keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Muorin jutut

Easy loistaa arkemme jonkinlaisena huomion varastajana heti Neiti Hankalan jälkeen, niin väkisinkin on välillä fiilis, että Ruu jää taka-alalle. Easy onkin aika röyhkeä huomion vaatija, sitä kun ei haittaa tippaakaan tuupata toisia syrjään. Itse kyllä huolehdin, että Ruun ollessa juuri sillä hetkellä kanssani, sen paikkaa ei vie kukaan toinen. Toisinaan voisi olla hyvä, että Ruu osaisi itsekin pitää vähän puolensa, mutta eihän se pidä. Ruu, Maailman Kiltein Koira, ei halua pahaa kenellekään ikinä eikä koskaan.


Ruu 9,5v syksyllä 2019

Edellisessä päivityksessä taisin todeta metsän olevan ihan sula ja pihankin sulaneen liki kaikesta jäästä. Tilanne on taas aivan toinen ja kahdessa päivässä tupsahti aikasta paljon lunta. Lumi ei haittaa, sitähän nyt ehdottomasti pitäisi ollakin, mutta toivon mukaan pitää pakkasella kevääseen asti, niin ei tarvitse veivata loskan, jään ja kuran kanssa. Varsinkin jään kanssa. En inhoa mitään niin paljon kuin liukkautta. Pysyvä kestoviha sitä kohtaan. Mur.

Mutta siis, Ruun kanssa odotellaan kevättä ja peltoja. Jäätiin niin kivaan vaiheeseen, kun yks kaks jälki alkoi kulkea ja Ruusta kuoriutui jäljellä itsevarman oloisesti eteenpäin puksuttava juna. Toivotaan, että on sitä myös keväällä.


Syksyllä 2019

Easy on varastanut tänä talviaikana valtaosan treeniajasta itselleen, mutta joka kerta Muorikin saa tehdä jotain ralliin liittyviä juttuja. Joko hallilla tai kotona keittiössä. Ja hiljattain olen pitänyt parit treenikerrat "Ruun treeneinä", joissa Easy on vähemmässä roolissa. Näistä Muorin treeneistä onkin tosi hyvä mieli. Toisenlaista laatuaikaa. 
Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että pentu malttaa oikein hienosti seurata sivusta toisten tekemistä. 

Treeneihin on saatu huippuseuraa ja kasa huippuneuvoja. Totesin, etten pääse Ruun kanssa eteenpäin ilman ratatreenejä, sillä en muuten opi ikinä ajoittamaan käskyjä oikein tai linjaamaan meitä suhteessa kyltteihin oikein. Enkä opi ikinä hallitsemaan hermojani ja itseäni saati lukemaan rataa tai olemaan rento! En ole ikinä rento rallissa!
Mutta Ruu on kyllä ihan super! Taitavammalla ohjaajalla olisi varmasti huippukoira ralliin. Minä en saa edes valmiin ratapohjan kylttejä oikeaan järjestykseen. Huoh. 

Eli huippuseuran ansiosta, kun on joku joka osaa sen radan rakentaa, on päästy harjoittelemaan ratatreenejä VOI luokkaan keskittyen. Ja kuulemma maaliskuussa pitää startata kokeessa ja kuulemma valion arvoa tämän vuoden aikana tavoitella. Aikamoista, kun pelkkä ajatuskin kokeesta saa perhoset lentämään vatsassa. Ehkä kohta todella on aika uskaltaa ottaa seuraava askel.
Mutta nyt kun mietin, niin kyllä meillä on Ruun kanssa ollut rallitreeneissä kivaa ja se sellainen alkuvaiheen kaamea ahdistus on jäänyt pois. Tilalle on tullut pelkästään "eiku eiku eiku...", "apua apua mitä pitikään tehdä...", "sivu eiku liki eiku..." ja sen sellaisia puheluita radan aikana.


