Rally-tokon SM2020

 Ei ole mitään järkeä herätä klo 02.20 ja lähteä 4h yöunilla ajamaan kohti Turkua, jossa vietät koko päivän ja kotimatkalle pääset varaslähdön turvin klo 21.30. Kotona peiton alla olin uudestaan klo 01.30. Sanotaan, että ei tarvinnut unta houkutella...
Ystävä sanoi, että koiraharrastajat ovat ihan oma rotunsa. Ja niin me varmasti ollaankin. Yksin en olisi lähtenyt, mutta samanlaisen vouhottajan kanssa kyllä. Itseasiassa olihan meitä siellä kokonainen joukkue.

Mutta rally-tokon SM-kisoihin Turkuun ajeltiin ja matka joutui hyvin. Perillä oltiin parin pysähdyksen taktiikalla ajoissa klo 7 aikaan aamulla. Yöllä ei paljon liikennettä ollut. Vajaan tunnin odottelun jälkeen menin Easyn ja Ruun kanssa eläinlääkärin tarkastukseen. Molempien kanssa yhtäaikaa, koska muuten Easyn tarkastus olisi ollut päällekkäin Ruun rataantutustumisen kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi järjestäjä voinut vähän katsoa tulijoita ja joukkueita ja sijoittaa meitä samoihin ryhmiin. Näin korona-aikaan olisi välttynyt turhalta paikan päällä olemiselta, sillä nyt kaksi meidän joukkueesta aloitti aamusta ja muut vasta viimeisten joukossa. Silti kaikki oli paikalla reilusti ennen omaa vuoroa kyyditysten takia. 

Ruun rataantutustuminen oli about klo 9.30 ja meidän vuoro oli ekan ryhmän viimeisinä. Radalla oli meille kaikki vaikeimmat jutut eli hyppy ja pers kukkanen. Hyppyä ehdin treenata ulkona agi-kentällä ja se sujui siellä tosi hienosti, mutta ei silti onnistunut radalla. Meidän tulos oli 92p ja sillä irtosi sija 5. Moni jäi ilman tulosta ja muutenkin rata vaikutti olleen haastava. Tässä mielessä meiltä oikein hyvä suoritus emmekä olisi kyllä pystyneet yhtään parempaan. Tai minä en olisi pystynyt. Ruu oli ihan super ja teki kaikki niin hyvin kuin osasi. Taitavampi ja osaavampi ohjaaja olisi ollut parempi, sillä kaikki virheet tuli mun mokista.

Eka virhe tuli kyltillä 6 -1p kontr. En osaa sanoa miksi, koska tämä onnistui omasta mielestä ihan nappiin. Sitten kyltillä 10 -1p väärästä suorituspaikasta. Tehtävänä oli puolen vaihto jalkojen välistä ja radalla kyllä mietin, että teinköhän tämän liian aikaisin. Onneksi en uusinut. Kyltti 13 oli hyppy ja vaikka kuinka vihjailin hypystä se ei onnistunut ja Ruu meni siitä ohi, eli -3p uusinnasta. Kyltti 17 oli se pers kukkanen ja omasta mielestä se onnistui hienosti, mutta -3p tvä eriaikaisuudesta. Tuomarin kommentit suorituksesta oli "Hieno tasainen suoritus. Siisti peruutus ja liikkeestä seiso.". Tämä oli Ruulle toinen hyväksytty tulos voittajasta. 

Sitten taas odoteltiin jonkin aikaa ennen Easyn rataa. Easy sai kunnian aloittaa koko alokasluokan. Ainoa "vaikea" liike meille oli seiso-istu-maahan 1-2-3 askeleella. Easy arpoi kovasti ennen kisoja seisooko vai istuuko ja viimeisimmäksi päätti olla menemättä maahan. Ja miten kävikään. Mokattiin heti eka kyltti, jossa pysähdys, maahan ja kierrä koiran ympäri. Aivan yksinkertainen ja helppo tehtävä. Ja Easy ei pysähtynyt perusasentoon, vaan jatkoi inasen matkaa ja korjasi nopeasti. Minä pohdin kovasti paljonko tästä tulee virhepisteitä ja lopulta tulin lopputulokseen, että olen pohtinut jo tovin tätä asiaa, että parempi on uusia. En kestäisi, jos siitä napsahtaisi -10p. Mieluummin se -3p. Muuten rallateltiin rata läpi helposti, mutta tuomari nappasi vielä -1p kyltillä 5 ov. Enkä tiedä miksi. Lopputulos 96p ja sillä sijoitus kaukana kärjestä. Joka tapauksessa Easylle kolmas hyväksytty ja RTK1. Tuomari oli kommentoinut kisalappuun, että "Hienosti huomattu uusimisen paikka.". Eli kymppi siitä olisi napsahtanut ilman uusimista.

