maanantai 28. marraskuuta 2011

Toipilas Piips ja muita kuulumisia



Piips on toipunut hyvin. Leikkauksesta on nyt hieman reilu 1½ viikkoa. Turvotukset on laskeneet jo kokonaan ja Piips käyttää jalkaa hyvin. Keventää toki reilusti, mutta se on vielä normaalia. Tikit otan pois tässä parin päivän sisällä. Haavan yläpuolella on vähän sen näköistä jälkeä, että Iitu sitä todennäköisesti on jollain tavalla hammastanut. Luulin ensin, että haava erittää vähän kudosnestettä, mutta nyt siihen on ilmestynyt pari punaisempaa kohtaa ja näin tänään Iitun kaulurinsa kanssa sellaisessa asennossa, että hampaiden käyttö on varsin mahdollista.  On tuo aika eteväksi oppinut tötterönsä kanssa...vaikka päässä onkin tuplasti isompi kauluri. Hmm...mitenkähän tuon nyt estäisi niin kauan, että saisi tikit pois ja haavan täysin parannettua?
Vauhtikin meinaa potilaalla kasvaa päivä päivältä, innostuminen on herkässä. Maahan satanut lumikaan ei helpota yhtään tilannetta, sillä Piips rrrakastaa lunta. Lumileikit olisi heti pystyssä, jos se vain sallittaisiin. Lumen tuoma liukkauskin huolettaa, yritetään kulkea rauhallisesti ja varovasti.

Liikkumattomuus ja pienennetty ruokamäärä ovat tehneet sen, että kakkaa pidätetään välillä parin vuorokauden verran. Meillä on vielä sekin ongelma, että Iitu on tottunut pääsemään mahdollisimman pöpelikköön tarpeilleen, jonka vuoksi nyt hihnassa toimiminen on aivan tuskaa. Yritin ensin itsepintaisesti saada toista asioimaan tasaisella nurmikolla, mutta luovutin kahden vuorokauden jälkeen ja etsittiin siedettävän tasainen heinikko tien varresta. Iitu tosin tulee myös puolitiehen vastaan ja suostuu asioimaan hihnassa.  Että sellaisia ongelmia meillä...
Aktiivinen fysioterapia aloitetaan jahka tikit otetaan pois, mutta lihaskireyksiin ollaan puututtu jo tässä vaiheessa ja kyllä meinaakin paikat jumittaa.  Olen myös huomannut, että liikkumattomuus tuntuu jäykistävän oikeaa lonkkaa, joka aiheuttaa Iitulle jonkin verran ongelmia. Yritetään sitäkin helpottaa fysioterapialla. Onneksi tuo koira on kuitenkin aina iloinen. Ei muuten vaikuta kivuliaalta, ennemminkin tylsistyneeltä. Kohta voidaan aloitella namijumpat!

---

Kerrotaampas vähän muitakin kuulumisia. Kissat eivät arvosta talven tuloa ja ovat välillä dramaattisen ”hätää kärsiviä” ulkona. Piina varsinkin on aivan onneton. Se on saanut uuden lempinimen, City-kissa, jonka lempi iltasatu on tarina ihanasta kerrostalo asunnosta, jossa on lasitettu ja lämmitetty parveke, sisävessa, aina hyvää ruokaa tarjolla...pehmeitä tyynyjä...jne. Voi Piinaa...näkisitte sen ilmeen tarinaa kerrottaessa!

Miuku on aloitellut jo pienien tuhmuuksien tekemisen, vaikka odotin niiden alkavan vasta keväämmällä. Ja edelleen nämä toimet kohdistuvat allekirjoittaneen tavaroihin, vaatekaappiin, laatikoihin jne. Mielenkiintoinen talvi tulossa...

Autotalli on melkein valmis, ovet täytyy vielä kunnolla asentaa ja sitten suurimman työt on tehty. Ensi keväälle jäi pihan siistiminen ja sokkelit niin tallista kuin talostakin pitäisi tuunata. Ja sitten olisikin se terassi-projekti...

Ruun kanssa treenaillaan silloin kun ehditään ja muuten lenkkeillään. Tavallista arkea sen kanssa. Helppo otus.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Piips polvioperaatiossa



Iitun polvi leikattiin eilen Tampereella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla ja ell Juha Kallion toimesta. Leikkausmenetelmänä käytettiin TTA-menetelmää. Leikkaus sujui hyvin ja nyt odotellaan toipumisen edistymistä. Eilisestä tuli varsin pitkä päivä, sillä lähdettiin kotoa kuudelta ja tultiin takaisin ilta kahdeksalta. Kiitos klinikalle hyvästä hoidosta!

Leikkauksessa todettiin, että eturistisiteestä oli jäljellä enää vajaa kolmasosa. Herättää suurta ihmetystä, miten vähän Piips on oirehtinut suhteessa tilanteen vakavuuteen! Uskomaton koira. Ongelman on täytynyt kehittyä hyvin pitkältä ajalta, jolloin polven muut ympäröivät kudokset ovat vakauttaneet polvea sitä mukaa, kun eturistiside on rispaantunut. Leikkauspäätös oli oikea ratkaisu, sillä olisi ollut vain ajan kysymys, milloin ristiside olisi katkennut kokonaan. Polvi oli ollut kokonaisuudessaan yllättävän siisti, kierukat ehjät, mutta paksuuntuneet ja kuormittuneet. Nivelrikkoa on hyvin vähän.

Matka kotiin meni hyvin. Piips nosti päätänsä muutamaan otteeseen, mutta asettui onneksi pian takaisin makuulle. Ensimmäisen illan potilas valitti oloaan oudolla valasmaisella urinalla. Yö meni kuitenkin rauhallisesti, joitakin kertoja herättiin Iitun liikehdintään, mutta muita itkuja ei ollut. Ruokakin maistui. Kävely oli hyvin hankalaa kolmella jalalla, sillä leikattua jalkaa Iitu ei maahan laskenut.

Nyt toisena päivänä Piips on jo pirteämpi, ei ole valitellut ääneen enää yhtään. Tänä iltana on alkanut jo ottamaan jalalla askelluksia. Hyvä hyvä! Ulkona on käyty vain tarpeilla, ulkoportaissa on kannettu koira alas ja ylös. Selvin merkki paranemisesta on se, että Piips alkoi illalla hoitamaan taas ruokapoliisin tehtäviään. 

Leikkauspäätös tuntui alkuun niin vaikealta, mutta se oli parhain ratkaisu. Polvi ei olisi kestänyt kyllä enää pitkään. Kiitän Iitun päänuppia siitä, miten hyvin se selvisi leikkauksesta ja vahvoista dropeista heräämisestä. Matkusti hyvin eikä valittanut juuri yhtään. Mutta sellainenhan se on. Hiljainen, reipas ja aina iloinen...tuli mitä tuli!