                             KUVA: RIIKKA NÄRÄ
Ruu 9,5v. Kuvasta välittyy hyvin Ruun tämän hetken rallimenot :D

Terveyttä on riittänyt lihasjumeja lukuunottamatta. Ei ontumia tai muitakaan isompia vaivoja. Silmissä oli inasen rähmimistä syksyllä ja käytiin varuiksi silmätohtorilla toteamassa, että näkimet ovat erinomaisessa kunnossa. Vain pientä kuivuutta erityisesti vasemmassa silmässä, ei muuta. Aikomus on käyttää myös Ruu eläinlääkärin kopeloitavana sitten, kun Easy on menossa virallisiin luustokuviin. Jonkin verran Ruu on nuollut tassujaan ja se mietityttää, kun siellä varpaissa on pientä alkavaa nivelrikkoa joskus todettu. Lisäksi voidaan samalla tsekata pari pattia rintakehän alueella, joiden uskon olevan rasvapatteja. Ei siis mitään isompaa, mutta sellainen fiilis, että on kiva tsekata tilanne. Tuleehan Ruulle tänä vuona pyöreät 10v täyteen.

Easy on pitänyt Ruun liikkeellä ja ketterästi Muori jaksaakin vouhottaa pennun kanssa. Minä olen aikamoinen natsihitleri vieressä ja isoja ralleja ei ole lupa harrastaa. Sellaista hammastelua, vouhkaamista ja yksin juoksentelua. Ja joka kerta Ruullakin meinaa lähteä homma lapasesta. Nuorekas Muori koira <3
 

Syksyllä 2019

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Nyt oli sen aika

Iitun ja Ruun blogi väistyy muistoihin ja blogin uudeksi nimeksi vaihtuu Eläinhullun päiväkirja. Itselläni on joskus nuoruudessa ollut sellainen höpö höpö avaimenperä, jossa luki suurin piirtein näin: "Kissat ja koirat tunteva, kaikkien eläinten oikeuksia puolustava eläinhullu." 
Lisäksi mies joka asuu meillä, on aina kutsunut minua eläinhulluksi ja koiraharrastustani koiravouhottamiseksi.

Eikä nämä kovin kaukana varmaan totuudesta ole.


Alle halusin kuvan elämässä tärkeimpinä olleiden otusten kuvia, jotka ovat jo pilven päällä. Hevosista ei kaikista ole digi versiona kuvaa. Mutta ehkä alla ne tärkeimmät.


Raymond Star "Osku"


Piips


Neiti Näpsä "Miuku"


Piina


Paniikki


Spooky

lauantai 18. tammikuuta 2020

Easy 9kk

Taas laskin Easyn ikää persiilleen ja olin jo juhlimassa ensimmäisiä pyöreitä 10kk merkeissä, mutta vietetään nyt kuitenkin ensin 9kk etappi! Painoa oli 21,9kg ja korkeudessa on varmasti Ruun mitoissa ellei jopa yli. Ruu on mitattu rallikisoihin muistaakseni 49cm korkuiseksi, mikä oli aika yllättävää. Onkohan Muori seisonut laiskasti, koska en jaksa uskoa sen pitävän paikkaansa. Tai sitten vanhuus on tehnyt tehtävänsä. Mutta kyllä Easy ainakin 50cm on, ehkä sentin pari enemmänkin.

KUVA: RIIKKA NÄRÄ
Kuvassa Easy on hieman reilu 8kk. Takakorkeus on tasoittunut ja ihan kivalta se näyttää. 

Eletään pikkuhiljaa tammikuun loppua ja lunta ei ole käytännössä yhtään. Tamppautuneet kohdat ovat olleet jäässä, mutta kovaa vauhtia alkaa pihakin olemaan sula. Taivaalta on satanut vettä! Uskomatonta tähän aikaan vuodesta. Metsä on ollut onneksi pitkään sula ja tämä inspiroi tekemään Easylle ensimmäiset markkeeraukset dameilla, kypsässä 8,5kk iässä. Isäntä heitti ykkösmarkit, matka oli naurettavan lyhyt (jotain 20-30m), mutta kumpaakaan pudotuspaikkaa Easy ei pystynyt tarkasti näkemään. Se istui sivulla erittäin rauhassa, mutta myös erittäin valppaana. Markkeerasi hyvin ja löysi nopeasti. Juoksi perkeleen lujaa. Itse sähläsin toiselle noudolle lähetyksessä ja siinä tuli vähän säätöä, mutta Easy muisti silti hyvin pudotusalueen eikä epäröinyt lähdössä yhtään.