Loppu päivä olikin aikaa odotella joukkue tovereiden ja muiden ystävien suorituksia. Hallissa ei hengailtu ylimääräisiä ja maskit päässä aina, paitsi omilla kisasuorituksilla ja palkintojen jaossa. Yllättävän nopeasti se päivä lopulta sujahti. Ja mikä mahtavinta, meidän pikkuinen ja pippurinen joukkueemme ylsi lopulta pronssille! Laukaan koiraharrastajat sijoittui 35 joukkueesta mitaleille! Upeaa me! Erityisesti onnea Anna ja Pipsa SM5 sijasta!

Kohti rallyn SM-kisoja

 Ei pitänyt ei. Easyn kanssa oli tarkoitus aloittaa rally-toko sitten joskus useiden vuosien päästä eläkelajina ja keskittyä nyt pelkästään muihin juttuihin. Mutta kun on ystävä, joka on niin kiltti ja ihana ihminen, että et voi sanoa ei. Tai alkuun olin kyllä vakuuttava (ainakin itselleni), enkä todellakaan ollut lähdössä mihinkään Turkuun SM-kisoihin. Ehei. Mutta hiljalleen se vakuuttava vastarinta mureni, kun säännöllisesti tuli niin kauniisti toteamus, että "Easy otettaisiin niin mielellään mukaan joukkueeseen.". Sellaista lempeää tönimistä asian tiimoilta. No en pelkästään Easyn kanssa lähtisi. Kuulemma Ruukin mahtuu joukkueeseen. Huokaus ja niin sitä sitten lähti ilmo seuran omiin rally-kisoihin. Aluksi meinasin vain yhdelle radalle, mutta sitten pelkäsin kämmääväni jotain ja kaksi rataa olisi varmempi saada tulos. Tuplakisat kun olivat. 

Viikko ennen kisoja oma nenä muuttui nuhaiseksi, joten äkkiä lainakuljettajaa järjestämään. Kaikki lajia harrastaneet kaverit olivat tavalla tai toisella buukattuja. Pienen säädön jälkeen yksi ystävistä riensi pakotettiin hätiin ja sain Easylle kuskin kisoihin. Ainoa vaan, että kumpikaan kaksikosta ei ollut harrastanut rallia aiemmin. Olihan mun tarkoitus treenata jotain ennen kisoja, mutta jotenkin vaan en ehtinyt saanut aikaiseksi. 

Rallyn alokasluokka on hyvin simppeli ja toko-koira osaa oikeastaan kaiken mitä liikkeet vaatii. Rally vaan on lajina kummallisen kimurantti ja täynnä vielä kummallisempia sääntöjä. Kokematon parivaljakko teki ekalla radalla 100p suoritusta, mutta toka vikalla kyltillä prakasi. Siihen kaksi uusimista ja siltikin säätöä, jolloin lopputulos 83p. Mutta miten hienosti! Toisella radalla meno oli yhtä hienoa, mutta yksi säätämisen kanssa tehty uusiminen. Kova tuuli vei kylteiltä lappuja pois, joten siihen nähden ohjaaja veti hyvin (kun muisti liikkeet). Tuomarista riippuen tuo yhden kyltin uusiminen olisi voinut johtaa hylkäykseen (näin me itseasiassa luultiin), mutta luultavasti tuomarilla oli ihailtavaa pelisilmää ja uusimisen säätö annettiin anteeksi, koska tuuli vei kylteiltä lappuja. Oli miten oli, tokalta radalta 96p ja vielä sij. 3! Hyvä Easy ja T!

Vajaa viikko SM-kisoihin. Easy aloittaa koko alo-luokan. Perus. 

Muori energiaa

Koska on ystäviä, jotka potkii eteenpäin, auttaa treeneissä ja vielä katsoo sulle ns kisaturneen valmiiksi, niin eihän siinä auttanut muu kuin ilmoittaa Ruu rallikisaan voittajaluokkaan. Omissa suunnitelmissa olisi ollut treenata hamaan tulevaisuuteen asti, koska oma toiminta ja korvien väli ei meinaa pysyä kasassa. Koen edelleen rallissa suurta epävarmuutta ja tuntuu, että joudun pusertamaan itsestä kaiken keskittymisen selviytyäkseni radalla. Ruu taas on ihan super! Se olisi varmaan ollut rallivalio jo aikaa sitten paremman ohjaajan kanssa.

