea. Ruuhan on hirmu kuuliainen pillille, mutta luulen, että korkeassa heinässä (ja varmasti myös kisatilanteessa) sen kuuliaisuus rakoilee. Täytyy ottaa tämä treenilistalle.


Rasti 4. Toinen markkeeraus, dami on tippunut aika lailla minun kauan kanssa samaan linjaan heittäjien kanssa samalla tasolla.

Viimeisellä rastilla tuli tiukka paikka, kun tuli simppeli ykkösmarkkeeraus veteen. Lähetyspaikka oli suhteellisen kaukana rannasta. Koira näki sinänsä heiton ihan jees ja nyt kuului damin molskahduskin hyvin, mutta pudotuspaikkaa/veteen tippumista ei koira korkean heinän vuoksi nähnyt. Ja tuo samainen korkea heinä hankaloitti koiran ohjaamista, kun en näe sitä vesirajassa. Ehdottomasti vaikein rasti meille. Sama ongelma kuin edellisessä wt-kokeessa, eikä olla ehditty asiaa treenata yhtään.

Eli Ruu lähti hyvin ja eteni rantaan. Kuulosti siltä, että olisi edennyt veteen asti, mutta kun on koira, jota vesi ei ensisijaisesti vedä puoleensa, niin Ruu etsikin damia ensin rannassa. Ja sitten alkoi se ohjaussotku, kun en meinannut saada koiraa veteen. Kun en näe sitä rannassa. Lopulta Ruu eteni todennäköisesti omien ratkaisujensa pohjalta veteen. Kävi ensin sorsa-kaaveilla, joita oli kaksi häiriönä. Niiden luota jatkoi matkaa damille. Pisteitä armolliset 8/20.

Rasti 5. Dami putoaa veteen aika lailla suoraan linjaan meidän kanssa. 

Lopputuloksena AVO1 tulos, 81p, joka riitti niukasti luokan voittoon. Lisäksi Ruu oli toimitsijoiden valinta avoimesta luokasta. <3




Olin ihan varma, että nollattiin viimeinen rasti. Eikä se olisi haitannutkaan. Olen ehkä outo, mutta melkein toivoin, että ei oltaisi saatu ykköstulosta, sillä meillä (minulla) ei ole mikään kiire voittajaluokkaan. Nyt täytyy yrittää päästä mahdollisimman moneen avoimen-kokeeseen tänä kautena, sillä ensi vuona odottaa pakosti luokan vaihto paljon vaikeampaan. Treenilistalle rauhallisuutta koiran ohjaamiseen, korkean heinän ohjausta JA tuo veteenmeno niin, etten näe koiraa rannassa. Tyytyväinen olen koiraan, ja olen oikeastaan tosi hämmentynyt, että se selvitti tehtäviä hyvin toisessakin avoimen kokeessa?! Kivaa, kun edistystä on tullut, vaikka tuntuu, ettei me olla edes osattu treenata tämmösiä juttuja. Tää nome on kyllä maailman vaikein koiraharrastuslaji. Vielä kun saisi tietää aina, mistä pisteitä vähennetään ja millä perustein, niin voisi osata tavoitella täysiä pisteitä paremmin. Miksei WT-kokeissa ole käytössä mitään arvostelulomaketta?

Hienoa koepäivää varjosti kuitenkin Ruun oudot oireilut koepäivänä. Jokin synkkäpilvi meitä varjostaa ja se teki ison mustan möykyn mahaan. Huolia on. Mutta siitä lisää myöhemmin.

torstai 4. elokuuta 2016

SM-toko

Tokon SM-kokeet pidettiin pari viikkoa sitten omalla kylällä Laukaan Vihtavuoressa ja meidän omalla ns kotikentällä, vaikkei me kyseisellä nurtsilla saada varsinaisesti treenata. Me otimme osaa kisoihin Laukaan koiraharrastajien joukkueessa ja ihana pätevä joukkue meillä olikin! Kiitos paljon kisaseurasta treeniystävät!

