Miten Muorilla menee

Ruu on ehkä jäänyt vähän paitsioon pennun ja vauvan tulon jälkeen. Varsinkin nyt, kun jälkipellolle ei olla oikein päästy ja ne mitä on käyty, eivät varmasti vie Muoria jäljellä eteenpäin. Turhauttavaa. Oli niin suuri toive päästä tälle syksyä FH kokeeseen, mutta kun ei olla valmiita niin ei olla valmiita. Namittomat jäljet ovat vielä haastavia ja herkästi ilmenee epävarmuutta. Esineiden ilmaisut ovat kohtuu ok tällä tuntumalla, mutta namittomat kulmat eivät ole tarkkoja. Niistä paineellaan yli, ohi ja ympäri. Lisää treeniä vaan, kunhan sinne pellolle pääsisi.

Aamupassin väriloistoa huonossa kännykkä kuvassa.

Myöskään rallia ei olla oikein tehty ja se menee kyllä ohjaajan piikkiin. Laji kun ei vieläkään sytytä intohimoa treenata, niin siitä on vähän sitten laistettu. Kyllä me jotain pientä on treenattu Muorin mielenvirkeydeksi, mutta en ole varma ovatko nekään treenit kehittäneet meitä yhtään. Möllikisoja oli nyt kovasti tarjolla, mutta vauvan takia niitä jäi käymättä ja toisaalta, kun yritin jotain rata treeniä kokeilla, niin meno oli ohjaajan puolesta ala-arvoista eiku...eiku...kyltti meni jo- tekemistä. Päädyin sitten siihen, että treenataan tätäkin enemmän, ennen kuin lähdetään millekään kisaradalle. Suotta haetaan epäonnistuneita kokemuksia. Joulukuussa olisi noutajien mestaruus ralli-kisat tyrkyllä, mutta katsotaan. Elämä on nyt sellaista, ettei sitä niin vain käydä missään.

MUTTA saimme hiljattain viettää Muorin kanssa laatuaikaa niissä oikeissa töissä Puttaalla. Luotto Metsästäjämme tuli taas kanalintujahtiin ja istuimme neljänä aamuna passissa. Lisäksi Ruu kävi yhden päiväreissun Metsästäjän kanssa kaksistaan ja hyvin oli mennyt, vaikka saalista ei tullut. Hieman jännitin, ettei Ruu höpertele ja eksy metsässä tai ala siellä yks kaks etsiä minua, mutta ei kuulemma mitään sellaista meinannut edes olla. Hyvin oli Ruu toiminut.

Yhdessä passissa <3

Toiminta aamun saalista.

Kahtena passiaamuna ei tapahtunut mitään. Jokunen lintu kyllä nähtiin, mutta ei muuta. Yksi aamu oli taas hirmuisen ruuhkainen ja paukkuihin nähden lintuja saatiin "vähän". Ja yhtenä aamuna saaliina vain yksi lintu. Ruu oli passissa enimmäkseen rauhallinen, mutta paukut ilman noutoja sai sen ynähtelemään vaimeasti muutaman kerran pettymyksestä. Ja tuskaisen jännittävä odottaminen sai kierrokset kattoon, josta seurasi jännitysvapinaa ja läähätystä. Kuitenkin Muori pääsi pätemään, sillä se bongasi selvästi puuhun lentäneen linnun, joka tuli meidän ihmisten selän taakse. Koiran ilme sai minut tajuamaan, että kuulin siipien äänen ja näin ollen ilmoittamaan Metsästäjälle linnusta, joka saatiinkin alas. Eniten kuitenkin mieltä lämmitti, kun oltiin lähdössä jo pois ja Ruu haravoi tuttuun tapaan maastoa. Yllättäen se kävi maassa olleeseen akka teereen kiinni, joka jäänyt haavakoksi, mutta jota me ihmiset emme tienneet edes etsiä. Lintu olisi joko pyrähtänyt lentoon (pakoon se yritti koiraltakin) tai jäänyt huomaamatta kokonaan, mutta nyt se saatiin pois kärvistelemästä. Kyllä oli Muori kehunsa ansainnut ja vaikutti itseensä ansaitusti tyytyväiseltä.

Ruun oma löytö. Pätevä!

Ruu on tänä syksynä fyysisesti paremmassa kunnossa kuin kolmena edellisenä syksynä. Viime vuonna se oli vielä toipilas ja kahtena edellisenä ei voinut osallistua ollenkaan oikean takajalan vuoksi. Me on vahvistettu lihaksia fysioterapiaharjoitteilla, huollettu lihaksia käsittelyillä ja kohotettu kuntoa harkiten ja ajatuksella. Työ on tuottanut tulosta ja nyt Ruu pystyi ja jaksoi juoksentelut metsässä sekä suolla, jossa oli erittäin haastava ja vähän vaarallinenkin alusta. Pehmeä suopohja oli paikoin niin jäinen, että kantoi jopa minun painoani, mutta upotti enimmäkseen. Paremmasta kunnosta huolimatta en kuitenkaan antanut Ruuta kuin yhdelle päiväretkelle mukaan, sillä oli aamun juoksetelusta + päiväretkestä selvästi kankea illalla. Ei ontunut, mutta selvästi jäykkä ja kankea. Pelkistä aamujuoksenteluista ei tullut edes kankeutta. Tarkoitus on vielä parin viikon päästä käydä uudestaan metsällä, niin ei oteta nyt turhia riskejä ylirasittamalla koiraa. 

Yhden saaliin aamu.

Easy oli tietysti reissussa mukana, mutta metsälle se ei vielä päässyt. Tapasi kuitenkin Metsästäjän, joka Easyn mielestä oli aluksi hyvin pelottava mörkö. Niitä mörköjä nimittäin näkyy vieläkin säännöllisesti. Uskalsi käydä itse haistamassa, mutta silti puhisi ja haukkui karvat pystyssä. Muutamalla karkilla tilanne laukesi heti ja möröstä paljastui ihana ihminen, jonka sylissä oli lopulta aika siistiä olla.

Ihana reissu Pihtiputaalla ja mummolan tiluksilla. Kiitos super Mummille, joka mahdollisti, että äiti sai harrastaa ja silti vauvakin oli oikein tyytyväinen.

Lapsuuden lenkkimaisemissa

Mummolan tilukset <3<3<3
Easy sai tehdä yhden jäljen näillä mahtavilla pelloilla, jotka lapsuuden kesissä olivat täynnä heinäseipäitä.

Alvajärvi <3

Mörköjä! Easy 5kk

Easy täytti 5kk hiljattain ja samalla alkoi mörkö-ikä. Ensimmäinen mörkö kohdattiin tavanomaisella lenkillä läheisellä pellolla. Vauhtipoika oli mukana pyörän kanssa ja jätti sen pellon alkuosaan odottamaan paluutamme. No paluureissulla pyörä oli Easyn mielestä erittäin pelottava ja sille piti murista, puhkua ja haukkua. Huvittavinta tässä lienee se, että pentu sai höynäytettyä Muorinkin uskomaan, että jossain on vaara! Ruu oli lievästi tuohtunut ja haukahti isosti yhden kerran, mutta ei selvästikään oikein ymmärtänyt missä se Easyn ilmoittava "vaara" oikein oli. Lopulta pentu uskalti itse käydä toteamassa pyörän pyöräksi ja jatkettiin matkaa.

Toisen kerran mörköjä näkyi kastajais-juhlassa kotona, kun sukulaislapsia tuli kylään. Nimenomaan nämä lapset, toinen kouluikäinen ja toinen 3v, olivat pelottavia. Tästäkin selvittiin ja lopulta talossa oli enemmän ja vähemmän vieraita lapsia ja eivät ne enää sitten olleet mörköjä. Mutta selvästi niitä näkyy vähän siellä ja täällä.

Mutta tässä 5kk (olisiko ollut 14,5kg) pikkukoiran tokotreenejä videolla. Pupsi on kyllä niin ihana treenikaveri! Ja voi vitsit kun on ihana viilata pilkkua ja pähkäillä taas tokojuttuja!