KUVA: RIIKKA NÄRÄ                                                                 

Tämä kuva sopii aiheeseen, niin laitan sen uudestaan esille. Ruun ilme on kyllä sellainen, että koiran voi helposti kuvitella hyppimään ilmaan ja vasten nakin toivossa.

Mutta siis, käytiin Saarijärvellä edellisenä sunnuntaina Teho Tassut ry:n järjestämässä rally-kilpailussa. Halli oli pieni ja ahdas, sisään ei mahtunut kuin suorittava koirakko ja pari seuraavaa odottamaan vuoroaan sekä vähän katsojia. Tunnelma ja vastaanotto sen sijaan lämmin, ystävällinen ja avulias. Mukana kulki Neiti Hankala ja aika paljon murehdin, miten handlaan homman sen kanssa. Rimpsessasta kun ei tiedä, viihtyykö vaiko eikö ja vierastaako. Toisinaan, itseasiassa aika usein, napanuora välillämme on hirmuisen lyhyt. 

Tutustumisen aikana ehdin käydä radan läpi kokonaan vain kahdesti, koska panikoin koiran hakemisesta autosta, sillä oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa. Neiti Hankala oli napattu tutustumisvaiheessa jo "hoitoon", voi kiitos vielä siitäkin. <3
Olisin kyllä halunnut tutustua ja hinkata rataa läpi niin paljon kuin mahdollista ennen starttia, mutta eipä se nyt onnistunut. Ruu on kyllä kultaa. Muoria ei tarvitse viritellä, houkutella, tyynnytellä tai valmistella sen ihmeemmin mitenkään. Ruulle käy kaikki ja sehän osaa. Enkä jännitä koiraa, jännitän itseäni. Eka suora oli minusta pahin ja sen kylttejä tein pari toistoa ahtaasti hallissa ja sitten menoksi.

Mentiin kehään ja irroitin hihnan. Ruu hyppeli aika riehakkaasti vasten ja oli ihan fiiliksissä. Olihan mulla NAKKIA taskussa. Itseä jännitti ihan kamalasti ja se ilkeä peikko olkapäällä kuiski koko ajan "et pysty, et osaa, mokaat kuitenkin".

Helmikuussa 2020 lumitilanne pellolla oli tämä

Eka kyltti oli spiraali vasemmalle, sitten ohjaajan ympäri myötäpäivään, pyörähdys, stop-seiso-maahan ja sitten yksi inhokki liikkeistä, molemmat oikeaan täyskäännös. Eli onko se nyt sitten J-käännös vai miksi sitä sanotaan. Liike sujui omasta näkökulmasta näin; käskytän minkä ehdin takaa takaa, käännyn ja etsin missä koira, no onhan se siellä oikealla, no nyt me pysähdyttiin tässä, oliko se vino, askelsinko väärin, no ei mahda mitään ihan sama jatketaan eteenpäin. Seuraavalla kyltillä koira eteen istu, vasemmalta oikealle istu ja PAIKKA. Pidin varmaan monien mielestä oudon "tauon" tässä kohtaa, mutta oli ihan pakko puhaltaa, hengittää ja koota ajatukset taas kasaan. Kotona huomasin, että tuomari oli kirjoittanut J-käännöksen kohdalle "kaunis". Huh huh.

Muuten rata oli oikein kiva, vaikka sisälsi hypyn, josta en myöskään erityisesti tykkää. Ruu porskutti vieressä reippaana ja jotenkin niin pätevänä. Ihana, huojentunut olo maaliin tulon jälkeen. Meitä ei hylätty, minä en pyörtynyt ja Neiti Hankala ei huutanut pää punaisena. Kaikki hyvin.

Vaikka itsellä oli radalla sellainen olo, että teen jokaisella kyltillä jotakin väärin, niin totuus oli jotain muuta ja Ruu sai täydet 100p! Vau! Saimme myös ensimmäisen tuomarin palkintomme ja siitä olen kyllä erityisen ilahtunut. Tuomari sanoi, että oli ollut alussa huolissaan koiran riehakkuudesta ja miten se vaikuttaisi suoritukseen. Arvostelussa kuitenkin luki;
 "Koira keskittyy upeasti kaikkiin tehtäviin radalla. Varmaa yhteistyötä läpi radan."