Lopputuloksena tälle on se, että Easy tykkää, osaa ja haluaa noutaa ja tuntuu, että vain taivas on rajana sille, mihin se voisi pystyä. Ohjaajasta on sitten loput kiinni. Seuraavat noudot pentu saa tehdä sitten joskus. Nyt jatketaan nometokolla ja harjoittelemme istumista rauhassa ja dameista luopumista. Opetellaan pillikäskyjä ja ehkä eteenmenon alkeita.


Easy 7kk

Tokossa taas olen huomannut monen monta asiaa, jotka olisi pitänyt tehdä toisin ja alkanut opettaa niitä uudestaan. Hohhoijaa. Esimerkiksi seuraamisen paikkaa aloin opettamaan uudestaan, perusasentoa samalla hieman taaksepäin ja perusasentoon tulemisen tekniikan haluan paremmaksi. Liikkeestä seisomiseen onnistuin opettamaan tuplapomput, joten siinäkin on kriteerit menneet uusiksi. Ruutuun menee niin lujaa etten saa sitä pysähtymään kuin ruudusta ulkona. Kerran tuli ekstempore kokeiltua voi-luokan kävelyt ja luoksetulo, kun olin ensin lähettänyt ruutuun. Sujui ihan hyvin.


KUVA: RIIKKA NÄRÄ



 Mutta yksi asia on PALJON parempi kuin jokin aika sitten ja se on tunnari! Minun nouto- ja namihullu pentuni on toden totta saanut juonesta kiinni. Saimme ystävältä lainaan purkkitelineen ja opetin ilmaisemaan oman kapulan ilman noutoa. Aluksi hyväksyin ilmaisuksi maahanmenon, koska se oli jäljeltä tuttu. Päädyin kuitenkin vaihtamaan sen pian kuonokosketukseen, koska se on tarkempi ja luultavasti myöhemmin liitettävä kapulan poiminta tulee luontaisemmin mukaan. Käsittämättömän helposti Easy tämän tajusi ja hyvin nopeasti pystyin jättämään purkit pois. Olen hämmentynyt, koska liike vaikutti melkein mahdottomuudelta saada ikinä opetettua.

Videolle otin mukaan ihka ensimmäisen tunnariyrityksen (vaikka ajattelin, etten ikinä kehtaa sitä julkisesti näyttää), koska suoritusten välillä on aika hurja ero. Ajattelin, että super pentuni osaisi tämän tuosta vain, mutta ei se sitten ihan niin mennytkään. Välissä tuli kokeiltua jos vaikka mitä, mutta aika epätoivoista oli noutohullun kanssa. Eli jos joku tuskailee toivottoman tunnarin kanssa, niin siitä on mahdollista päästä eteenpäin. Videoiden välillä on 6 viikkoa, ja jos olisin heti opettanut hajuerottelun, väli voisi hyvin olla vaikka 3 viikkoa.




Tokokoekin heitettiin ajatuksena tapetille helmikuun loppu puolelta. Easy olisi juuri ehtinyt sen 10kk täyttää. Periaatteessa sieltä kyllä varmasti tuloksen saisi, mutta hieman kauhistuttaa näin nuorella ja raakileella lähteä kokeeseen. Mutta sitten taas SM-kisoja varten pitäisi olla tulos alokkaasta ja nyt olisi koe lähellä, niin miksi ei? Mutta voihan olla, että juoksut tulee ja laittaa suunnitelmat uusiksi. Tai jos en nyt mene kokeeseen niin juoksut sotkevat sitten myöhemmin kuviot.
Mietitään mietitään...


 KUVA: RIIKKA NÄRÄ
Bc Koska ja Easy. Kaverukset ovat lähes samanikäisiä tulevaisuuden lupauksia.