Valmistautuminen kokeeseen sujui tosi kivasti. Ruu teki hyvin hommia, iloisesti ja vauhdikkaasti, kerrassaan upeasti voisi jopa sanoa. Ei treenattu liikaa, mutta haastoin koiraa niissä treeneissä mitä tehtiin ja ajatuksena nimen omaan nämä isommat kokeet. Ja hyvin Pikkumusta teki duunia. Vaikeatkin liikkeet, zeta ja luoksari toimivat joka kerta. Oli vahva tavoite ykköstulokseen ja jopa finaalipäivään.

Mietin ehkä liian lyhyen aikaa sitä, otanko Ruulle meidän telttaan häkkiä vai en. Tiesin, ettei Ruu tykkää siellä olla, mutta sitten kuitenkin ajattelin, että sen olisi siellä parempi huilailla. Tähän huolimattomaan ajatukseen meni paljon pisteitä. Ruulle oli yllättävän kurjaa olla häkissä, vaikka häkki on siis iso. Marikakin sanoi, ettei Ruu ollut ollenkaan oma itsensä lämmittelylenkeillä, ei ottanut vauhtia, hissutteli vain. Kun tultiin kisapaikalle kiersin Ruun kanssa kehien välissä paikkaa näyttäen ja pikkujuttuja tehtiin siinä samalla. Oli tosi hyvä fiilis ja meno. Jotain tapahtui häkkiodottelun jälkeen, sillä koira oli ihan erilainen. Jotenkin hiljainen ja hidas.

EVL:n osanottajia oli jotain 50 koirakon verran, puolta vähemmän kuin normaalisti. Meille arvottiin numero 28, eli keskivaiheilla oltiin. Koe pyöri minusta tosi kivasti ja järjestelyt toimivat erinomaisesti. Kehät oli suunniteltu hyvin, lyhyet siirtymät ja kaikki sujui tosi näppärästi.

Ekassa kehässä oli paikallaolot. Tuomarina Tuire Marjamäki. Ruu oli toisessa reunassa, eli meni ensimmäisenä maahan, mutta vikana sivulle.

Istumisessa oli teputellut useamman kerran, voi höh! Arvosana kiltti 9.
Maahanmeno ja luoksetulo sujui tosi kivasti. Meni hyvällä tekniikalla, mutta hiukan hitaasti maahan. Makuulla nojasi toiseen kyynärpäähän enemmän, koska ei ole sitä rintakehää ja olisi kohtuutonta alkaa nipottamaan asiasta. Ei minusta nojannut edes mitenkään häiritsevän rumasti eikä ennen kaikkea siirtänyt etujalkaa parempaan asentoon, minkä tekee yleensä aina. Sivulle tuli kivasti. Arvosana 7. Arvosana vähän harmitti ja oli pakko kysyä perustelut, ja syynä oli nimen omaan tuo vino makuuasento. Mutta ehkä tää sit kompensoi tuota kilttiä ysiä istumisesta...

Odottelun jälkeen mentiin toiseen kehään, jossa tuomarina oli Ralf Björklund. Liikkeinä oli kaukot, luoksetulo, zeta ja tunnari. 

Kaukoissa heti ekaan maahanmenoon teki pienen ylimääräisen liikkeen, normisti lävähtää maahan nopeammin. Järjestys oli I-S-M-S-I-M. Eka seisominen jäi vajaaksi, mutta muuten kympin tekniikka. Arvosana 9.
Luoksetulo oli yleisvauhdilta hidas, mutta stopit toimi aika kivasti. Arvosana 8½ ja kyllä se mieltä lämmittää edellisvuoden seiskaan verrattuna.
Zetassa järjestys I-M-S. Istuminen ja maahanmeno oli perushitaita, harmittaa sillä treeneissä ne on toiminu tosi tosi hyvin, erityisesti istuminen. Kaikki kuitenkin oikein, seuruu toimi ja asennot oli suorat. Arvosana kiltti 9.
Tunnarissa tuli lihapullamoka. En ole treeneissä käyttänyt lihapullaa ja nyt kädet oli ihan siinä lähmässä. Ruu merkkasi oman aika nopeasti, mutta oli sen näköinen et hyh mikä lihapullalemu. Varmisteli sitten vielä kaikki ennen kuin uskoi, että on sen oltava se lihapullakäryinen kapula. Arvosana 6½, voi höh.




Kolmanteen kehää päästiin sitten ihan suorillaan. Pieni palkkaus välissä ja menoksi. Tuomarina Carina Savander-Ranne ja liikkeinä ruutu ja ohjattu. 

Eteenmeno onnistui juuri ja juuri. Oikealla taustalla hiukan viistossa näkyy yleisöä ja outoa kyllä, Ruu lähti vähän kuin heitä kohti, vaikka ajattelin, että väistäisi juuri toiseen suuntaan. Sain stopattua kuitenkin ympyrän oikeaan reunaan hyväksytysti. Ruutuun lähti pienen ihme kaarteen kautta, stoppi suht ok, maahanmeno ennen kaikkea hidas. Tämänkin on treeneissä tehnyt upean nopeasti... Sivulle tuli ihan jees ja arvosana 8.

Ohjatussa näkyy sitten ehkä jopa eniten koiran epänormaali mielentila. Merkille raahusti juuri ja juuri laukalla. Kapulalle lähti niin, että käänsi hitaasti ensin päätä, että ai niin mitä mun pitäis noutaa? Ja kun tarpeeksi käänsi päätä sai kapulan näkyviin ja lähti sen sitten hakemaan. Ei ollenkaan normaalia. Todella moni huippukoirakkokin töpeksi oikean kapulan haun sivussa näkyvän valkoisen ulos-kyltin vuoksi, kiva kun se ei sentään Ruuta häirinnyt yhtään. Arvosana 6½. 





Seuraavaksi tuli taas odottelua, jonka aikana töpeksin minä, neljännessä kehässä vain hässäkkä-liike. Tuomarina Jaana Tala.

Olen jokaisessa kokeessa ennen hässäkkä liikettä tehnyt Ruulle yhden merkin kierron vahvistaakseni sitä ja muistuttaakseni, että mitä me seuraavaksi tehdään. On toiminut hyvin. Nyt sitten en jostain syystä kehdannut tehdä tätä valmistelua kunnolla "varikko alueella", vaan yritin mini matkalla telttamme sisällä kierrättää merkkiä ja siitä ei tullut yhtään mitään. Ja sitten kierrätin mini matkalla ulkopuolella ja sekin oli vaikeaa. Stoppina seisominen, josta vielä palkkasin. Meille tuli riitaa kiertämisestä ja ei ollut kyllä sinne päinkään fiksuinta touhua. Ruu paineistui ja se kostautui meille kehässä.

Lähti kiertämään merkkiä, mutta jäi sitten sinne merkille patsastelemaan. Ylimääräisellä käskyllä lähti liikkeelle, stoppi suht ok. Sitten Ruu töpeksi kapulan poimimisen, ei saanut sitä ekalla kyytiin, mutta sai onneksi kuitenkin hypättyä. Arvosana 5.




Jonkin aikaa jouduttiin odottamaan ennen viimeistä kehää, jossa vain seuraaminen ja tuomarina Erkki Shemeikka. Ruun laitoin odottamaan varjopaikkaan kehien välissä ja se hengasi siinä lähellä omassa rauhassansa hetken aikaa ennen kuin otin sen valmisteluihin. Ja se tuli niin mielellään tekemään hommia, ilme oli muuttunut ihan hurjasti. Ja alkoi olemaan sitä meidän fiilistä!

Pieni kehä, paljon käännöksiä lyhyiden pätkien jälkeen. Mukava seuruu kaavio ja Ruu teki niin hyvin hommia! Oli ihanaa olla sen kanssa kehässä, kun oltiin samalla taajuudella ja fiiliksellä. <3 Seurasi tosi hyvin, perusasennotkin toimi ja viimeisissä askelsiirtymissä erityisesti tunsin hyvät siirtymät Ruulta. Upeaa! Käännöksiin tuomari kaipasi enemmän tiiviyttä, muuten hyvä seuruu. Arvosana 8.




