lauantai 14. elokuuta 2010

Toistamiseen Korrien koulutuksessa



Pääsimme Riitta ja Pekka Korrin toko-koulutukseen koko päiväksi tutulle kentällä Vihtavuoressa. Samaisessa koulutuksessa olimme myös about vuosi sitten. Paljon tuli samoja asioita ja kertausta, mutta silti niin tärkeää kertausta.  Sää ei ollut vieläkään meidän puolellamme, mutta oli todella antoisaa osallistua ja oppia kuuntelemalla ja katselemalla toisia. Tällä kertaa olimme koko päivän Pekan oppilaina ja enemmän kuin paljon saimme taas vinkkejä jatkoon. Kirjoitin kynä sauhuten muistiinpanoja ylös, tänne en kaikkea jaksa raapustaa uudestaan, mutta pääasia, että voi tarvittaessa tsekata asioita jostain. Meidän ryhmä kävi sen verran perusteellisesti eri liikkeitä läpi, että Iitun tarvitsi tulla vain kahdesti areenalle. Hyvä niin, aurinko ei ole meidän ystävä eikä me oltais saatu niin paljoa irti, kun ei koiralla ole fiilistä.

Valitsin siis rauhallisemmat liikkeet, koska mitään vauhtia en koirasta saa tällä hetkellä irti. Itseasiassa, näissä liikkeissä riittää kuitenkin meille haasteita ja neuvoja todellakin kaivattiin.
 
Ekana liikkeenä tunnari. Liike sujuu meiltä ihan ok, mutta kerroin Pekalle, että toisinaan Piips juoksee kapuloille niin, että saattaa tassuillaan osua niihin, jolloin tulee sitten viskelleeksi kapuloita minne sattuu. Joskus taas ilmenee maistelua ja palautushan on hyvin usein ravilla. Kerroin vielä, että harvemmin Piips kuitenkaan väärää kapulaa tuo. Noh. Tänään sitten tuli nämä kaikki mahdolliset esille, mutta hyvä niin. Eli törmäsi, maisteli todella paljon! kapuloita, palautti ravilla ja kaiken kukkuraksi toi väärän.  Jep jep.

Pekka neuvoi ottamaan myös tunnaria ns. vauhtinoutona, jolloin palautukseen saa nopeutta ja mahdollisesti tämä vähentäisi myös kapuloihin törmäystä, koska koiralla on ajatus päästä nopeasti takaisin ohjaajan luo. Tätä olen miettinyt itsekin, mutten ole tunnariin uskaltanut tätä tapaa ottaa. Olisi vain pitänyt. Uusinta kokeiluna sujui jo kauniimmin ja palkkasin sitten vauhdissa. Pekka kehui siitä, että koiran palauttaessa kapulaa ohjaaja on hiljaa, eikä aleta heti kehumaan, koska kisoissa hiljaa seisova ohjaaja on koiralle yhtä kuin ”teet nyt täysin oikein, olet hieno koira”. Koira taas hämääntyy, kun treeneissä ohjaaja on aina kehunut, mutta onkin nyt hiljaa. Tämän ohjeen otin käyttöön jo vuoden takaisesta koulutuksesta ja toimii myös muissa noudoissa. Todella hyvä ja paikkansa pitävä neuvo.
Toinen tapa, jolla hillitä koiran rynnimistä kapuloille voisi olla sellainen, että ensin vain yksi kapula, itse siirryn lähelle kapulaa ja käsken koiran ”etsimään”, mutta koiran ollessa aivan lähellä kapulaa muistutan sitä työskentelemään ”nätisti”. Vähitellen kapuloita lisää ja minulle etäisyyttä kapuloihin. Tämäkin voisi toimia, mutta kokeillaan ensin tuota vauhtinoutoa. Vaikkei Piips nyt mikään herkin koira ole, on tunnari kuitenkin sen verran herkkä liike, että kevytkin painostus koiraa kohtaan voi viedä monta askelta taaksepäin. Ihan hyvä neuvo tämä on, mutta on vain osattava oikein ja harkiten tehdä.

Toisena liikkeenä otin sitten paikkaistumisen, koska ei Piips iltapäivästä muuta olisi jaksanut esittääkään.  Ja tässä olemme vasta aika alkutekijöissämme, joten hyviä neuvoja otimme mielellämme vastaan. Iitulla kun on tapana haistella ja tuumailla ympäristöä paikallaolon aikana ja istumisessa ei kärsisi niitä tassuja liikutella! Piips siis paikkaistumiseen ihmisrivistössä.  Pekka kehotti menemään piiloon, jota itse vähän vielä aristelen, kun emme häiriössä ole sitä juurikaan tehneet. Pekka kuitenkin sanoi, että Iitu ryhdistyi, valpastui ja nosti korviaan heti, kun menin piiloon. Kerroin sitten, että pidemmällä ajalla se nenä alkaa taas käydä ja pää kääntyillä. Pekka ehdotti ja neuvoi tähän, että kutsuisin Iitun luokseni piiloon, jolloin saataisiin koiran tarkkaavuus kestämään ja säilymään minussa ja minun sijainnissani. Kokeiltiin tätä ja Piips oli ensin ihan että täh? Löysi kuitenkin piilolle. Toisella kokeilulla oli jo ajatusta mukana, vaikka se nenä ehtikin kertaalleen haistaa naapurin. Hyvä neuvo ja lähdetään kokeilemaan. Aikaa vaihdellen ja kaveriporukassa niin, että muut ohjaajat saavat palata ensin omien koiriensa luokse. Luonnollisesti.  

Saman idean poimin luoksetuloon, sillä siinäkin Piips ehtii tsekata sitä ympäristöä moneen otteeseen, ennen kuin kutsu käy. Eli jätetään koira luoksetuloon, mutta kutsutaankin jo kävellessä pois päin koira luokse ja voidaan korostaa tätä juoksemalla itse karkuun. Pekka neuvoi tätä toiselle koirakolle, mutta sopii ehdottomasti myös meille.

Vielä päälimmäisenä jäi mieleen se, että asiat pitäisi harjoitella ja treenata sitä kokonaisuutta ajatellen. Esimerkiksi olisi hyvä opettaa koiralle liikkeiden välit kisoissa, kun tuomari antaa pisteitä ja mahdollisesti höpöttää jotain. Samoin kisoissa joutuu yleensä odottamaan kentällä omaa vuoroaan, niin myös treeneissä pitäisi tehdä, jolloin koira oppii, että ensin odotetaan ja sit tehdään töitä. Erittäin tärkeää olisi myös opettaa koiralle valmistelevat ja virittävät vihjeet liikkeisiin ja koko tilanteeseen, eli mennäänkö tekemään tokoa vai tottista vai jälkeä vai mitä? Vihjesanat liikkeissä saavat koiran jo valmiiksi virittäytymään siihen, että seuraavaksi tulee esim. liikkeestä seisominen jne jne. Pitäisi vain jaksaa olla johdonmukainen ja treenata näitä pieniä asioita. Pekka kertoi myös panostavansa koiran leikkimiseen ja käyttävänsä aikaa siihen, että menee kentällä katsomaan miten ja millä leluilla hänen koiransa tykkää leikkiä ja miten? Juoksemalla lelu suussa, repimällä, kopittelemalla vai vai?

Todella antoisa koulutus. Ehdottomasti osallistutaan jatkossakin, jos vain mahdollisuus tarjoutuu.