lauantai 29. kesäkuuta 2019

Aika iisiä

Easy 8vkoa

Pentuarkea on takana kolme viikkoa. Easy on tähän asti ollut reipas, kiltti ja helppo pentu. Se ei häslää eikä puremalla pure, vaan uskoo kieltoja erinomaisen hyvin. Arkuutta en ole huomannut minkään laista. Ensihetkistä lähtien Pojat on pistelleet melkein parastaan ja Easy vaan linnoittautui samaan huoneeseen Poikien viereen ottamaan osaa sota- ja taisteluleikkeihin. Pohdiskelin siinä, että pitääköhän mun alkaa kilpailla pennun huomiosta...


Ensimmäistä tutustumista...

Easy kotiutui oikeastaan heti. Se ei osoittanut ikävöimisen merkkejä, vaan asettui vain taloksi. Perheen muut jäsenet tervehdittiin reippaasti ja varsinkin lapset olivat heti ensi tapaamisesta Easyn mielestä ihania. Kissoja haisteli varovaisesti ja mitäpä mokomista sen suurempaa numeroa tekemään. Ruu sen sijaan oli aika jännittävä ensi tapaamisella ja karkuun piti varalta juosta. Ruu kun sai haistaa pennun kerran, niin sen jälkeen R on ollut sitä mieltä, että ihan sama. Näin Easy sai ottaa omaan tahtiin kontaktia ja huomasi aika pian, että Ruu-täti on ihan jees.


Ensimmäiset tapaamiset kissojen kanssa sujuivat rauhallisesti

Ruu oli aluksi jopa vähän liian jännittävä ja pelottava ja Easy juoksi karkuun. Mutta kun sai omaan tahtiin tulla haistelemaan niin hyvin nopeasti muuttui mieli. Ja ehkä se Ruu näyttää vähän möröltä, mutta mörköys on nyt muotia...

Ja sitten seuraavana päivänä jo vierekkäin.

Ja vielä lähempänä...

Nythän Easy fanittaa Ruuta koko ajan ja seuraa perässä joka paikkaan. Alkuun Ruu vähän väisteli, mutta päivän jälkeen on antanut pennun tulla viereen ja nukkuvat usein vierekkäin. Ruu on kyllä ihana vanhempi koira talossa, kun ei riitele mistään ja sen vuoksi ei tarvitse pentua varjella. Olen varma, että Ruu ei alkuun tajunnut, että on saanut koirakaverin taloon ja todennäköisesti laski Easyn olevan yksi kissoista. Reilun kahden viikon yhdessä elämisen jälkeen näkyi ensimmäiset pienet vetoleikit samasta lelusta, jonka jälkeen aika nopeasti Easy sai Ruun vähän hammastelemaan ja siitähän Muori-koira sitten innostui ihan hepuloimaan. Onneksi Easy ei halua vielä ottaa osaa näihin hepuleihin...

Ensimmäisiä orastavia vetoleikkejä... Easy 9vkoa
Easy 9vkoa

Sitten Muorilla lähti lapasesta...

Nykyisin meno on tämmöistä... Easy 10vkoa

Ja tämmöistä...

Ja tämmöistä. Kovin kauaa ei hammastelut kestä, kun Muorilla keittää yli ja lähtee rallattelemaan...

Sen verran tärkeä Muori-koira vaikuttaa olevan, että meidän on tehtävä paljon lenkkejä kahdestaan Easyn kanssa, jotta saan sen seuraamaan itseäni. Nyt se on vähän vielä niin, että pentu kulkee ihan jaloissa eikä irtoa minnekään ellei Ruu painele edellä menemään. Ja kun Ruu on mukana, niin minua ei tarvita mihinkään...

Rannallakin on jo ehditty käydä ja itseasiassa ensi kosketus veteen tapahtui perinteisesti laiturilta tippumisen yhteydessä. Easy meni oma-alotteisesti laiturille eikä ollut siitä moksiskaan. Hetken pähkäiltyään oletti varmaan vetten päällä kävelyn olevan mahdollista ja astui vaan laiturilta veteen. Ja molskis. Onneksi oli valjaat päällä ja ongin märän pennun ylös. Tapahtuma ei sen kummemmin harmittanut, mutta laiturin reunalla oli varovaisempi. Oppi näköjään kerrasta. Iitu molskahti aikoinaan varmaan kolme kertaa penkalta veteen (keväällä käytännössä jääkylmään veteen) eikä näyttänyt oppivan mitään...

Rannalla riitti alkuun ihmettelyä ja uintiakin tapaili lasten ja Ruun perään. Hiekkaleikit oli ehkä hauskimpia ja kaiken roskan syöminen tietenkin. Juhannuksena rantsuleikit jatkuivat ja käytiin myös soutuveneellä heittämässä pikku lenkki.


Ekaa kertaa rannalla. Easy 8vkoa










Ehkäpä vielä joskus kaislikosta saa etsiä jotakin... 

Jyväskylän keskustassa piipahdettiin 9,5vkon iässä ja sielläkin Easy otti iisisti vastaan kaiken. Pentu oli reipas, rauhallinen, hyvällä tavalla sosiaalinen ja mitään se ei pelännyt. Ihmiset, jotka osoittivat sille huomiota moikattiin reippaasti ja kiltisti, mutta muuten ohiteltiin pyöräilijät, jalankulkijat, autot, rullalautailijat, lastenvaunut jne jne. ilman sen suurempaa ihmettelyä. Vieraan koiran haukkuminen etäältä on jännittävää ja vieraat koirat muutenkin ovat vähän jännittäviä.


Easy 7vkoa

Easyn kanssa on aloiteltu tokoa ja jälkihommia, joiden lisäksi on harjoiteltu tietysti pillityksiä. Kaikesta penska on innoissaan ja kaikkea opettelee mielellään. Ruuasta palkkautuu erittäin hyvin ja leluillakin leikkii hyvin. Lelut on tuonut alusta asti mielellään syliin asti ihasteltaviksi ja leikittäviksi.


Easy 7vkoa palauttaa lelua

Easy 10vkoa palauttaa lelua

Sisäsiisti tuo ei vielä ole ja en jaksa odottaa, että sen taidon oppisi. Arki helpottuisi paljon. Yöt pääsääntöisesti pidättää ja on jopa hiljaakin yksittäisiä nyyhkytyksiä lukuunottamatta, joita niitäkään ei onneksi kuulu enää joka yö.

Ihan hyvin sujuu. Helppo otus. Vielä.



Easy 10vkoa, 7,5kg

torstai 13. kesäkuuta 2019

Pentu-projekti tuli viimeinkin päätökseen

Iitun poismenosta on nyt kulunut 3,5v aikaa. Ensimmäiseen kahteen vuoteen ei koiranpennun hankinta käynyt edes mielessä. Sitten ystävän kautta tuli positiivisella tavalla puolitosissaan painostusta ottaa nopealla päätöksellä pentu, mutta aika ei ollut tuolloin vielä valmis. Tästä seurasi kuitenkin se, että ajatus pennusta ei ollut enää täysin mahdoton. 

Pitihän sitä vielä prosessoida ajatuksen tasolla paljon, mutta samalla aloin pikkuhiljaa kurkistella millaisia käyttölabbisten yhdistelmiä olisi suunnitteilla. Tätä kesti useita kuukausia. Eikä oikein löytynyt sitä sopivaa. Ja sitten tuli yhdistelmä, josta olisin ottanut pennun, mutta en saanutkaan. Uusi kokemus tämäkin ja johan avartui käyttölabbisten tilanne. Parhaimmat ovat jo menneet "tiskin alta".


Pikkuinen Ruu 

Sitten siihen rinnalle nousi beauceron, että entä jos ottaisikin sellaisen? On vain yksi paikka (no kaksi eri kasvattajaa, mutta yhteistyö hyvin tiivistä), josta tämän rotuisen koiran ottaisin, joten suuria taustaselvityksiä ei tarvittu. Toiset kasvattajat tunsin jo entuudestaan ja rodusta oli ajoittain ollut juttua ja koiriakin olin tavannut. Asia alkoi kiehtoa entistä enemmän. Ja kun tulevan nartun ensimmäinen pentue tutkittiin terveiksi, alkoi toisen pentueen suunnitelmat edetä. Ja tavattiin toiset kasvattajat sekä tämä tuleva narttu. Nyt tiedän, millainen beauceronin tulisi olla. Aivan ihana luonne.

Oli jo lähes varmaa, että meille tulee seuraavaksi beussi. Asiat oli sovittu. Kunnes ilmestyi yksi labbispentue. Tai nartusta olin ollut jo erittäin kiinnostunut aiemmin, mutta urosvalinnan varmistuttua yhdistelmä jotenkin kolahti vahvasti. Voi sitä pähkäilyn tuskaa! Sitten ynnäämään, että sopivat labbispentueet/kasvattajat ovat erittäin harvassa ja olisi ihanaa jatkaa metsästys/noutaja juttuja. Beussin saisin tulevaisuudessa "helpommin", koska on vain nämä kaksi kasvattajaa vaihtoehtoina. Ja sitten kävi lopulta niin, että näitä syntyneitä beussinpentuja oli sen verran vähän, että narttupentua ei riittänytkään meille. Ajattelin, että koko universumi on pennun hankintaa vastaan, kun kaikki tuntui menevän mönkään tavalla tai toisella.


Piips 4vkon ikäisenä

Vielä sai jännittää, syntyisikö labbispentueeseen narttupentuja, joista "riittäisi" meille pentu. Lopulta pentuja syntyi seitsemän, joista narttuja 4 ja uroksia 3. Meille tulisi pentu!

"Pentu-projekti" on ollut kyllä pitkä, mutta toisaalta sen aikana ehti oikeasti ajatella asiaa ja valmistautua henkisesti uuteen lauman jäseneen. Ilahduttavaa oli huomata kokevansa prosessin aikana pettymyksiä, sillä ehkä se kertoo pennun olevan oikeasti tervetullut taloon, vaikka varsinaista pentukuumetta ei ole ollut missään vaiheessa. 

Mutta tässä hän nyt lopulta on;

 Brufinn Yazzy Queen




Kokonaisuudessaan pitkä, vaikea, hankala prosessi, johon mukaan mahtui vaikka kuinka paljon säätöä. Ajankohta pennulle on kaikkea muuta kuin helpoin ja pentueen isän nimikin on Kaaos. 
Tästä syntyi ajatus, että pentu saa nimekseen hieman ironisesti Easy, suomalaisittain Iisi.
Easy tuli meille sijoituskoirana, eli jossain vaiheessa ehkä saa omiakin pentuja.

Easy kotiutui meille viime lauantaina, eli viisi päivää on yhteistä taivalta takana. Aika rauhalliselta tapaukselta vaikuttaa tässä vaiheessa, tuumailee ja ihmettelee. Eiköhän se vauhti siitä vielä kasva samaan tahtiin arjen haasteiden kanssa.