Ilman Annan avulla tehtyjä ratatreenejä en todellakaan olisi lähtenyt vielä kisaamaan. En sen takia, ettei koira osaa, vaan itseni takia. Ensinnäkään en saa itse rakennettua rataa valmiiksi, tai saisin, mutta siinä kestäisi ihan järjettömän kauan. Kerran laittelin valmiin ratapohjan kylttejä valmiiksi ja siihenkin meni puoli tuntia. Ja loppujen lopuksi yksi kyltti puuttui. Että näin.

Annalle siis kaikki kiitos ja kunnia allekirjoittaneen saamasta avusta. <3 Ja Ruulle myös paljon kiitosta ja kehuja. En pärjäisi yhdenkään toisen koiran kanssa tässä lajissa. <3

Helmikuu 2020. Muori oikeissa töissä.

Muorin jutut

Easy loistaa arkemme jonkinlaisena huomion varastajana heti Neiti Hankalan jälkeen, niin väkisinkin on välillä fiilis, että Ruu jää taka-alalle. Easy onkin aika röyhkeä huomion vaatija, sitä kun ei haittaa tippaakaan tuupata toisia syrjään. Itse kyllä huolehdin, että Ruun ollessa juuri sillä hetkellä kanssani, sen paikkaa ei vie kukaan toinen. Toisinaan voisi olla hyvä, että Ruu osaisi itsekin pitää vähän puolensa, mutta eihän se pidä. Ruu, Maailman Kiltein Koira, ei halua pahaa kenellekään ikinä eikä koskaan.

Ruu 9,5v syksyllä 2019

Edellisessä päivityksessä taisin todeta metsän olevan ihan sula ja pihankin sulaneen liki kaikesta jäästä. Tilanne on taas aivan toinen ja kahdessa päivässä tupsahti aikasta paljon lunta. Lumi ei haittaa, sitähän nyt ehdottomasti pitäisi ollakin, mutta toivon mukaan pitää pakkasella kevääseen asti, niin ei tarvitse veivata loskan, jään ja kuran kanssa. Varsinkin jään kanssa. En inhoa mitään niin paljon kuin liukkautta. Pysyvä kestoviha sitä kohtaan. Mur.

Mutta siis, Ruun kanssa odotellaan kevättä ja peltoja. Jäätiin niin kivaan vaiheeseen, kun yks kaks jälki alkoi kulkea ja Ruusta kuoriutui jäljellä itsevarman oloisesti eteenpäin puksuttava juna. Toivotaan, että on sitä myös keväällä.

Syksyllä 2019

Easy on varastanut tänä talviaikana valtaosan treeniajasta itselleen, mutta joka kerta Muorikin saa tehdä jotain ralliin liittyviä juttuja. Joko hallilla tai kotona keittiössä. Ja hiljattain olen pitänyt parit treenikerrat "Ruun treeneinä", joissa Easy on vähemmässä roolissa. Näistä Muorin treeneistä onkin tosi hyvä mieli. Toisenlaista laatuaikaa. 

Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että pentu malttaa oikein hienosti seurata sivusta toisten tekemistä. 

Treeneihin on saatu huippuseuraa ja kasa huippuneuvoja. Totesin, etten pääse Ruun kanssa eteenpäin ilman ratatreenejä, sillä en muuten opi ikinä ajoittamaan käskyjä oikein tai linjaamaan meitä suhteessa kyltteihin oikein. Enkä opi ikinä hallitsemaan hermojani ja itseäni saati lukemaan rataa tai olemaan rento! En ole ikinä rento rallissa!

Mutta Ruu on kyllä ihan super! Taitavammalla ohjaajalla olisi varmasti huippukoira ralliin. Minä en saa edes valmiin ratapohjan kylttejä oikeaan järjestykseen. Huoh. 

Eli huippuseuran ansiosta, kun on joku joka osaa sen radan rakentaa, on päästy harjoittelemaan ratatreenejä VOI luokkaan keskittyen. Ja kuulemma maaliskuussa pitää startata kokeessa ja kuulemma valion arvoa tämän vuoden aikana tavoitella. Aikamoista, kun pelkkä ajatuskin kokeesta saa perhoset lentämään vatsassa. Ehkä kohta todella on aika uskaltaa ottaa seuraava askel.
Mutta nyt kun mietin, niin kyllä meillä on Ruun kanssa ollut rallitreeneissä kivaa ja se sellainen alkuvaiheen kaamea ahdistus on jäänyt pois. Tilalle on tullut pelkästään "eiku eiku eiku...", "apua apua mitä pitikään tehdä...", "sivu eiku liki eiku..." ja sen sellaisia puheluita radan aikana.

