maanantai 29. kesäkuuta 2020

Terveeksi tutkittu

Käytiin reilu 2 viikkoa sitten Tampereella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla tarkkaakin tarkempien sormien kopeloitavana ja tutkittavana. Kyseessä oli siis Easyn viralliset luustokuvat ja Ruun tsekkaus, kun ei hetkeen olla käyty. Eläinlääkäri Juha Kallio syynäsi läpi Easyn, koska itse pidän jopa kuvia tärkeämpänä sitä, mitä koirasta tutkimalla löytyy. Olen nähnyt ammattini lomassa niin monta kertaa, että kuvat voi olla miten hyvät tahansa ja silti ne ei sitä oikeasti ole. Pitää vain osata tutkia.

Ja Easy on terve! En melkein voi uskoa sitä, mutta kai se on pakko. Kuvat varmistivat asian. Lonkkamaljat ovat syvät ja hyvän muotoiset, nivelet tiiviit. Kyynär- ja olkanivelet kuvattiin sivusuunnasta ja edestä ja ne ovat puhtaat. Selkä kuvattiin epävirallisesti minun toiveestani ja sieltäkään ei mitään löytynyt. Sydän kuunneltiin virallisesti ja sekin on terve. Silmät käydään vielä näyttämässä, kunhan tässä ehditään.


Kyläiltiin samalla reissulla Marikan luona ja oli kyllä niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa <3 Nähtiin Pihka Pikkaraistakin ensimmäistä kertaa ja ihanan omanlainen tapaus on hän! Aivan oivallisen ihana, pieni suuri metsästäjän alku. Ryhmäpotretti oli helppo ottaa koirien suhteen, vaan ei kameran ja kuvaajan taitojen suhteen. Kyllä sen koirien ikäjärjestyksen vaan huomaa.

Luustollisesti Easy on siis ihan priimaa, aivan mahtavaa! Toki tiedostan, että myöhemminkin voi tulla yllätyksiä, mutta uskon ja luotan, että näin ei käy. Huom, yritän nyt olla optimistinen. 

Mutta Easyn emällä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on onneksi saatu helpottumaan lääkkeillä. Sairaus on käsittääkseni myös perinnöllinen, mutta näin nuorelta koiralta on turha ottaa mitään verikokeita, koska ei ole oireita ja usein sairaus puhkeaa paljon myöhemmin jos nyt edes puhkeaa. Aiemmin tätä ei ole suvussa esiintynyt. Aika näyttää. 



Mutta nyt, koe- ja harrastusmaailma; Here we come!

ps. Ruun tilanteen päivittelen erikseen.

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Toko-kokeessa kolmen vuoden tauon jälkeen

Meidän ensimmäisen toko-kokeen piti olla jo helmikuussa, mutta sitten tuli juoksut. Seuraavaksi kokeen piti olla maaliskuussa, mutta sitten tuli korona. Treenit jäi, sitten tuli toko-kurssi ja tokoähky ja treenit jäi taas. Peltotreenit ja nome-treenit alkoivat vetää puoleensa enemmän. Useita viikkoja myöhemmin vähän viestittelyä ystävän kanssa, hän oli menossa 6.6. kokeeseen. Kolme päivää myöhemmin, selasin virkkua (en tiedä miksi) ja huomasin tuon samaisen kokeen. Tuomarikin oli sama kuin silloin helmikuun peruuntuneessa kokeessa. Ja sitten (vasta) välähti! Pitääkö meidänkin muuten olla tuossa kokeessa?!? Tämä lienee se maaliskuun peruuntuneen kokeen korvaava päivä? Varmistus viesti samalle ystävälle. Kyllä vain. Kokeeseen oli tässä vaiheessa aikaa kolme viikkoa.

Onneksi ollaan rakennettu vahvat pohjat ja onneksi on työintoinen ja tokoa rakastava koira. Ihan niin paljon ei ehditty treenata kuin olisin halunnut, koska arjessa tapahtuu tällä hetkellä paljon muutakin kaksijalkaisten lapsukaisten takia. Treenit paljastivat, että paikallamakuu oli huonoimmassa muistissa, sillä koiran pää pyöri kuin pöllöllä, maata ja ilmaa haisteltiin, vieruskavereita kuikuiltiin ja asento valahti herkästi lonkalle. Tätä yritettiin treenata aina kun mahdollista. Vähintään kerran viikossa...

Kaukoihin olen yrittänyt opettaa etujalkatekniikkaa, mutta viikko ennen koetta luovutin, etten saa niitä varmoiksi kokeeseen. Mentäisiin helpommalla takajalkatekniikalla. Easy teki sitten mielenkiintoista sekatekniikkaa treeneissä... Treenattiin siis sivulta maahanmenoa ja ekasta istumisesta oikealla tekniikalla sai AINA palkan.


Easy kokeen jälkeen.