Mörköjä Easy ei ole ihan hirveästi nyt nähnyt enää, mutta äänille puhisee kotona. Jonkun auton äänen kuulen minäkin joskus, mutta aina ei voi tietää, mikä on puhinan syynä. Useimmiten ei mikään. Hallillakaan ei puhku ja hauku enää niin paljon jos joku tulee ja menee ovesta.
Toisinaan ei sano enää mitään.

Muuten kotielämä on leppoisaa Pikku Koiran kanssa. Vielä se pentumaisesti jaksaa ja haluaa osallistua kaikkiin mahdollisiin leikkeihin mukaan ja tunkee väkisin niin lähelle kuin pystyy. Vähän pitää varoa, ettei rötkähdä vauvan päälle, koska todella tulee ihan niin kiinni ja lähelle kuin pystyy. Edelleen saan käteen kaikki mahdolliset tavarat lattialta ja joskus niitä mennään poikien leikkihuoneeseen ihan varastamalla varastamaan tuotavaksi. Onneksi Easy tuo ne kaikki minulle, koska esim. lego-osat ovat toisinaan hyvin hyvin pieniä ja helposti nieltävissä tai pureskeltavissa. Täytyisi varmaan käydä kylillä sen kanssa pitkästä aikaa ja näyttää elämää metsän ulkopuoleltakin...

Ihanaa, kun kotona on nuori harrastuskoiran alku ja pikku pikku koiranpentuvaihe on ohi!
Ihanaa ihanaa!
Easy on kyllä aivan sairaan mahtava otus! 


Easyläinen 7-8vkoa

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Vuosi vaihtui

Kamalan nopeasti tuli joulu sekä uusivuosi siihen perään. Molemmat sujui sopivassa tohinassa ja ne vietettiin varsin perinteisin menoin. Oli kinkut, kuuset, lahjat, ruuat, hössötykset, jännitykset, Joulupukki sekä myös Grinch mukana puuhasteluissa. Molempina juhlina oltiin ihan kotosalla, välipäivinä reissattiin Pihtiputaalla.





Easy ei välittänyt rakettien paukkeista mitään. Ei yhtään mitään. Toki niitä ei katsomalla katsomaan lähdetty, mutta kaukana kuuluneet paukkeet eivät aiheuttaneet mitään reaktioita. Pakollisilla pissatuksilla taisi joku raketti kuulua lähempää, mutta sekään ei aiheuttanut mitään reaktiota.
Hyvä niin.

Joulukorttikuva jäi kaikessa hässäkässä postaamatta, joten laitetaan se näin jälkijunassa. Easy joutui ensimmäistä kertaa malliksi ja Ruu sai sillä varjolla vapautuksen tehtävästä. Pikku Koira kun tunkee joka paikkaan mukaan, on aina tiellä ja aina ensimmäisenä kaikkea ihmettelemässä, niin oli melko luonnollista komentaa se koristeiden keskelle maahan. Yhtään aurinkoista päivää ei tullut, että olisi ulkona saanut kivan kuvan ja sisällä valon määrä nyt on rajallinen ja kuvauskalusto vieläkin rajallisempi. Näillä mentiin.

Iines kissa muuten on saanut oman instagram tilin. @iines_her_laziness oli joulukorttikuvista tätä mieltä...




Pikku Koira suoriutui tehtävästään mallikkaasti, vaikkakin ulkona auringossa olisi saanut varmasti kivemman talvikuvan joulukorttiin.




Vuoden vaihteessa tuli Iitun poismenosta kuluneeksi neljä vuotta. Edelleenkin aika tuntuu paljon pidemmältä. Ihan kuin siitä olisi vähintään tuplasti aikaa.

Viimeinkin sain aikaiseksi teettää pari taulua, jotka olisi jo aikaa sitten ansainneet päästä seinälle.


