Piips on toipunut hyvin. Leikkauksesta on nyt hieman reilu 1½
viikkoa. Turvotukset on laskeneet jo kokonaan ja Piips käyttää jalkaa hyvin.
Keventää toki reilusti, mutta se on vielä normaalia. Tikit otan pois tässä
parin päivän sisällä. Haavan yläpuolella on vähän sen näköistä jälkeä, että
Iitu sitä todennäköisesti on jollain tavalla hammastanut. Luulin ensin, että
haava erittää vähän kudosnestettä, mutta nyt siihen on ilmestynyt pari
punaisempaa kohtaa ja näin tänään Iitun kaulurinsa kanssa sellaisessa
asennossa, että hampaiden käyttö on varsin mahdollista. On
tuo aika eteväksi oppinut tötterönsä kanssa...vaikka päässä onkin tuplasti
isompi kauluri. Hmm...mitenkähän tuon nyt estäisi niin kauan, että saisi tikit
pois ja haavan täysin parannettua?
Vauhtikin meinaa potilaalla kasvaa päivä päivältä, innostuminen
on herkässä. Maahan satanut lumikaan ei helpota yhtään tilannetta, sillä Piips
rrrakastaa lunta. Lumileikit olisi heti pystyssä, jos se vain sallittaisiin.
Lumen tuoma liukkauskin huolettaa, yritetään kulkea rauhallisesti ja varovasti.
Liikkumattomuus ja pienennetty ruokamäärä ovat tehneet sen, että
kakkaa pidätetään välillä parin vuorokauden verran. Meillä on vielä sekin
ongelma, että Iitu on tottunut pääsemään mahdollisimman pöpelikköön
tarpeilleen, jonka vuoksi nyt hihnassa toimiminen on aivan tuskaa. Yritin ensin
itsepintaisesti saada toista asioimaan tasaisella nurmikolla, mutta luovutin
kahden vuorokauden jälkeen ja etsittiin siedettävän tasainen heinikko tien
varresta. Iitu tosin tulee myös puolitiehen vastaan ja suostuu asioimaan
hihnassa. Että
sellaisia ongelmia meillä...
Aktiivinen fysioterapia aloitetaan jahka tikit otetaan pois,
mutta lihaskireyksiin ollaan puututtu jo tässä vaiheessa ja kyllä meinaakin
paikat jumittaa. Olen myös huomannut, että liikkumattomuus
tuntuu jäykistävän oikeaa lonkkaa, joka aiheuttaa Iitulle jonkin verran
ongelmia. Yritetään sitäkin helpottaa fysioterapialla. Onneksi tuo koira on
kuitenkin aina iloinen. Ei muuten vaikuta kivuliaalta, ennemminkin
tylsistyneeltä. Kohta voidaan aloitella namijumpat!
---
Kerrotaampas vähän muitakin kuulumisia. Kissat eivät arvosta
talven tuloa ja ovat välillä dramaattisen ”hätää kärsiviä” ulkona. Piina
varsinkin on aivan onneton. Se on saanut uuden lempinimen, City-kissa, jonka
lempi iltasatu on tarina ihanasta kerrostalo asunnosta, jossa on lasitettu ja
lämmitetty parveke, sisävessa, aina hyvää ruokaa tarjolla...pehmeitä
tyynyjä...jne. Voi
Piinaa...näkisitte sen ilmeen tarinaa kerrottaessa!
Miuku on aloitellut jo pienien tuhmuuksien tekemisen, vaikka
odotin niiden alkavan vasta keväämmällä. Ja edelleen nämä toimet kohdistuvat
allekirjoittaneen tavaroihin, vaatekaappiin, laatikoihin jne. Mielenkiintoinen
talvi tulossa...
Autotalli on melkein valmis, ovet täytyy vielä kunnolla asentaa
ja sitten suurimman työt on tehty. Ensi keväälle jäi pihan siistiminen ja
sokkelit niin tallista kuin talostakin pitäisi tuunata. Ja sitten olisikin se
terassi-projekti...
Ruun kanssa
treenaillaan silloin kun ehditään ja muuten lenkkeillään. Tavallista arkea sen
kanssa. Helppo otus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti