maanantai 6. lokakuuta 2014

On aika mennä eteenpäin

Viime lauantaina oli seuran järjestämä toko-koulutus, kouluttajina Riitta ja Pekka Korri. Olen aiemminkin ollut heidän koulutuksessa ja tykännyt eikä tarvinnut kyllä pettyä tälläkään kertaa. Sain täsmälleen sellaisia neuvoja/vinkkejä, joita todellakin tarvitaan juuri tällä hetkellä.

Ensin oltiin Riitan opeissa ja halusin katsoa sitä meidän suurinta ongelmaamme, ruutua. Suurin ongelma tällä hetkellä on sinne löytäminen sillä ensimmäisellä toistolla ja erityisesti, jos on ensin tehty luoksetuloa toisessa reunassa. Ruu ajautuu niin herkästi niille kaukanakin oleville väärille merkeille. Tähän ratkaisuksi nyt tehdä helpotetusti ruutua niin, että ensin lähetetään merkille ja stopataan siihen. Seuraavaksi käydään joko itse näyttämässä tai avustaja näyttää ruudun ja lähetetään koira sitten sinne. Näin suljetaan pois se väärä suoritusmalli, joka koiralla on. Eli estetään sitä tekemästä virheellisiä toistoja ja vahvistetaan sitä oikeaa suoritusmallia. Tuodaan häiriömerkkejä lähemmäs, lisätään matkalle kapulaa ja muuta häiriötä. Ja tehdä merkiltä vuorotellen joko ohjattua noutoa tai ruutuun juoksemisia. Avustaja voisi ajoittain laittaa ruutuun lelun, jolla saadaan vahvistettua ruudun palkkausta. Tämä voi hidastaa ruudussa pysähtymistä, mutta sitten on haettava balanssi siihenkin suorilla palkkauksilla. Lähdetään nyt näillä työstämään ja katsotaan mitä alkaa tapahtua vai alkaako mitään tapahtua.

Riitan kanssa ehdittiin vielä pikaisesti jutella luoksetulosta, joka ei sekään ole meidän vahvuuksia. Tässä aletaan testaamaan jotain vetoketju-leikkiä avustajan kanssa niin, että koira juoksee ohjaajan ja avustajan välissä saaden molemmilta palkkaa. Sitten aletaan tehdä stoppeja, alkuun vaikka niin, että koira on aika lähellä ohjaajaa ja voi ottaa vartaloapuakin mukaan. Palkkaus avustajalta, joka voi tarvittaessa kutsua koiraa, mutta palkkaus muuten tapahtuu hyvin neutraalisti. Jos koira alkaa ennakoimaan tai pysähtymään vinoon, tulee palkka ohjaajalta. Tai jos vauhti hidastuu niin otetaan enemmän eteenpäin palkkaa ilman stoppeja jne. Idea on, ettei koira tiedä koskaan mistä suunnasta palkka tulee ja missä vaiheessa se tulee, joten yleensä koirat eivät ala ennakoimaan. Tärkeää on asettaa itselleen kriteerit ja pitää niistä kiinni niin stoppien kuin vauhdinkin osalta.

Jos yksin tekee stoppeja kiertojen kautta, voisi kierrettävän tolpan taakse vähän matkan päähän asettaa namikipon. Opetetaan koira ensin luopumaan kiposta, eli tekemään vain kiertoja huolimatta namikiposta.Sitten tehdä stoppeja samalla periaatteella kuin edellistäkin harjoitusta, palkkaa joko edestä tai takaa.

Pienen tauon jälkeen mentiin Pekan koulutettaviksi. Halusin katsoa ohjattua noutoa ja vinkkejä siihen, miten voisin vahvistaa sen oikean kapulan ottamista. Selitin hirmuisen epäselvästi koko liikkeen historia, jota on kokonaisuudessaan hyvin hyvin vähän. Olen itse liikkeen kanssa ollut tosi epävarma ja varovainen, halunnut välttää liian vaikeita harjoituksia. Sain toteamuksen Pekalta, että kun on alla jo yksi ykköstulos erikoisvoittajaluokasta, on aika mennä eteenpäin. Jostain syystä kavereita ympärillä nauratti...ja ehkä nauratti vähän minuakin.

Kävikin sitten niin, että varsinaisesti liike on kunnossa ja näyttää tosi hyvältä, mutta mihin pitäisi kiinnittää huomiota oli merkille meno ja kapulan poiminta. Merkillä Ruu nyökkää sen näköisenä, että hakisi nenä kosketusta merkkiin. Tähän yksinkertainen harjoitus, jossa ollaan tosi lähellä merkkiä ja pyydetään sille "stoppi" sanalla koiraa menemään klo 12 merkin taakse. Eli sen viimeisen komennon tulisi tarkoittaa koiralle, että mene seisomaan kello 12 merkin taakse. Ja kun koira menee sinne niin palkitaan namilla. Itselläni meni pasmat ihan sekaisin tästä harjoituksesta, kun olisi pitänyt namiohjata ja käskyttää ja vaikka mitä, ei vaan pystynyt. Nyt kun asiaa on saanut hetken pohdiskella tulin siihen tulokseen, että vaihdan sitä stoppi-käskyä. Käytän sitä tällä hetkellä muuallakin ja sen merkitys koiralle on pysähtyä mahdollisimman nopeasti. Testailinkin tätä jo kotipihassa vähän ja ihan kivalta alkoi näyttämään.

Ja niin, olisi hyvä alkaa tekemään tätä(KIN) liikettä yleisön vieressä, ruudun kanssa samalta merkiltä (mitä Riittakin jo sanoi...) eli vaikeuttaa harjoituksia. Mennä eteenpäin. Nyt kokeiltuna Ruu suoriutui hirmuisen hyvin huolimatta siitä, että kapulat olivat tosi lähellä yleisöä. Ja kapulalle meneviä kaaria ei tarvitse alkaa pyöristämään, Ruun nykyinen kulmaus on kuulemma erittäin hyvä.

Kapulan poimintaan testattiin hyvin pikaisesti pitkää noutoa. Ruu meni lujaa ja näytti jo siltä, että todellakin rynnii kapulalle, mutta poimikin sen pikaistakin pikaisemmin ja lähti palauttamaan. Koiralle kannattaa merkitä se kaunis poiminta kehulla eikä vasta siinä vaiheessa, kun se jo palauttaa kapulaa, koska silloin sitä kehutaan siitä vauhdista.

Muistiin vielä se, että kun harjoittelee (ja kannattaakin harjoitella) koiran pysäyttämistä, jos se erehtyy menemään kohti keskimmäistä kapulaa, niin heitetään sille pallo/lelu palkaksi, että se pysähtyy. Tällöin koira pysähtyessään oppii ajattelemaan hyvällä mielellä, että minne minne pitäisi mennä ja se todennäköisesti hyvällä mielellä haluaa suunnan korjatakin. Kuin että stoppaat vihaisesti, jolloin koira voi muuttua epävarmaksi, varovaiseksi ja tarvitset useamman käskyn kehoittaa koiraa suunnan muutokseen. Mutta ei liikaa stoppi + pallo leikkiä, koska siitä pian kehittyy sitten hauska leikki.

Hyvä koulutus, jälleen kerran. Saatiin juuri sitä mitä tarvittiinkin. Kiitos kouluttajille sekä Lauka:n seuralle (Hennalle) touhun järjestämisestä! =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti