WT AVO1

Viikko sitten startattiin WT-kokeessa Nilsiässä. Ennen SM-tokoa keskityttiin treeneissä vain toko juttuihin parin-kolmen viikon ajan. Heti SM-karkeloiden jälkeen karattiin isännän kanssa reissuun eli Ruu lähti jo sunnuntaina kenneltyttö Marikan matkaan Nokialle hoitoon. Siellä olivat torstaina tehneet yhden pikku markkeeraus treenin, joka sisälsi ampumisen. Huomiona se, ettei karkaa ennen aikaisesti noutoon. Eikä kuulemma edes yrittänyt. Ruu tuli kotiin perjantaina, tarkoitus oli käydä vielä paniikki viimeistely treeneissä illalla, mutta aikataulu venyi ja venyi niin ei sitten jaksettukaan. Eli ihan super vahvoilla treeneillä WT-kokeeseen lauantaina. Fiilis kuitenkin hyvä, vaikka vähän jännittikin.

Avoimen luokan koiria oli kokeen alkaessa kahdeksan, mutta jokunen sieltä tippui matkan varrella pois, oliko meitä viisi vai kuusi viimeisillä rasteilla enää jäljellä. Meidän starttivuoroksemme arvottiin avoimen luokan viimeinen paikka.

Alokas- ja avoinluokka aloittivat samoilta rasteilta ja alokasluokan koirakot tekivät ensin, joten odottelua kertyi ennen omaa vuoroa. Keli oli kuuma ja melkein tuuleton kokeen alkupuoliskon, mutta onneksi saatiin odotella varjossa.

Eka rasti sijoittui metsään ja tehtävänä oli ensin ykkösmarkkeeraus. Välissä oli leveä oja, jonka yli koira ei ihan yltänyt hypätä, joten lyhyelle pulahdusuinnille piti uskaltautua. Laukaus tuli meidän puolelta ojaa, heittoa en usko Ruun nähneen ollenkaan, sillä itse heittäjää (kuvassa H) ei näkynyt ja tumma dami ei erottunut taustasta. Dami tippui tuon kapean "aukkolinjan" oikeaan reunaan puskan taakse lähelle ojaa, kuvassa merkitty nuolella. Laukauksen aikana Ruu nousi seisomaan ja otti muutaman pikku askeleen. Tukka meinasi nousta pystyyn, kun mietin karkaako se siitä ilman lupaa. Kyllä teki mieli palauttaa peppu takaisin tantereeseen. Mur. Odotti onneksi luvan ja lähti reippaasti eteen ja ojankin yli uskaltautui hienosti. Arvasin ettei ollut paikantanut damia, sillä lähti ojan toisella puolella etenemään vasemmalle etuviistoon. Pysäytyspilli- jolla sain Ruun palaamaan näkösälle ja ohjasin siitä samantien oikealle. Kaksi käskyä oikealle, että sain koiran oikeaan puskaan. Dami palautui hienosti, ei ravista ennen kuin dami on minulla.

Kun Ruu oli ojassa palauttamassa damia ampuja ampui oikealle laukauksen. Palautuksen jälkeen siirryttiin tekemään ohjaus ojan tällä puolella, aika lailla 90 astetta oikealle markkeeraukseen nähden. Ruu eteni hirmu hyvin, lopussa inasen pyörähti jossain oikealla, mutta metsästi sieltä nopeasti damin ylös. Hienosti tehty! Ensimmäiseltä rastilta pisteemme olivat 18/20.

Rasti 1, markkeeraus. 

Kakkosrasti oli pellolla, joka oli korkessa heinässä. Koira jätettiin näköpiiloon lähelle aloituspaikkaa, jossa vain minä sain katsella ampumisen ja damin heiton peltoon. Tämän jälkeen sain luvan kutsua koiran piilosta ja lähettää ohjaukseen. Yllättävän hyvin Ruu eteni heinässä, mutta kun meinasi ajautua liikaa vasemmalle pysäytin ja ohjasin oikealle eteen. Jouduin toistamaan tämän ohjauksen toiseen kertaan, kun ekalla kiepahti vasemmalle. Toisella onneksi uskoi ja eteni pian pudotusalueelle. Lähipilli ja olipa niin hienoa, että oli nenä auki. Pelkäsin, että tuulettomassa kelissä kaikkien koirien jälkeen jäljestää vaan onnellisena toisten jälkiä. Pisteitä 18/20.

