perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kyläkoirakko Tampereella, tuloksena ykkönen ja ontuminen

Viime viikonloppuna lähdettiin Ruun kanssa jo perjantaina iltapäivällä ajamaan kohti Tamperetta ja parkkeerattiin yöksi Nokialle Marikan luokse. Lauantai aamuna sitten leppoisaan tahtiin kohti TAMSK:in hallia, jossa pidettiin tämän vuoden kolmas tokon mm-karsinta koe. Koirakoita kisassa 25 ja meille tällä kertaa nro 14. Tuomareina Riittä Räsänen ja Ralf Björklund.

Jälleen kerran koe alkoi klo 10 nollakoirakon suorituksella. Yksilöliikkeet oli  jälleen jaettu kahteen kehään, joiden välissä kyllä poistuttiin hetkeksi kehästä pois, mutta koira ei saanut kehien välissä palkita kuin kehuilla. Paikallaolot tehtiin viimeiseksi.

Ennen tätä koetta edelsi 3,5vkoa aikaa, että pääsimme treenaamaan hallilla kerran viikossa. Hiukan alkoi pipo kiristämään ja stressi nousemaan. Treenitkään ei niin hyviä olleet ja kaiken lisäksi vielä viimeinen niistä oli totaali katastrofi. Niin ja ehdittiin rikkoa totaalisesti tunnari ja vaihtaa ohjatun merkin käskyä. Fiilis niin maassa. Sitten 1,5vkoa ennen koetta ehdittiin treenata kolmesti ja Ruu oli ihana. Ihan yllättäen, teki aivan super mahtavasti töitä.

Koepäivänä Ruu oli oma rauhallinen itsensä. Meidän suoritusvuoro olisi tauon jälkeen heti toisena. Oletin, että tauko olisi edellisten kokeiden tapaan se puoli tuntia, mutta tuomari totesi sitten, että 10 min ja homma jatkuisi. Tuli ihan pikkuisen kiire lähteä lämmittämään koira ja tekemään valmistelevat treenit, ohjatun merkki ja eteenmeno. Merkki onnistui, eteenmeno ei. Ei auttanut, äkkiä sisälle ja päästiin käytännössä heti kehään. Melkin myöhässä. Mutta vain melkein.

Ekassa kehässä tuomarina toimi Ralf ja liikkeet meni näin:

Tunnari: 7 - Hyvä meno kapuloille, ylitti oman kerran, kun ei aloittanut siitä kunnolla haistelua. Hieman hidas luovutus.

  • ylittää oman kerran
  • tönäisee vääriä kapuloita
  • loppu pa hidas
Kaukot: 8½ - Järjestys S - I - S - M - I - M. Kaunis tekniikka, ei edennyt. Mutta ei jotenkin keskittynyt. Vilkuili paljon yleisöön. Itselläni oli vaikeuksia valotaulun kanssa.
  • asennot voisi ottaa nopeammin
Seuraaminen: 8½ - Oli ihan jäätävän pitkä seuraaminen! Tuntui super hyvältä <3 Paljon perusasentoja, joka meille on huono. Saatiin ulkopuolista kehua seuraamisesta suorituksemme jälkeen :)
  • Hyvä peruutus!
  • Perusasennoissa saisi istua hieman nopeammin
  • Pari vinoa perusasentoa
Ruutu: 8 - Aivan mahtava eteenmeno! Voi ihana! Kivasti ruutuun, se maahanmeno oli perus eli etenee inasen. Seuraamiseen tuli ihme mutkan kautta. Taas. Mutta eteenmeno, ihanaihanaihana <3
  • Säteessä ja ruudussa liikkuu vähän käskyn jälkeen

Tässä video tunnarista ja kaukojen aloituksesta. Sitten tuli puhelimeen viestiä ja videointi katkesi.



Olin niin fiiliksissä kehän jälkeen, kun ruutu onnistui niin hienosti. Ja hyvällä sykkeellä seuraavaan kehään pienen odottelun jälkeen. Riitta Räsäsen siis tuomaroi.