                             KUVA: RIIKKA NÄRÄ

Ruu 9,5v. Kuvasta välittyy hyvin Ruun tämän hetken rallimenot :D

Terveyttä on riittänyt lihasjumeja lukuunottamatta. Ei ontumia tai muitakaan isompia vaivoja. Silmissä oli inasen rähmimistä syksyllä ja käytiin varuiksi silmätohtorilla toteamassa, että näkimet ovat erinomaisessa kunnossa. Vain pientä kuivuutta erityisesti vasemmassa silmässä, ei muuta. Aikomus on käyttää myös Ruu eläinlääkärin kopeloitavana sitten, kun Easy on menossa virallisiin luustokuviin. Jonkin verran Ruu on nuollut tassujaan ja se mietityttää, kun siellä varpaissa on pientä alkavaa nivelrikkoa joskus todettu. Lisäksi voidaan samalla tsekata pari pattia rintakehän alueella, joiden uskon olevan rasvapatteja. Ei siis mitään isompaa, mutta sellainen fiilis, että on kiva tsekata tilanne. Tuleehan Ruulle tänä vuona pyöreät 10v täyteen.

Easy on pitänyt Ruun liikkeellä ja ketterästi Muori jaksaakin vouhottaa pennun kanssa. Minä olen aikamoinen natsihitleri vieressä ja isoja ralleja ei ole lupa harrastaa. Sellaista hammastelua, vouhkaamista ja yksin juoksentelua. Ja joka kerta Ruullakin meinaa lähteä homma lapasesta. Nuorekas Muori koira <3
 

Syksyllä 2019

RTK2

Tässä kevään aikana ollaan Ruun kanssa käyty hissuksiin rally-kisoissa. Ensimmäinen avoimenluokan koe oli maaliskuun puolessa välissä Tampereella, toinen pari viikkoa sitten Muuramessa ja tänään oman seuran koe Laukaassa. Tuloksina 3 x 100p ja taidettiin voittaa kaikki kisat. Ja siis tänään se RTK2 koulari kaupan päälle.

Ei se oma tekeminen radalla tunnu vieläkään itsevarmalta tai rennolta. Meno on ehkä vähän sellaista suossa tarpomista, kun tulee koko ajan mietittyä osaanko, menikö tämä oikein, pidinkö linjan, kävelenkö liian hitaasti, nyt koira oli vinossa jne jne. No okei, me ollaan treenattu todella vähän, jos ollenkaan. Hyvä kun muistin mennä tänään paikalle koko kisoihin...

Tämä on sieltä jälkileiriltä napattu kuva. Räntää/rakeita satoi tämän ulkoilun yhteydessä reippaasti...

Seuraavaksi olisi sitten se voittajaluokka ja siellä pitää jo oikeasti osata asioita. Ja se edellyttää treenaamista. Tai Ruu ehkä osaa jo melkein kaiken, oikeaa puolta on tietenkin vahvistettava hullun lailla, mutta eniten hankaluutta aiheuttaa oma osaamattomuus ja aivosolmut. Ja ehkä sitä omaa asennetta on myös saatava muutettua en osaa/pysty/kykene mielentilasta pystyn/osaan/tämä on kivaa ajatteluun.

Näiden kolmen kisan jälkeen treenin alle tulee ehdottomasti ratatreenit ja seuraaminen. Kun on tottunut toko-seuraamiseen niin tämä rallikisojen seuraaminen on Ruulta sekoitus toko-seuraamista ja nome-seuraamista/päivä kävelyä. En tiedä vaistoaako minun hermostuksen vai meneekö enemmän sekaisin epämääräisestä kehumisesta seuraamisen aikana ja kuvittelee, ettei olla suorittamassa oikeastaan yhtään mitään? Vai onko se vaan treenin puute? Esim. tänään oli viimeisenä tehtävänä pujottelu ja Ruu irtosi sivu suunnassa lopussa häiritsevän paljon ja meininki oli sellainen, ettei Ruu ehkä edes tiedä mitä siltä halusin? Ihan kuin kadottaisin siihen yhteyden aina kun kehun kävelyn/seuruun aikana. Noh, edelleen tässä vaivaa se treenin puute, mutta tätä pitää ehdottomasti muistaa treenata jatkoa ajatellen.