Rasti 2. Ruksi merkkaa damin paikkaa, jonne olen juuri lähettämässä koiraa.

Kolmosrasti oli jonkinlaisella pellolla ja aukealla. Tämä rasti oli ehdottomasti kaikkein hauskin jo ihan senkin vuoksi, että hauskempaa ja humoristisempaa driveä/ajoa en ole vielä kokenut. Ja väitän, että tuskin ihan äkkiä tulee vastaavaa kokeessa vastaan. Ei siinä voinut olla hymyilemättä, kun toimitsijat pistivät metsässä parastaan. Kiitos järjestäjät, tämä kyllä veti huomion varsinaisesta tehtävästä ja ei muistanut jännittää niin paljoa. Harmi, kun kukaan ei tainnut videoida tätä. :D

Mutta siis, ensin oli tehtävänä istua ja katsella tämä "teatteri-esitys" niin kuin tuomari sitä kutsui. Kyseessä siis drive metsässä, joka jäi vain häiriöksi koiralle. Kuvassa ajo jää siis vasemmalle ihan metsään, välissä oli kaistale korkeaa heinää. Driven jälkeen koiraa seuruutettiin muutama metri eteenpäin niin, että ajo jäi vasemmalle puolelle. Tämän jälkeen sain lähettää Ruun linjalle "uraa" pitkin, joka teki lopussa tiukan mutkan vasemmalle. Koiran piti kuitenkin edetä mutkasta suoraan korkeampaan heinikkoon ja heti vasemmalla oli heinikossa pari damia, joista toinen piti tuoda. Lisähäiriötä teki se, että oikealla heinikossa (siis tuolla linjan päässä) oli ollut alokasluokan koirakoiden lähihakualue.

Rasti 3. Ruksi ja nuoli merkkaa noudettavien damien paikkaa, jonne Ruu juoksi luoti suoraan. Taitavaa!

Ruu eteni suoraan ja lujaa. Mutkassa annoin toisen käskyn, jolla se jatkoi suoraan oikeaan pusikkoon ja toi sieltä damin. Ei haitannut edes edellisen koiran tekemät tarpeet (huom, molemmat tarpeet). Hiukan varovaisemmin Ruu sinne puskaan meni, mutta meni itsenäisesti. Kukapa sitä haluaisi toisten kakkaan astua. Upea rasti. Pisteitä 19/20. Ja nyt kyllä haluaisin tietää, että mistä se yksi piste lähti?

Sitten odoteltiin vähän enemmän. Tuuli alkoi puhaltamaan selvästi enemmän ja oli kyllä niin tervetullut helteiseen ilmaan.

Nelosrastilla oli kaksi ykkösmarkkeerausta. Me seisoimme mökkitiellä ja molemmin puolin korkeaa heinää olevat pellot. Ensin tuli markkeeraus vasemmalle puolelle ja sitten oikealle. Nyt Ruu istui hyvin laukaukset ja heitot, ei peppu noussut. Ekassa markkeerauksessa Ruu ajautui liikaa vasemmalle, minä pillitin seis, mutta koira tekee ympyrän ja olisiko kiertänyt tuulta, sillä palasi hienosti pudostusalueelle ja sai damin ylös. Niin turha pillitys. Mutta pakkohan se oli, kun näytti siltä, että koira karkaa jonnekin hornaan.

Rasti 4. Ensimmäinen markkeeraus. Ruksi merkkaa damia, noin suunnilleen...

Toinen markkeeraus meni sitten niin, että Ruu juoksi suoraan pudotuspaikalle, vaikka matka oli minusta vähän pidempi kuin ensimmäisessä. Piti ihan sanoa ääneen, että "herranen aika". Joskus se yllättää. <3 Pisteitä 18/20. Tuomari opasti tehtävien jälkeen, että jos koira juoksee ohi pysäytyspillin, niin se on vaativammissa kisoissa ja erityisesti ulkomaisten tuomareiden kokeissa asia, jossa tehtävän suorittaminen loppuu siihen. Kiitos neuvosta, pidetään asia tarkemmin mielessä. Tämän(kin) rastin vaikeus oli korkea heinä, kun koiraa ei näe kunnolla ja sen ohjattavuus on silloin surkea. Ruuhan on hirmu kuuliainen pillille, mutta luulen, että korkeassa heinässä (ja varmasti myös kisatilanteessa) sen kuuliaisuus rakoilee. Täytyy ottaa tämä treenilistalle.

Rasti 4. Toinen markkeeraus, dami on tippunut aika lailla minun kauan kanssa samaan linjaan heittäjien kanssa samalla tasolla.

Viimeisellä rastilla tuli tiukka paikka, kun tuli simppeli ykkösmarkkeeraus veteen. Lähetyspaikka oli suhteellisen kaukana rannasta. Koira näki sinänsä heiton ihan jees ja nyt kuului damin molskahduskin hyvin, mutta pudotuspaikkaa/veteen tippumista ei koira korkean heinän vuoksi nähnyt. Ja tuo samainen korkea heinä hankaloitti koiran ohjaamista, kun en näe sitä vesirajassa. Ehdottomasti vaikein rasti meille. Sama ongelma kuin edellisessä wt-kokeessa, eikä olla ehditty asiaa treenata yhtään.

Eli Ruu lähti hyvin ja eteni rantaan. Kuulosti siltä, että olisi edennyt veteen asti, mutta kun on koira, jota vesi ei ensisijaisesti vedä puoleensa, niin Ruu etsikin damia ensin rannassa. Ja sitten alkoi se ohjaussotku, kun en meinannut saada koiraa veteen. Kun en näe sitä rannassa. Lopulta Ruu eteni todennäköisesti omien ratkaisujensa pohjalta veteen. Kävi ensin sorsa-kaaveilla, joita oli kaksi häiriönä. Niiden luota jatkoi matkaa damille. Pisteitä armolliset 8/20.

Rasti 5. Dami putoaa veteen aika lailla suoraan linjaan meidän kanssa. 

Lopputuloksena AVO1 tulos, 81p, joka riitti niukasti luokan voittoon. Lisäksi Ruu oli toimitsijoiden valinta avoimesta luokasta. <3

Olin ihan varma, että nollattiin viimeinen rasti. Eikä se olisi haitannutkaan. Olen ehkä outo, mutta melkein toivoin, että ei oltaisi saatu ykköstulosta, sillä meillä (minulla) ei ole mikään kiire voittajaluokkaan. Nyt täytyy yrittää päästä mahdollisimman moneen avoimen-kokeeseen tänä kautena, sillä ensi vuona odottaa pakosti luokan vaihto paljon vaikeampaan. Treenilistalle rauhallisuutta koiran ohjaamiseen, korkean heinän ohjausta JA tuo veteenmeno niin, etten näe koiraa rannassa. Tyytyväinen olen koiraan, ja olen oikeastaan tosi hämmentynyt, että se selvitti tehtäviä hyvin toisessakin avoimen kokeessa?! Kivaa, kun edistystä on tullut, vaikka tuntuu, ettei me olla edes osattu treenata tämmösiä juttuja. Tää nome on kyllä maailman vaikein koiraharrastuslaji. Vielä kun saisi tietää aina, mistä pisteitä vähennetään ja millä perustein, niin voisi osata tavoitella täysiä pisteitä paremmin. Miksei WT-kokeissa ole käytössä mitään arvostelulomaketta?

Hienoa koepäivää varjosti kuitenkin Ruun oudot oireilut koepäivänä. Jokin synkkäpilvi meitä varjostaa ja se teki ison mustan möykyn mahaan. Huolia on. Mutta siitä lisää myöhemmin.