Hässäkkä: 8½ - Meni merkille hieman kaartaen, hyvä kierto ja ok stop. Meinasi sössiä kapulan poimimisen, hieman hidas luovutus.
  • Vauhdikas merkki, hitautta alasmenoon, nätti nosto ja hyppy, hidas siirtyminen sivulle.
Luoksetulo: 8 - Oikein siisti kokonaisuus, ok stopit. Vauhti oli vähän hidas ja sitä kautta ennakoi kyllä stoppeja. Mutta onnistuipahan maahanmeno!
  • Siisti alasmeno, haukottelussa ääntä, riittävä vauhti, pysäytykset ok, vaisu pa.
Zeta: 8 - Järjestys I - M - S. Kaikki stopit onnistui, hyvä fiilis! Asennot oli suorat. Maahanmeno oli hassu, tosi hassusti meni alas, varmaan taas käsky ja jalat ei kohdanneet. Varasti inasen seisomisesta seuraamiseen. Tein typerän pysähdyksen lopussa ja siinä Ruu joutui paikkaamaan aika lailla.
  • Siisti seuraaminen, hyvä istuminen, mukavasti lähti mukaan, hyvä kulma, hidas alas mutta suora, suora seisominen, hidas perusasento. 
Ohjattu: 9 - Ihana merkki, vielä ihanampi kapulalle lähtö! Loppu ok. Ruu <3
  • Riittävä vauhti merkille, iloinen nouto, hyvä vauhti, palautuksessa rauhallinen sivulletulo.




Paikallaolot meni myös super hienosti. Istuminen oikeasti 10, ei ollut teputellut yhtään! Ja ensimmäistä kertaa ikinä maahanmeno onnistui ilman ylimääräisiä tassuliikkeitä! Oli jäykkä, mutta hyvä! Ja sivullekin uskalsi laukalla ja loppu ok. Siitä 9½!

Yhteensä siis EVL1 268,5p ja sij. 7/25.

Reilun kuukauden treenivaikeuksien jälkeen olen niin onnellinen ja iloinen lopputuloksesta ja ennen kaikkea siitä, että se fiilis oli taas kohdillaan. Tehtiin hommia iloisesti ja yhdessä. Nyt vielä kaikki onnistui tasavarmasti ja lopputuloksena hieno ykköstulos. Hyvä, ehjä kokonaisuus. Fiilis niin <3<3

Palkkailin Ruuta paljon suorituksen jälkeen, leikittiin ja fiilisteltiin. Pyysin antamaan tassua ja pari kertaa heitettiin ns ylävitoset, mutta sitten Ruu lakkasi yrittämästä eikä antanut tassua enää yhtään. Ei yhtään. Sanoin puolivitsillä, että tekeekö kipeää. Mitään poikkeavaa ei liikkeessä näkynyt, normaalit lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Illalla venyttelyt ja huolto. Oikea hauis on tuntunut hieman kireältä, mutta venynyt hyvällä liikeradalla ilman arkuuksia. Ei mitään suurta, mistä pitäisi olla huolissaan.

Jäätiin vielä Marikan luokse yöksi ja sunnuntaina ennen kotiin lähtöä käytiin treenailemassa vähän nome juttuja. Hyvät lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Ajettiin kotiin ja illalla huomasin, että Ruu ontuu. Ontui tosi voimakkaasti oikeaa etujalkaa. Oikeassa haukkarissa vähän kireyttä ja arkuutta venytyksessä, jännealueelta ei arkuutta. Ontuma oli liikerataan nähden yllättävän voimakas, kun vertaan siihen aikaisempaan ontumaan vuosia sitten. Silloin liikerata oli lähes nolla.

Nyt on huilailtu, jo ihan senkin takia, että töiden puolesta on riittänyt haipakkaa ja toisaalta tuo pääkallokeli ulkona ei houkuta lähtemään mihinkään. Ontuma on lähes poissa, en tahdo erottaa mitään poikkeavaa, joten voin myös kuvitella pienen epäpuhtauden. Mutta oikean hauiksen liikerata ei ole puhdas ja täysin vapaa.

Kirvelee niin vietävästi, mutta pakko jättää viikon päästä olevat Ojangon karsinnat välistä. Ehkä ehdittäisiin parantua, mutta emme ehtisi treenata. Ja kun tulisi paljon autossa olemista, kaksi koetta, voisi ongelma uusiutua. Edellistä ontumaa paransin monta kuukautta, joten en todellakaan halua siihen joutua uudestaan. Ja hieman vielä mietin, onko taustalla jotain muuta kuin hauis? Hyvänä opetuksena itselleni ja muille, kun epäilette jotain tai tulee se pieni ajatus, ettei kaikki ole kunnossa, luottakaa intuitioonne. Ketutus maksimus.

