FI TVA Waterfowler Bliss

Nyt se on totta. Tuhkimotarina sai kolme viikkoa sitten onnellisen lopun ja Ruu sai viimein ansaitsemansa tittelin. Joku aika sitten en olisi uskonut päivän koittavan, sillä onhan meillä jo kolme T arvosanaa alla ja kovin ahkeraan en ole näytelmissä juossut... 

Easyn kasvattaja vinkkasi tätä kyseistä tuomaria ja alkuun ajattelin, että ei me lähdetä neljättä Tyydyttävää hakemaan. Sitten ilmoittautumisaika uhkasi umpeutua ja päädyin kysymään meidän luotto handlerilta, että pääsisikö tämä mukaan. Yksin vauvan kanssa en lähtisi. No handleri sitten innoistui valtavasti ja oli alusta asti sitä mieltä, että tämä tarina päättyy hyvin. Minä huokasin ja ilmoitin Ruun SNJ:n erkkariin Tuulokseen, tällä kertaa veteraaneihin, kun ikä siihen oikeutti.

Muistelu kuva tokon SM kisoista Kuopiosta, jotka olivat Ruun ensimmäiset kisat koskaan. Ruu voitti alokasluokan hopeaa.

Myönnän, että hieman sitten innostuin itsekin optimistisuuteen ja hyvillä mielin asteltiin näytelmiin mukaan. Siinä kun käyttöluokkaa seurasi ja koira toisensa jälkeen sai H:ta, valtasi epäilys taas mielen. Kuitenkin Ruu olisi se ainoa koira koko näyttelyssä, joka saisi sen T:n. Olihan se nähty jo kolmesti. Jännitys tiivistyi aikamoiseksi, kun tuli veteraanien vuoro.

Ruu näytti niin pieneltä, laihalta ja pörröiseltä muihin verrattuna. Olin unohtanut harjailla siitä irtokarvoja pois ja unohdin antaa ns ylimääräistä sapuskaa. Miksi edes ilmoitin sen veteraaneihin? Käyttöluokka olisi ehkä sittenkin ollut parempi vaihtoehto. 

Itse kehässä kaikki meni niin hyvin kuin voi olla. Ruu seisoi nätisti, antoi tutkia kiltisti, juoksi kauniisti ja tuijotti Nooraa herkeämättä. Kaikki muut veteraanit sai ERIn. Jopa sekin, joka ei kahta raviaskelta enempää kehässä ottanut.

Ensimmäiset EVL:n kisat. Keuruulla ja Ruu voitti piirinmestaruuden.

Kun avustaja sitten kohotti värilapun ylös ja huusi "koira saa EH:n", olisi filmikamera ollut paikallaan kuvaamaan ilmettäni. Olin keskittynyt ja rukoillut niin kovasti sen keltaisen värin puolesta, että kun se ei sitten lopulta noussutkaan ylös, olin hirmu pettynyt ja harmistunut. Kunnes sillä samalla sekunnilla taisin kysyä ääneenkin, että MITÄ?! Mikä se oli? EH???!!! Ja sitten tajusin, että värikin oli sininen. Luoja varjele, Ruu sai EH:n!!!

Ruusta tuli viimein Suomen tottelevaisuusvalio!

Aika uskomaton hyvä fiilis loppujen lopuksi. Vaikkei titteleiden tahkoaminen ole se oma juttu ja tämänkään takia en ole yöuniani menettänyt saati näyttelyissä jatkuvasti ravannut, niin silti tunne on tosi hieno. Ehkä sellainen oikeus on viimein tapahtunut fiilis. Ruu sai tittelin, jonka se olisi ansainnut jo viisi vuotta sitten, jolloin toko-tulokset tuli kasaan. 

Suuren suuret kiitokset Noora sinulle. Ilman sinua en olisi tähän(kään) näyttelyyn lähtenyt.

Ja tässä hän nyt on. Suomen TVA Waterfowler Bliss

Katsokaa nyt miten hieno parivaljakko! Ja vielä EH! OMG! :D

Arvostelussa sanottiin näin:

"Good lenght of muscle. Kind eye. Rather short in upper  arm. Good topline and tailset.
Well musculed behind. Moved quite well."