Tämän hetkistä muistilistaa:

• Perusasento: todella hyvällä mallilla. Easy hahmottaa hyvin paikkaa ja tarjoaa oikeaa paikkaa omatoimisesti/korjaa omatoimisesti. Ketterä otus luonnostaan! Jatkohuomio ehkä siinä, että saataisiin kerrasta oikeaan paikkaan tuloja, eikä menisi sählätessä/paikkaa hakiessa. Etutassut paikallaan ennen palkkaa, ne ovat vähän tepsuttavaa mallia...

• Seuraaminen: tällä hetkellä 2-3 askeleen pätkiä. Ei kiirehditä asian kanssa. Peruuttaa 2-3 askelta myös ja luonnostaan hyvällä tekniikalla <3

• Nouto: vauhtinouto on hyvä ja kiihdyttää takaisin makkaran kuvat silmissä :D Irrottaa jes-sanalla ja vaihtaa namiin. Leluun ei oikein vaihda enkä ole nyt pitkään hetkeen sitä edes yrittänyt. Kapula on Easylle todella mieluinen ja jos se unohtuu hollille, niin on herkästi jo poiminut sen kantoon. Poiminta on toistaiseksi ihan ok siisti, sitä on tarkkailtava. Pitäisikö siihen opettamalla opettaa nostaminen?

• Kapulan pito: poimii kapulan maasta ja pitää siististi, irrottaa vasta käskystä. MUTTA, pitkän tauon jälkeen kokeiltuna uusia huomioita. Kehuista meni sekaisin ja kapula putosi syvemmälle suuhun ja sen seurauksena mälläystä. Eli huomio jatkoon, että kehu ei tarkoita sitä, että saa irroittaa. Kokeilin ekaa kertaa myös kapulan antamista ja sepä ei vielä oikein toiminut, vaan otti kapulan liian syvälle suuhun. Nopeasti sain ottamaan kapulan etuhampaiden taakse, mutta kehuista taas hämääntyi. Hyvällä mallilla kuitenkin ja pian voisi kokeilla jo luovutukseen tuloa.

• Ruutu: Ihan ok alulla. Kosketusalustaa on tehtävä erikseen, sillä sen kriteerit on luistaneet. Easy pyrkii herkästi kääntymään jo liian aikaisin. 

• Eteenmeno: Ei olla tehty varsinaista eteenmenoa. Kuolleelle lelulle juoksuja on tehty kahdesti ja tajusi/innostui heti lelulle kilpaa juoksemisesta.

• Merkin kierto: Myös hyvällä mallilla. Kapulat on niin ihania, että ne on jo mukana, jotta opitaan ohittamaan ja luopumaan niistä. Videolla ekaa kertaa merkin bongausta ja lähtöä ilman apuja. Bongausta enemmän jatkossa.

• Kaukot: Pohdinnassa, rakentaako etu- vai takajalkakaukot. Easy pystyisi varmasti molempiin, se on niin ketterä. Itselle takajalka-versio tutumpi ja aivan orastavaa jumppaa vasta tehty. Tai oikeastaan ei ole tehty, kun vielä pohdituttaa tekniikka. Easyn takajalat leviää herkästi ja paikallaan ei tahdo pysyä. Voi olla haasteellisinta opettaa tätä koiraa kuin kahta edellistä. Nakit ei sovellu tähän vielä, ne on LIIAN hyviä.

• Sivulla maahanmenot: Hyvällä alulla. Huomio, että en opeta vinoon yhtään. Ennakoi super herkästi ja opetettava, että kärsii kehua ja puhua ilman, että pomppaa ylös. Malttia malttia. Ja tarkkana, ettei takajalat liiku, kun niiden ei tartte liikkua yhtään.

• Jäävät: Tarkkana, että ei lipsu kriteereistä. Nytkin videolta näki, että osa maahanmenoista on nopeampia kuin osa. Ja istumisessa jäin pohtimaan, että istuuko se, vai palkkaanko jo liian aikaisin??