Tärkeä asia, jonka opin viimeinkin ennen koetta on, että paniikkitreenejä EI tehdä. Koira ei opi niistä mitään, todennäköisesti treenit menevät vituiksi tai sitten joku loukkaantuu. Meidän vikat treenit ennen lauantain koetta oli tiistaina ja niistä ei jäänyt käteen kuin paha mieli. Ei tosin koiran takia, vaan muusta syystä.

Sitten itse kokeeseen. Koe oli PopDog Ry:n järjestämä koe Haukkuvaaran hallissa. Tuomarina oli Marjo Halmiala. Alokasluokassa oli 7 koirakkoa, me starttasimme toisina. Itsellä oli vähän jännä fiilis, sillä edellisestä kokeesta on aikaa 3v. Kun menin ilmoittamaan meitä, niin lausuin ensin Ruun kennelnimen. Pieni haikeus viilsi mieltä, ettenkö enää saa ilmoittaa Muori-koiraa toko-kokeeseen.

Paikkamakuu: 10 - Easy meni hyvin maahan. Tuntui jäätävän pitkältä ajalta odottaa, että saa jättää koiran. Mietin, että eipä ole tämmöstä tullut treenattua... Kun käännyin koiriin päin Easy makasi erittäin hyvässä asennossa ja tämä kesti läpi makuun. Vieruskaveri oli joko maahan mennessään tai maassa ollessaan kääntänyt rintamasuunnan Easya kohti, mutta onneksi mitään muuta ei tapahtunut. Hieman Easy vilkaisi sivuilleen, mutta muuten tuijotti minuun. Perusasentoon nousi hyvin ja häiriökäskyt eivät häirinneet.

Seuraaminen: 10 - Paikka pysyi, kontakti pysyi, häntä heilui.

Liikkeestä maahan: 10 - Hyvä seuraaminen, hyvä maahanmeno.

Luoksetulo: 10 - Jäi hyvin, ei teputellut tassuilla. Perusasentoon tuli heittäytymällä ja se tuntui suoralta. Hieman olisi saanut tulla reippaammin luokse ja yleensä on kyllä tullut kovempaa vauhtia.

Pito: 10 - Hmm, minusta hieman väljä ote ja jotain siinä oli, että häiritsi. Ihan ok siisti, mutta jos jostain liikkeestä olisi voinut rokottaa, niin tästä puolikas tai piste. Tämä ei ole videolla, koska itse pitoa ei minun takaa näy ollenkaan.

Kaukot: 10 - Onnistui takajalkatekniikalla täydellisesti.

Hyppy: 10 - Jännitin tätä eniten, että kiertääkö, mutta yli tuli! 

Lopputuloksena siis ALO1, 200p, KP ja luokkavoitto! 





Ihan mieletön Easy! Ihan mahtava koira ja miten iloisesti se teki töitä! Häntä viuhui ja vaikkei oltu tehty yhtään kokonaista suoritusta palkatta, niin Easya ei asia tuntunut haittaavan. Se palkkautui todella hyvin sosiaalisesti läpi liikkeiden ja ansaitsi kyllä herkkunsa kokeen jälkeen! WAU! Tuomarikin kehui Easyn työskentelyä upeaksi ja sitähän se oli. <3

Itseä häiritsi oma vasemman käden paikka varsinkin perusasennoissa. Sen paikka ei ole vielä vakiintunut ja tällä hetkellä sen paikka ei tunnu luontevalle. Yritän pitää sitä hieman taempana ja ulkona, mutta onko vika sitten perusasennon paikassa vai missä, kun jouduin jotenkin kummallisesti loitontamaan kättä luonnottoman paljon ulospäin, jotta Easy mahtuisi vierelle. Täytyy kuvata ja filmata eri suunnista ja miettiä, missä vika. Aikaa on, sillä avoimen liikkeet eivät ole vielä kasassa.
Nyt tosin voi olla, että keskitymme hetken varsinkin taipparijuttuihin, joten toko jää väkisinkin vähemmälle.



torstai 4. kesäkuuta 2020

Riista treeniä

Ilmoittautuminen taippareihin on laitettu menemään ja nyt toivotaan, että mahdutaan mukaan. Kokeet on olleet aika ylibuukattuja ja aina ei edes oman seuran jäsenet ole mahtuneet mukaan. Koe olisi heinäkuussa eli nyt on vähän reilu kuukausi aikaa treenailla.


Kuviakin tuli räpellettyä muutama

Niinpä tyhjensin pakastimen, jotta pääsi samalla myös kärryille sen sisällöstä. Paremmat linnut (tavit, fasaani ja teeri) jäivät vielä pakasteeseen ja nyt treenattiin variksilla, harakoilla, lokeilla ja yhdellä naakalla. Kanin virkaa toimitti metsäjänis.

