Miten Muorilla menee

Ruu on ehkä jäänyt vähän paitsioon pennun ja vauvan tulon jälkeen. Varsinkin nyt, kun jälkipellolle ei olla oikein päästy ja ne mitä on käyty, eivät varmasti vie Muoria jäljellä eteenpäin. Turhauttavaa. Oli niin suuri toive päästä tälle syksyä FH kokeeseen, mutta kun ei olla valmiita niin ei olla valmiita. Namittomat jäljet ovat vielä haastavia ja herkästi ilmenee epävarmuutta. Esineiden ilmaisut ovat kohtuu ok tällä tuntumalla, mutta namittomat kulmat eivät ole tarkkoja. Niistä paineellaan yli, ohi ja ympäri. Lisää treeniä vaan, kunhan sinne pellolle pääsisi.

Aamupassin väriloistoa huonossa kännykkä kuvassa.

Myöskään rallia ei olla oikein tehty ja se menee kyllä ohjaajan piikkiin. Laji kun ei vieläkään sytytä intohimoa treenata, niin siitä on vähän sitten laistettu. Kyllä me jotain pientä on treenattu Muorin mielenvirkeydeksi, mutta en ole varma ovatko nekään treenit kehittäneet meitä yhtään. Möllikisoja oli nyt kovasti tarjolla, mutta vauvan takia niitä jäi käymättä ja toisaalta, kun yritin jotain rata treeniä kokeilla, niin meno oli ohjaajan puolesta ala-arvoista eiku...eiku...kyltti meni jo- tekemistä. Päädyin sitten siihen, että treenataan tätäkin enemmän, ennen kuin lähdetään millekään kisaradalle. Suotta haetaan epäonnistuneita kokemuksia. Joulukuussa olisi noutajien mestaruus ralli-kisat tyrkyllä, mutta katsotaan. Elämä on nyt sellaista, ettei sitä niin vain käydä missään.

MUTTA saimme hiljattain viettää Muorin kanssa laatuaikaa niissä oikeissa töissä Puttaalla. Luotto Metsästäjämme tuli taas kanalintujahtiin ja istuimme neljänä aamuna passissa. Lisäksi Ruu kävi yhden päiväreissun Metsästäjän kanssa kaksistaan ja hyvin oli mennyt, vaikka saalista ei tullut. Hieman jännitin, ettei Ruu höpertele ja eksy metsässä tai ala siellä yks kaks etsiä minua, mutta ei kuulemma mitään sellaista meinannut edes olla. Hyvin oli Ruu toiminut.

Yhdessä passissa <3

Toiminta aamun saalista.

Kahtena passiaamuna ei tapahtunut mitään. Jokunen lintu kyllä nähtiin, mutta ei muuta. Yksi aamu oli taas hirmuisen ruuhkainen ja paukkuihin nähden lintuja saatiin "vähän". Ja yhtenä aamuna saaliina vain yksi lintu. Ruu oli passissa enimmäkseen rauhallinen, mutta paukut ilman noutoja sai sen ynähtelemään vaimeasti muutaman kerran pettymyksestä. Ja tuskaisen jännittävä odottaminen sai kierrokset kattoon, josta seurasi jännitysvapinaa ja läähätystä. Kuitenkin Muori pääsi pätemään, sillä se bongasi selvästi puuhun lentäneen linnun, joka tuli meidän ihmisten selän taakse. Koiran ilme sai minut tajuamaan, että kuulin siipien äänen ja näin ollen ilmoittamaan Metsästäjälle linnusta, joka saatiinkin alas. Eniten kuitenkin mieltä lämmitti, kun oltiin lähdössä jo pois ja Ruu haravoi tuttuun tapaan maastoa. Yllättäen se kävi maassa olleeseen akka teereen kiinni, joka jäänyt haavakoksi, mutta jota me ihmiset emme tienneet edes etsiä. Lintu olisi joko pyrähtänyt lentoon (pakoon se yritti koiraltakin) tai jäänyt huomaamatta kokonaan, mutta nyt se saatiin pois kärvistelemästä. Kyllä oli Muori kehunsa ansainnut ja vaikutti itseensä ansaitusti tyytyväiseltä.

Ruun oma löytö. Pätevä!

Ruu on tänä syksynä fyysisesti paremmassa kunnossa kuin kolmena edellisenä syksynä. Viime vuonna se oli vielä toipilas ja kahtena edellisenä ei voinut osallistua ollenkaan oikean takajalan vuoksi. Me on vahvistettu lihaksia fysioterapiaharjoitteilla, huollettu lihaksia käsittelyillä ja kohotettu kuntoa harkiten ja ajatuksella. Työ on tuottanut tulosta ja nyt Ruu pystyi ja jaksoi juoksentelut metsässä sekä suolla, jossa oli erittäin haastava ja vähän vaarallinenkin alusta. Pehmeä suopohja oli paikoin niin jäinen, että kantoi jopa minun painoani, mutta upotti enimmäkseen. Paremmasta kunnosta huolimatta en kuitenkaan antanut Ruuta kuin yhdelle päiväretkelle mukaan, sillä oli aamun juoksetelusta + päiväretkestä selvästi kankea illalla. Ei ontunut, mutta selvästi jäykkä ja kankea. Pelkistä aamujuoksenteluista ei tullut edes kankeutta. Tarkoitus on vielä parin viikon päästä käydä uudestaan metsällä, niin ei oteta nyt turhia riskejä ylirasittamalla koiraa. 

Yhden saaliin aamu.

Easy oli tietysti reissussa mukana, mutta metsälle se ei vielä päässyt. Tapasi kuitenkin Metsästäjän, joka Easyn mielestä oli aluksi hyvin pelottava mörkö. Niitä mörköjä nimittäin näkyy vieläkin säännöllisesti. Uskalsi käydä itse haistamassa, mutta silti puhisi ja haukkui karvat pystyssä. Muutamalla karkilla tilanne laukesi heti ja möröstä paljastui ihana ihminen, jonka sylissä oli lopulta aika siistiä olla.

Ihana reissu Pihtiputaalla ja mummolan tiluksilla. Kiitos super Mummille, joka mahdollisti, että äiti sai harrastaa ja silti vauvakin oli oikein tyytyväinen.

Lapsuuden lenkkimaisemissa

Mummolan tilukset <3<3<3
Easy sai tehdä yhden jäljen näillä mahtavilla pelloilla, jotka lapsuuden kesissä olivat täynnä heinäseipäitä.

Alvajärvi <3