Kamalan nopeasti tuli joulu sekä uusivuosi siihen perään. Molemmat sujui sopivassa tohinassa ja ne vietettiin varsin perinteisin menoin. Oli kinkut, kuuset, lahjat, ruuat, hössötykset, jännitykset, Joulupukki sekä myös Grinch mukana puuhasteluissa. Molempina juhlina oltiin ihan kotosalla, välipäivinä reissattiin Pihtiputaalla.
Easy ei välittänyt rakettien paukkeista mitään. Ei yhtään mitään. Toki niitä ei katsomalla katsomaan lähdetty, mutta kaukana kuuluneet paukkeet eivät aiheuttaneet mitään reaktioita. Pakollisilla pissatuksilla taisi joku raketti kuulua lähempää, mutta sekään ei aiheuttanut mitään reaktiota.
Hyvä niin.
Joulukorttikuva jäi kaikessa hässäkässä postaamatta, joten laitetaan se näin jälkijunassa. Easy joutui ensimmäistä kertaa malliksi ja Ruu sai sillä varjolla vapautuksen tehtävästä. Pikku Koira kun tunkee joka paikkaan mukaan, on aina tiellä ja aina ensimmäisenä kaikkea ihmettelemässä, niin oli melko luonnollista komentaa se koristeiden keskelle maahan. Yhtään aurinkoista päivää ei tullut, että olisi ulkona saanut kivan kuvan ja sisällä valon määrä nyt on rajallinen ja kuvauskalusto vieläkin rajallisempi. Näillä mentiin.
Iines kissa muuten on saanut oman instagram tilin. @iines_her_laziness oli joulukorttikuvista tätä mieltä...
Pikku Koira suoriutui tehtävästään mallikkaasti, vaikkakin ulkona auringossa olisi saanut varmasti kivemman talvikuvan joulukorttiin.
Vuoden vaihteessa tuli Iitun poismenosta kuluneeksi neljä vuotta. Edelleenkin aika tuntuu paljon pidemmältä. Ihan kuin siitä olisi vähintään tuplasti aikaa.
Viimeinkin sain aikaiseksi teettää pari taulua, jotka olisi jo aikaa sitten ansainneet päästä seinälle.
En edelleenkään halua listata tulevan vuoden tavoitteita tai sen ihmeemmin koostaa edellisen vuoden saavutuksia. En ole pystynyt siihen sen jälkeen, kun jouduin jollain tapaa yllättäen luopumaan Iitusta. Silloin olin juuri postannut blogiin saavutukset sekä seuraavan vuoden tavoitteet ja oli vahva usko siihen, että Piips jatkaa kanssamme kohti kevättä. Kunnes maailmalta putosi hetkellisesti pohja. Kyllä se jätti jälkensä eikä ne tunteet ole unohtuneet vieläkään. En unohda, miten itkin ensimmäisellä lenkillä ilman Iitua niin paljon, että hengittäminen oli vaikeaa. Metsässä oleminen ahdisti niin paljon, että juoksin lenkin päästäkseni sieltä mahdollisimman nopeasti pois. Se oli ihan valtavan kamala paikka, josta yli pääseminen kesti kauan.
Tuntuu niin turhalta suunnitella ja tavoitella kauheasti kaikkea, kun pitäisi ennemminkin nauttia jokaisesta treenistä ja pienistä onnistumisista sekä tavallisen arjen hassuista sattumuksista.
Nautitaan yhdessä tekemisestä. Se on hyvä tavoite. Ja ehkä sellainen hyvän mielen muistelu kuluneeseen vuoteen, mitä on saatu kokea! Ei niin, että mitä on saavutettu ja miten paljon.
Muuten on vietetty tavallista arkea. Easy täytti joulukuussa 8kk ja alkaa olla aika lailla Muorin korkuinen. Tuskin kasvaa korkeutta enää kovin paljoa, mutta vankistuu vielä varmasti paljon. Täytyy yrittää ottaa vaikka seuraavan kuukauden kohdalla seisomiskuvaa, jos vaikka aurinkokin paistaisi joskus. Takakorkeus on vähentynyt ja Easy on "kauneimmillaan" metsässä vapaana liikkuessaan. Se on niin ketterä, liikkuu kevyesti, ravaa nätisti ja juoksee niin halutessaan lujaa. Ryhdikkäästi seisoessaan on omaan silmään oikein nätti, mutta jos yritän asetella seisomaan, niin kauneus katoaa jonnekin...
Loppuvuodesta ehdittiin muuten piipahtaa Easyn kasvattajan luona kylässä ja oli kiva nähdä Easyn enoa, siskoa ja mummoa. Kyläily sujui hyvin ja vain kerran sekoitin oman pentuni Tirri-siskoon, vaikka ne kuvassa ovatkin selvästi erotettavissa toisistaan.
Täytyy tehdä eri päivitys treeneistä, kunhan nyt ehtii istua seuraavan kerran alas. Ja vähän pohdintaa myös Muori-koirasta, josta olen välillä hieman huolissani.
Tämä postaus on ollut täynnä mitä parhaimpia kännykkäkuvia, mutta näyttävät tätä elettyä arkea parhaiten.
Easy ei välittänyt rakettien paukkeista mitään. Ei yhtään mitään. Toki niitä ei katsomalla katsomaan lähdetty, mutta kaukana kuuluneet paukkeet eivät aiheuttaneet mitään reaktioita. Pakollisilla pissatuksilla taisi joku raketti kuulua lähempää, mutta sekään ei aiheuttanut mitään reaktiota.
Hyvä niin.