Tehtiin pieni hakuruutu, vedestä noutoja sekä vähän jotain "treeniä". Haku sujui vauhdikkaasti, täytyy treenata vähän isompaa aluetta vielä ennen koetta. Markkeeraus hakuruudun alueelle sujui myös hyvin eikä Easy jäänyt heittopaikkaan kiinni lähtiessään etsimään muita riistoja.





Vedestä ei ole tähän mennessä noutanut vielä mitään, mutta uimista on harjoitellut omaehtoisesti. Viime kesänä olin vähän huolissani, kun Easy istui mieluummin rannalla kuin tuli veteen. Onneksi en hoputtanut ja painostanut ja nyt Easy tykkää vedestä ja on ensimmäinen koiristani, joka rymyää lenkeillä ojia pitkin. Rannalta heitettiin lokki veteen ja sinne kauhottiin hirveällä raivolla. Otteet osuivat alkuun vähän huonosti ja rannalla Easy laski riistan alas korjatakseen otetta ennen luovutusta. Tämän sallin kerran, mutta kun toistamiseen tätä yritti, niin päätin kertoa, että sillä otteella tuodaan perille asti minkä on vedessä valinnut. Tämän jälkeen ei tarvinnut tästä huomauttaa näiden treenien yhteydessä, saa nähdä miten seuraavissa.

 


 Riista on vähän kuumentava tekijä ja toi lisävauhtia jo ennestään nopeaan koiraan. Silti Easy oli koko ajan hyvin hallinnassa, kuulolla ja kertaakaan se ei karannut mihinkään ilman lupaa. Easyn otteet riistoista oli pääsääntöisesti syvät ja rauhalliset. Luovutuksia hiottiin rauhallisemmiksi, sillä Easy helposti juoksi minusta ohi, tuuppasi linnut syliin tai piti lintua levottomasti lähelläni.



Tuula otti meistä muutaman luovutuskuvan. Easy piteli lokkia tosi rauhallisesti ja sain ihan rauhassa ottaa linnusta kiinni. Irroitti otteen vasta kun pyysin.



Kaikki riistat nousivat nopeasti ja Ruuhun verrattuna ehkä turhankin hanakasti kantoon...? Jokunen aika sitten kävi niin, että Easy äkkäsi fasaanin pesän melkein meidän takapihalta ja oli poimimassa emoa kyytiin, kun se otti siivet ja jalat alleen ja pakeni. Easylle jäi höyhenet suuhun ja minä ehdin keskeyttää jahdin tässä vaiheessa. Mutta tuli mieleen, että onko Easylle tullut ajatus, että lintu karkaa juuri kun on sitä poimimassa ja käy siksi hanakasti kiinni saaliiseen? En tiedä. Otteet oli kuitenkin rauhalliset, joten en tästä huolissani ole. 


Tätä lokkia palauttaa vedestä ja muutama kymmenen metriä on palautusmatkaa vielä rannalla. Ote on parempi kuin alussa (toki on pienempi lokki) ja ravisteli vasta luovutuksen jälkeen.

Tehtiin lisäksi vähän markkeerauksia ja linjaa. Lopputulemana on se, että täytyy näissä palata perusopintojen äärelle. Linjaa Easy ei todellakaan vielä osaa ja kaksoismarkkeeraus tuntuisi olevan heittäjän kanssa vaikeampia, kuin itse tehdyt muistimarkkeeraukset.

Videolla muistimarkkeeraus. Tehtiin suoraan kaksi heittoa, jotka Easy katsoi eri kohdasta kuin lähetyspaikka. Hyvin sillä oli ajatus mukana, vaikka jalat meinasi viedä kamalan lujaa. Variksen sijainti oli selvästi hankalampi hahmottaa metsämaastosta. Palautuksiin saatiin tämän jälkeen sitä rauhallisuutta, sillä nyt ne olivat vähän turhan voimakkaasti syliin tuupattuja.






Lopuksi tehtiin ns kanijälki. Easy on aiemmin kantanut samaa pupua ja silloin kantoi hienosti. Nyt lähti kuin ohjus luvan saatuaan, ei jäljestänyt metriäkään, vaan törmäsi ihan vahingossa jänöön. Haisteli sitä jonkun tovin, annoin miettiä. Sitten otti pupun kantoon ja kehuin sitä siitä. Kesken palautuksen pudotti, oli huono ote, joten annoin taas miettiä. Sitten näin, että meinasi lähteä leikkimään ja tähän annoin aika napakan palautteen, jonka jälkeen kantoi jänön käteen. Seuraavaksi pitää tehdä oikeasti kanilla ja katsoa, lähteekö leikkimään, vai muistaako tuoda minulle.




Kyllä nämä oikeat työt on ihanan vaikeita ja samalla kuitenkin kiehtovia. On niin mahtava nähdä ja aistia koirasta sen luontainen rakkaus tähän hommaan.