Mutta ei auta. Ei koiran kustannuksella, vaikka kuin tekisi mieli. Siispä kiitämme ja kumarramme, karsinnat oli meidän osalta tässä. Upeita koirakoita, hienoja suorituksia, oli hienoa olla mukana pyörimässä.


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Mitä kuuluu Spooky Ihme Kisulle?




Tämä vihreäsilmäinen, tupsukorvainen ja puuhkahäntäinen otus on asustellut meillä sen 5kk. Eli otuksella itsellään on ikää about 10-11kk. Ja edelleenkään emme tiedä, onko se lintu vai kala?
Hyvin, hyvin erikoinen tapaus.




Niin, voimme tässä vaiheessa todeta, että otuksen nimi on nyt sitten Spooky Ihme Kisu. Näistä yleisimmin ovat käytössä Spooky ja Kisu. Nimeä mietittiin ja mietittiin. Sitten ajateltiin, että se olisi Tupsu, mutta Jäbä Duudsoni sanoi napakasti, että "Ei! Sen nimi on Puuki!". Duudsonin ikähän on tällä hetkellä sellainen, että on ihan turha lähteä väittämään vastaan, joten niin Spooky-nimestä tuli virallinen.
Ja koska jokaisella jengimme jäsenellä on omat erikoiset nimensä, sai Spooky nopeasti omansa.
Se on Katala Katti.
Ja tuota nimeä ei ollut vaikea keksiä...




Kovin montaa kissaa en ole elämäni aikana omistanut, mutta sitäkin enemmän olen kyllä tavannut ja ollut tekemisissä niiden kanssa. Mutta yksikään ei ole ollut lähelläkään tätä tapausta. 




Spooky vaikuttaa olevan kissa, joka sopisi erittäin hyvin amerikkalaiseen höpö höpö sarjaan, jossa kissakuiskaaja käy neuvomassa typeriä omistajia kissan pitämisessä ja "kouluttamisessa", kun katti on ottanut koko talon valtaansa. Tiedättekö, se sama ohjelma koirakuiskaajista, mutta vain kissaversiona. Naurettavaa, ettei joku nyt osaa kissaa pitää. Tällä hetkellä naurattaa hiukkasen vähemmän, sillä Spooky meinaa/meinasi olla kyseisen ohjelman gangsteri-kissa. 

Jos komennat kissaa tekemästä pahuutta ja tuhmuutta, joudut itse hyökkäyksen kohteeksi. Spooky tappelee vastaan. Se tuntuu olevan herkästi nyrkit pystyssä ja olemus on; "Anna tulla, anna tulla! Tapellaan!". Ja purrakin se osaa. Sängyssä saisi nukkua, mutta toisinaan on suljettava huoneesta pois, sillä kun 30 kertaa olet nakannut kissan lattialle, että lakkaisi puremasta varpaita, ei taistelulle näy loppua. Tiukka ja sitkeä se on.




Vauhtipojan Harmis (pehmeä harmaa kissa, tärkein uni- ja lohtukaveri), on Spookyn pahin vihollinen. Monta kertaa tuon pehmolelun joutuu pelastamaan raateluilta, kun Katala Katti tuhoaa vihollistaan. Jos päivän ajaksi unohdan sulkea Harmiksen turvaan, löytyy se aina eteisestä raadeltuna ja tapettuna.




Toinen suosikkileikki on hiirten hukuttaminen. Tämäkin on jotenkin niin hupaisan karmiva näky, monena kertana työpäivän jälkeen. 


Valkoinen hiiri on hukkuneena kupin vieressä. Musta hiiri on jätetty veteen.

Ja Ruuta Spooky tykkää kiusata. Pihalla on saattanut leikkiä ihan omaa uhkailu leikkiä Ruuta kohti, spurttailee kohti ja karkuun. Ruu yrittää katsoa muualle eikä halua millään tavalla provosoida ja sekös vasta tuntuu kissaa naurattavan ja yllyttävän. Kun joskus saisin näitä pätkiä videolle...
Aamurallit on muuten vähentyneet, ulkoilu tekee selvästi ihan hyvää...