Tässä Tiina Karvosen ottamassa kuvassa Piips on parhaimmillaan. Kumpa se olisi saanut juosta aina näin. Kiitos Tiinalle, kun jaksoit kaivaa tämän kuvan arkistoista <3

En edelleenkään halua listata tulevan vuoden tavoitteita tai sen ihmeemmin koostaa edellisen vuoden saavutuksia. En ole pystynyt siihen sen jälkeen, kun jouduin jollain tapaa yllättäen luopumaan Iitusta. Silloin olin juuri postannut blogiin saavutukset sekä seuraavan vuoden tavoitteet ja oli vahva usko siihen, että Piips jatkaa kanssamme kohti kevättä. Kunnes maailmalta putosi hetkellisesti pohja. Kyllä se jätti jälkensä eikä ne tunteet ole unohtuneet vieläkään. En unohda, miten itkin ensimmäisellä lenkillä ilman Iitua niin paljon, että hengittäminen oli vaikeaa. Metsässä oleminen ahdisti niin paljon, että juoksin lenkin päästäkseni sieltä mahdollisimman nopeasti pois. Se oli ihan valtavan kamala paikka, josta yli pääseminen kesti kauan.

Tuntuu niin turhalta suunnitella ja tavoitella kauheasti kaikkea, kun pitäisi ennemminkin nauttia jokaisesta treenistä ja pienistä onnistumisista sekä tavallisen arjen hassuista sattumuksista.
Nautitaan yhdessä tekemisestä. Se on hyvä tavoite. Ja ehkä sellainen hyvän mielen muistelu kuluneeseen vuoteen, mitä on saatu kokea! Ei niin, että mitä on saavutettu ja miten paljon.


Tässä Piips on joko vuoden tai korkeintaan kahden vanha. Otettu Sarvivuoressa, jossa asuttiin aiemmin.

Muuten on vietetty tavallista arkea. Easy täytti joulukuussa 8kk ja alkaa olla aika lailla Muorin korkuinen. Tuskin kasvaa korkeutta enää kovin paljoa, mutta vankistuu vielä varmasti paljon. Täytyy yrittää ottaa vaikka seuraavan kuukauden kohdalla seisomiskuvaa, jos vaikka aurinkokin paistaisi joskus. Takakorkeus on vähentynyt ja Easy on "kauneimmillaan" metsässä vapaana liikkuessaan. Se on niin ketterä, liikkuu kevyesti, ravaa nätisti ja juoksee niin halutessaan lujaa. Ryhdikkäästi seisoessaan on omaan silmään oikein nätti, mutta jos yritän asetella seisomaan, niin kauneus katoaa jonnekin...


Easy 8kk ja Ruu reilu 9v. Kyllä korkeus alkaa olla sama.

Loppuvuodesta ehdittiin muuten piipahtaa Easyn kasvattajan luona kylässä ja oli kiva nähdä Easyn enoa, siskoa ja mummoa. Kyläily sujui hyvin ja vain kerran sekoitin oman pentuni Tirri-siskoon, vaikka ne kuvassa ovatkin selvästi erotettavissa toisistaan.


Dopey-eno, Easy, Tirri-sisko ja Myra-mummo

Täytyy tehdä eri päivitys treeneistä, kunhan nyt ehtii istua seuraavan kerran alas. Ja vähän pohdintaa myös Muori-koirasta, josta olen välillä hieman huolissani.
Tämä postaus on ollut täynnä mitä parhaimpia kännykkäkuvia, mutta näyttävät tätä elettyä arkea parhaiten.


Hetki sitten lattialla oli vain vauva. Minuutin päästä joku oli ilmestynyt viereen. Halusi vissiin osallistua tähän leikkiin...

Easy tuo minulla jatkuvasti kaikkea mahdollista. Tässä olen saanut kuivan makaronin, jonka Easy tulkitsi roskaksi. Roskista saa palkkaa, tästäkin annoin nakkia palkaksi. Ihan hyvä diili. Olen saanut myös pienen helmi nomparellin sekä ohuttakin ohuemman pätkän kuivunutta sokerikuorrutusta. Lista on melkein loputon. Easy tuntuu oikein etsimällä etsivän jotain tuotavaa...

Tämä on tältä päivältä. On se rankkaa välillä.