Tähän oli ihanaa päättää suorituksemme, hyvällä mielellä ja hyvällä fiiliksellä. Yhteensä pisteitä kertyi 244p, eli EVL2 tulos ja se riitti jonnekin 25-30 väliin sijoituksissa. Varsinaisesti ei harmita kakkostulos eikä se, ettei päästy finaaliin. Se mikä jäi harmittamaan on, että ekoissa kehissä ei ollut sitä fiilistä, me ei oltu normaalilla moodilla. On paljon helpompi hyväksyä iloinen nolla eteenmenon epäonnistumisesta tmv, kuin, että kehässä ei ole kivaa. Se fiilis on mulle tosi tärkeä juttu, jota arvostan ihan eniten.

Me päästiin sunnuntaina toiseksi nollakoirakoksi finaalikehään ja totta ihmeessä tartuin moiseen mahdollisuuteen. Otettiin treenin kannalta. Liikkeinä ohjattu, kaukot, zeta ja hässäkkä. 

Ruu oli tosi hyvällä mielellä, ei parhaimmillaan, mutta edelliseen päivään verrattuna paljon paremmalla. 

Ohjatun merkki olisi saanut olla nopeampi, mutta kapuloille ampaisi normaalilla vauhdilla. Näytin käsimerkin hiukan liian suoraan ja teki noutajamaailmasta tutun tiukan pyörähdyksen taaksepäin ja meni keskimmäiselle kapulalle. Hyvin saatiin korjattua kuitenkin. 

Kaukoissa järjestys I-M-S-I-S-M. Vaihdot käskytettiin asentokuvilla tabletilta tarkasti 3s välein ja tämä oli sijoitettu minusta vasemmalla olevan mustan "pömpelin" sisään. Jännää, mutta sujui meiltä hyvin. Tekniikka kymppi.

Zetan järjestys M-S-I. Vielä osataan nopeammat vaihdot, mutta nyt oltiin jo lähellä parastamme. Kaikki oikein ja seuruu tuntui hyvältä.

Hässäkkässä stoppina istuminen. Tajusin, että ei olla kertaakaan tehty merkin kiertoa niin, että taustalla on noin lähellä ihmisiä/yleisöä. Jännitin, kiertääkö ollenkaan. Ruu lähti kiertämään ihan hyvin, oli menossa vasemmalta ympäri, mutta ihan törpön edessä muistikin, että se pitää kiertää oikealta ja korjasi tämän. Näytti kyllä aika hassulta... Stoppi kohtuullinen. Sitten iski taas kapulan poimimisen ongelma, kun se ei tartu suuhun niin se ei tartu. Ja nyt vielä sillä seurauksella, että tuli hypystä ohi. No, ei voi mitään. Treenilistalle kapulan poimimiset vauhdista.



Mutta olipa kivaa pyörähtää finaalikehässä. Ja meillekin taputettiin! Vau. Oli kuulemma ihasteltu kaukoja ja jääviä. Vau. Mutta se fiilis, se oli paljon parempi <3

Harmi kun ei saatu olla toisessakin erässä nollakoirina, mutta tein sitten oman treenin kehän ulkopuolella ympäristön häiriötä hyödyntäen. Ensin tietty katsottiin finaalikoirien ekan setin suoritukset ja välissä olleen tauon lopuksi tehtiin treeni. Eli odotusta tuli. Ruu hengasi kehän laidalla tuolin varjossa. Hyvin sain sen heräteltyä hommiin ja tehtiin kokeenomaisesti tunnari, eteenmeno, ja luoksetulo.

Tunnari oli ihan kymppi, poimi oman ihan heti, varmasti. Eteenmenon tein yleisöä kohti ja meni suoraan ja lujaa! Stoppikin hyvä! Lopuksi luoksetulo, jossa häiriönä ohi meneviä koirakoita ja ihmisiä. Vauhti olisi saanut jossain pätkässä olla vähän parempi, mutta kokonaisuus oli tosi tosi hyvä! Stopit toimi ääri hienosti. Niin upeaa! Tästä oli hyvä päästää koira loppupalkalle.

Mieltä lämmittää finaalipäivän fiilis. Ruu tekee niin hyvää, tarkkaa ja perusvarmaa työtä parhaimmillaan, että kyllä sitä kelpaa noissa kisoissa näyttää. Taitava Pikkumusta <3