Kännykkäkuvaa viime syksyltä

Seuraavaksi kuitenkin vietellään kesä rauhassa ja keskitytään jälkihommiin ja toivottavasti jotain nome-treenin tynkääkin kuuluisi ohjelmistoon. Nome-kokeisiin en jaksa uskoa, mutta jospa syksyllä oltaisiin metsästyksen aikaan iskussa ja kunnossa, kun viime syksy vedettiin puolikuntoisina. Rallihommat jatkuu aktiivisemmin talvella.

Vahvasti epämukavuusalueella

Joku hyvä idea sen täytyi olla. Muutamat hassun hauskat ralli-treenit takana ja otimme osaa ihan oikeisiin ralli-kisoihin, triplakisoihin heti samantien. Käväistiin siis pitkä päivä Kuopiossa, sillä Marika ja Maissi (Dream Team) lähtivät myös mukaan, mutta "vain" tupla-kisoihin. Kisahalli oli meille Ruun kanssa "tuttu", sillä olemme käyneet siellä yksissä toko-kokeissa aikaisemmin. Halli oli silloin vielä kesken, koska nyt tekonurmen pinta-alaa oli enemmän ja ilmeisesti paikkoja oli muutenkin saatu viimeisteltyä. Ihan kiva halli ja kokeen järjestelyt toimi hyvin. Tulospalvelussa oli kai jonkin verran jäkittämistä, mutta itseäni se ei haitannut, kun en sitä sen ihmeemmin seurannut.

Vetäistiin Ruun kanssa siis kolme ALO rataa läpi pistein 97p + 100p + 97p ja sen myötä RTK1. Tavoitteet, että en itse hylkää meitä minkään oudon syyn vuoksi toteutui! Jes! Päästiin hihnasta eroon jatkoa ajatellen. Tuomareita en sen tarkemmin muista, mutta mukavia kaikki ja radat oli oikein "kivoja". Eka rata oli itsestäni vaikein, siinä uusittiin yksi liike ja vaikka meno tuntui aika hasardilta tuon uusimisen jälkeen, niin ei ilmeisesti muita virheitä tullut. Toka rata pyöri hyvin ja vika rata olisi pyörinyt kaikista helpoiten, mutta kun en osannut kävellä spiraalia oikein, niin uusittiin se. 

Ruu teki kaiken niin kuin osasi ja tuli hyvin mukana. Itse olin kuin kala kuivalla maalla, varsinkin ekalla radalla fiilis oli erittäin epämukava. Kun et tiedä, meneekö se sinne päinkään se suoritus ja käveletkö oikein ja suoritatko oikein jne. Olo tuntuu kertakaikkisen tyhmältä. On tullut pohdittua, että sinänsä uusi fiilis itsellä vuosien jälkeen, kun joudut nöyrtymään ihan aloittelijaksi, ekaluokkalaiseksi ja ottamaan neuvoja helpoimmissakin asioissa vastaan. Kun et vaan osaa. Miten en muista, että toko olisi ikinä ollut näin hankalaa? Aika kultaa muistot vai?

Kisojen jälkeen on jatkettu treenejä harvakseltaan ja Ruu alkaa olla aika innokas. Edellisissä treeneissä ylitarjosi liikkeitä ja tuntui ampuvan taivaisiin innokkuuttaan. Voi toista <3. Tänään lenkillä metsässä ihmettelin, että mitä se Ruu juoksee noin lujaa menemään. Silmillä yritin nähdä jäniksen, josko painelisi sen perässä. Mutta ei. Noutaja oli saanut oman hepulin omia aikojaan ja juoksenteli sen vuoksi ihan onnessaan menemään. Tuli luokse toimittamaan hyvää mieltään ja sai palkaksi kantaa rukkasen kotiin asti. Tämä ei ole ensimmäinen omia aikoja saatu hepulikohtaus, niitä on tässä muutamia näkynyt aiemminkin. En ole myöskään kuullut Ruun nyyhkyttävän pitkään aikaan. Voisiko olla, että ralli-treenit toimii juuri sitä varten kuin ne aloitettiinkin?

Ei rakkaudesta lajiin, vaan rakkaudesta koiraan.