Joulukorttikuva jäi kaikessa hässäkässä postaamatta, joten laitetaan se näin jälkijunassa. Easy joutui ensimmäistä kertaa malliksi ja Ruu sai sillä varjolla vapautuksen tehtävästä. Pikku Koira kun tunkee joka paikkaan mukaan, on aina tiellä ja aina ensimmäisenä kaikkea ihmettelemässä, niin oli melko luonnollista komentaa se koristeiden keskelle maahan. Yhtään aurinkoista päivää ei tullut, että olisi ulkona saanut kivan kuvan ja sisällä valon määrä nyt on rajallinen ja kuvauskalusto vieläkin rajallisempi. Näillä mentiin.
Iines kissa muuten on saanut oman instagram tilin. @iines_her_laziness oli joulukorttikuvista tätä mieltä...
Pikku Koira suoriutui tehtävästään mallikkaasti, vaikkakin ulkona auringossa olisi saanut varmasti kivemman talvikuvan joulukorttiin.
Vuoden vaihteessa tuli Iitun poismenosta kuluneeksi neljä vuotta. Edelleenkin aika tuntuu paljon pidemmältä. Ihan kuin siitä olisi vähintään tuplasti aikaa.
Viimeinkin sain aikaiseksi teettää pari taulua, jotka olisi jo aikaa sitten ansainneet päästä seinälle.
 |
| Tässä Tiina Karvosen ottamassa kuvassa Piips on parhaimmillaan. Kumpa se olisi saanut juosta aina näin. Kiitos Tiinalle, kun jaksoit kaivaa tämän kuvan arkistoista <3 |
En edelleenkään halua listata tulevan vuoden tavoitteita tai sen ihmeemmin koostaa edellisen vuoden saavutuksia. En ole pystynyt siihen sen jälkeen, kun jouduin jollain tapaa yllättäen luopumaan Iitusta. Silloin olin juuri postannut blogiin saavutukset sekä seuraavan vuoden tavoitteet ja oli vahva usko siihen, että Piips jatkaa kanssamme kohti kevättä. Kunnes maailmalta putosi hetkellisesti pohja. Kyllä se jätti jälkensä eikä ne tunteet ole unohtuneet vieläkään. En unohda, miten itkin ensimmäisellä lenkillä ilman Iitua niin paljon, että hengittäminen oli vaikeaa. Metsässä oleminen ahdisti niin paljon, että juoksin lenkin päästäkseni sieltä mahdollisimman nopeasti pois. Se oli ihan valtavan kamala paikka, josta yli pääseminen kesti kauan.
Tuntuu niin turhalta suunnitella ja tavoitella kauheasti kaikkea, kun pitäisi ennemminkin nauttia jokaisesta treenistä ja pienistä onnistumisista sekä tavallisen arjen hassuista sattumuksista.
Nautitaan yhdessä tekemisestä. Se on hyvä tavoite. Ja ehkä sellainen hyvän mielen muistelu kuluneeseen vuoteen, mitä on saatu kokea! Ei niin, että mitä on saavutettu ja miten paljon.
 |
| Tässä Piips on joko vuoden tai korkeintaan kahden vanha. Otettu Sarvivuoressa, jossa asuttiin aiemmin. |
Muuten on vietetty tavallista arkea. Easy täytti joulukuussa 8kk ja alkaa olla aika lailla Muorin korkuinen. Tuskin kasvaa korkeutta enää kovin paljoa, mutta vankistuu vielä varmasti paljon. Täytyy yrittää ottaa vaikka seuraavan kuukauden kohdalla seisomiskuvaa, jos vaikka aurinkokin paistaisi joskus. Takakorkeus on vähentynyt ja Easy on "kauneimmillaan" metsässä vapaana liikkuessaan. Se on niin ketterä, liikkuu kevyesti, ravaa nätisti ja juoksee niin halutessaan lujaa. Ryhdikkäästi seisoessaan on omaan silmään oikein nätti, mutta jos yritän asetella seisomaan, niin kauneus katoaa jonnekin...
 |
| Easy 8kk ja Ruu reilu 9v. Kyllä korkeus alkaa olla sama. |
Loppuvuodesta ehdittiin muuten piipahtaa Easyn kasvattajan luona kylässä ja oli kiva nähdä Easyn enoa, siskoa ja mummoa. Kyläily sujui hyvin ja vain kerran sekoitin oman pentuni Tirri-siskoon, vaikka ne kuvassa ovatkin selvästi erotettavissa toisistaan.
 |
| Dopey-eno, Easy, Tirri-sisko ja Myra-mummo |
Täytyy tehdä eri päivitys treeneistä, kunhan nyt ehtii istua seuraavan kerran alas. Ja vähän pohdintaa myös Muori-koirasta, josta olen välillä hieman huolissani.
Tämä postaus on ollut täynnä mitä parhaimpia kännykkäkuvia, mutta näyttävät tätä elettyä arkea parhaiten.
 |
| Hetki sitten lattialla oli vain vauva. Minuutin päästä joku oli ilmestynyt viereen. Halusi vissiin osallistua tähän leikkiin... |
 |
| Easy tuo minulla jatkuvasti kaikkea mahdollista. Tässä olen saanut kuivan makaronin, jonka Easy tulkitsi roskaksi. Roskista saa palkkaa, tästäkin annoin nakkia palkaksi. Ihan hyvä diili. Olen saanut myös pienen helmi nomparellin sekä ohuttakin ohuemman pätkän kuivunutta sokerikuorrutusta. Lista on melkein loputon. Easy tuntuu oikein etsimällä etsivän jotain tuotavaa... |
 |
| Tämä on tältä päivältä. On se rankkaa välillä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti