tiistai 21. tammikuuta 2014

Vuoden aloitus

Niin vaihtui vuosi, jälleen rauhallisesti kotosalla. Meillä ei paukuista välitetä edelleenkään sen ihmeemmin, vaikka lenkillä käytiinkin ajoissa ja viimeiset pissatukset tehtiin yhdentoista jälkeen. Kyllä niitä paukkeita kuului, mutta itse en keskiyöllä montaa rakettia ehtinyt nähdä, kun pieni mies halusi silloin äidin huomiota. Jotta sellainen vuoden taittuminen.

On hassua miten vähän on lunta. Sitä on nyt sellainen nimellinen pieni kerros maassa, sen verran, että näyttää valkoiselta. Jos saa toivoa, niin tämä lumimäärä riittää kiitos. Näin keväinen kura-aika lyhenee hurjasti ja vältymme upottavan hangen aiheuttamilta ongelmilta. Iitullahan päättyi juuri carthrophen-lääkekuuri ja pärjäillään taas suht hyvin. Lievä ontuma on havaittavissa ravissa, mutta hyvin hyvin olematon tällä hetkellä. Jumpatkin taas sujuu!

Mehän käytiin siellä aurinkolomalla ja Teneriffan reissu oli ihana! Aurinkoa riitti ja lämmintä oli 20-25 astetta koko loman ajan. Vain yhtenä päivänä tuli vettä, rankemmat sateet tuli onneksi yöllä ja päivällä vaan pieniä tihkukuuroja. Jokin rankempi myrsky se oli ollut sillä paikallisissa uutisissa uutisoitiin, ettäTeide-vuorella oli oikein mutavyöryjä ja sieltä ilmeisesti evakuoitiin ihmisiä (onneksi ei lähdetty reissulle sinne) ja lisäksi Cran Canarian-saarella oli satanut lunta! Olisihan se ollut vähän outoa matkustaa noinkin kauas katsomaan lunta, kun sitä ei Suomessa vielä sillä hetkellä ollut. Noh, onneksi ei osunut meidän reitille. Pieni mieskin jaksoi reissussa hienosti, joten senkin puolesta oikein onnistunut loma.

Eläimet olivat käyttäytyneet kotona hyvin, kuten aina. Ansku-Bansku niitä suurimman ajan kaitsi, muutamalle päivälle saatiin varahoitajaksi Marika ja tietenkin Viuhti. On se helppoa, kun koiruudet tulevat juttuun loistavasti. Sitähän melkein miettii, että siinähän se kolme koiraa menee kuin kaksikin... ;)

Niin! Meidän Ruulla alkoi juoksut viikko ennen reissuun lähtöä. Eli sellainen 6kk väli edellisiin juoksuihin. Hieman se on ollut vaisumpi, ei ollut innostunut oikein leikkimään Viuhtinkaan kanssa, mennyt vain hajujen maailmassa. Jossain vaiheessa kyllä touhuillaan sitä strerilointia.

Treenit on olleet nyt huolestuttavan vähällä. Pelottaa, että kaikki voittaja-luokkaan tehty työ menee hukkaan. Muutaman kerran on jotain tokoiltu ja kivaa meillä on edelleen ollut. Menisi nyt nämä pakkaset pois niin tarkenisi treenata! Joululomalla me muuten nomeiltiin muutaman kerran Puttaalla ja Ruu teki tosi kivasti töitä. Tauko tuntui tekevän hyvää, mutta olen päättänyt olla ottamatta murheita tästäkään lajista. Yritetään pitää mettässä yhtä hauskaa kuin toko-kentällä. Mutta on mun koiralla huono kunto. Ai jai...

Paniikki-kissamme on edelleen hävöksissä. =( Se on ollut nyt kuukauden poissa, eikä sitä huuteluista ja etsinnöistä huolimatta ole kuulunut tai näkynyt. Meillä kaikilla on kyllä huolestunut ja murheellinen mieli, mutta tämä näiden kisujen kanssa on vain hyväksyttävä. Ne saavat mennä ja tulla ja matkalla voi aina sattua jotain. Tai sitten Paniikki löysi parempaa ruokaa ja seuraa jostain muualta, kuka tietää. Johan me pari vuotta sitten meinattiin joutua luopumaan Miukusta, kun se jäi auton alle. Silloin oli enkeleitä matkassa, toivottavasti niitä on myös Paniikin mukana.

Semmoinen alkuvuosi. Nyt siis yritämme aktivoitua treeni-rintamalla ja kasvattaa sitä kuntoa. Juoksutkin ovat loppusuoralla, joten kunhan pakkanen lauhtuu niin sitten täyttä höyryä evl-liikkeitä treenaamaan!

Loppuun muutama kuva talviriehasta, kun lumi tuli pihalle. Riekkumisissa mukana kukas muukaan kuin Neiti Näpsä. Ensin tyttöjen lumileikeistä muutama kuva, tai oikeastaan lähinnä Iitusta, sillä Pikkumustaa ei oikein tee huonolla valolla mieli kuvata...





Sitten Neiti Näpsä. Ensin pitää vähän fiilistellä lunta ja meininkiä...



Miukuhan pohjimmiltaan inhoaa talvea, kylmää, lunta ja pakkasta koko sydämensä kyllyydestä, eikä se varmasti tunnustaisi missään tilanteessa tykkäävänsä lumesta saatika siinä leikkimisestä, mutta joskus se leikkimieli saa tämänkin kissan valtaansa...

Ensin siis vähän fiilistelyjä...


 Ja sitten se riemu repesikin







Kunnes Hänen Ylhäisyytensä äkkäsi kameran. Siihen loppui ne leikit ja Näpsälle tuli aivan yllättäen kamalan kylmä ja piti päästä sisälle. Niinpä niin.