Niinä öinä, kun Spooky ei ole päässyt makuuhuoneeseen, se löytyy aamuisin aulasta närkästyneenä. Alakertaan on mentävä ripeästi, sillä ensin minua yritetään raadella kaiteiden välistä ja seuraavaksi se syöksyy portaisiin perään. Siis oikeasti syöksyy.
Ja kun ei voi tietää, hyvässä vai pahassa mielessä. 




Ulkoiluun Spooky on tykästynyt kovasti. Kun alun jännityksestä päästiin, ei tämä kissa missään muualla haluaisi olla kuin pihalla. Ei tunnu haittaavan lumisateet eikä pakkaset. Silloin reilu -20 pakkasilla Spooky ei viipynyt kovin kauaa pihalla, vaikka siellä tiheään halusi rampata. 

Eli alkuunhan me ulkoiltiin ihan fleksissä. Sitten pidempi köyden pätkä perässä valvotusti. Sitten puolivalvotusti. Sitten lyhyt narun pätkä perässä valvotusti. Sitten otin senkin narun pois, kun pelkäsin, että se jumiutuu sen kanssa jonnekin kiven koloon. Ja tällä hetkellä Spooky ulkoilee vapaana. Ei ihan niin paljon kuin haluaisi, mutta aika paljon. Hyvin se on ottanut pihan ja talon omakseen ja pysyy about lähistöllä. Ja osaa ainakin tulla takaisin. Jos me muut ulkoillaan pihassa, ulkoilee Spookykin hyvin usein meidän kanssa. 


 


En olisi näin pian näin vapaalle jalalle Spookya halunnut laskea. Ajattelin, että sitten vasta keväällä/kesällä. Mutta Spooky tuntui päättävän toisin, joten melkein oli pakko päästää. Ja on meillä tappelut tämän ansiosta kyllä vähentyneet kotosalla...

Kuitenkin yöksi haluan Kisun aina sisään ja vain yhden yön se on viettänyt ulkona, kun minä en ollut kotona. Oli ollut heti aamulla oven takana vastassa. 

Jännitän ja pelkään, että näenkö kesällä koko kissaa ollenkaan, jos se vaan vaeltaa ja vaeltaa...




Tällä hetkellä Spookylla menee ihan hyvin ja me tullaan toimeen keskenämme. Se vaikuttaa hyvin uhmakkaalta teini-ikäiseltä nuorelta kissalta. Lasten kanssa tulevat myös toimeen, mutta on vähän valvottava, kun Spooky on arvaamaton. Se antaa välillä silitellä, halailla ja paijailla, mutta kun se ei varoita iskusta yhtään, vaan se iskee heti. Ja lujaa. Sylikissa se ei ole, vielä ainakaan, mutta tulee sohvalla viereen ja usein nukkuu siis meidän sängyssä ihan ongelmittakin.




Mutta on se Ihme Kisu. 
Se ei välitä lumesta ja kylmästä, se ulkoilee. Se haluaa tehdä tarpeensa pihalle, oli pakkasta miten paljon tahansa. Sisävessa on, mutta vähällä käytöllä. Onneksi se kelpaa, jos pitää sisällä ollessa tarpeita tehdä. Ensin se kyllä huutaa aikansa ulos päästäkseen. 

Seuraavaksi on edessä sterkkaus, toivottavasti ehditään ennen ensimmäisiä mouru-aikoja. Aikaisemmin jo asiaa kyselin, mutta silloin Spooky painoi alle 2kg ja toivoivat sen kasvavan vielä vähän. Nyt se viimeksi painoi 2,7kg, joten jospa nyt onnistuisi. En tiedä miten mouruista selvittäisiin, kun ei voisi vapauteen laskea. 

Mutta, tämmöinen ihmeellinen, persoonallinen, tiukka, luonteikas ja vähän kyllä outo kissa meillä asuu. Hauska ja jännä otus, hyvin erikoinen. Mutta on siitä jo jengin jäsen tullut ja se omaksi otettu. Pitäisiköhän laittaa varoituskyltti talon seinään purevasta kissasta?