Ollaan noutajan kanssa käyty kahtena viikonloppuna metsästämässä ja kyttäämässä kanalintuja. Ekana viikonloppuna oltiin Hankasalmella ja siellä lintuja jopa näkyi useamman kerran ja pari hyvää paikkaa oli ampuakin, mutta lopputuloksena ei saalista lukuunottamatta joitakin hirvikärpäsiä. Ja aikaisemmasta poiketen, kun olen tottunut kyttäämään kanalintuja passissa, tuli nyt yllätyksenä että talsittiinkin 3,5h metsässä. Uudet kumpparit pääsivät tosi testiin ja hyvin ne kyllä pelittivätkin! Uusia kenkiä on silti hyvä syyttää, kun vasen takareisi oli reissun päätteeksi ihan maitohapoilla...
Viime viikonloppuna kurvailtiin Puttaalle tyttöjen ja Eltsun kanssa. (kyllä, minusta ihanan söpöä, kun hoitopaikan lapset on antaneet E:lle tuollaisen lempinimen) Jouni-serkun kanssa käytiin talsimassa perjantai-iltana pieni lenkki, nähtiin sentään yksi metso ja yksi teeri, mutta ei taaskaan saalista. Lisäksi matkan varrella näkyi komea hirvi! Julmetun suuri ja niin kevyt askel. Ja tottakai, jokunen hirvikärpänen taas. Olen niin ylpeä, kun kykenen niiden öttiäisten sekaan ja selviän siellä ilman hysteriaa! Pelastuksena on, että olen keksinyt miten saan hiukset piiloon. Uimalakki tai tuubi-huivista tehty tiukkaakin tiukempi pipo. Ilman niitä en välttämättä kykenisi ja selviäisi... Niin miksi meninkään ottamaan noutajan?
Sunnuntaiaamuna käytiin vielä passissa seisomassa ja katselemassa aamun sarastusta. Ei linnun lintua, kaukana lentäviä korppeja lukuunottamatta. Ruulla meinasi tehdä alkuun tiukkaa olla hiljaa paikallaan ja se meinasi vouhotuksissaan turhautua. Tiukalla komennolla asettui kuitenkin pötköttelemään ja rentoutui lopulta hyvin.
Saas nähdä, kenestä tulee meidän sankari ja saa meille oikean tiputuksen aikaiseksi. Ehkä ensi vuonna.
Tokoilua on pyritty jatkamaan kisojen jälkeen, vaikka viikon verran ehkä huilattiinkin. Tuli sellainen treeniähky ennen koetta eikä tehnyt mieli tehdä yhtään mitään. Mutta seuraavat kokeet on jo katsottu ja lähestyvät nekin kovaa vauhtia. Joten pakko jatkaa treenaamista. Kiitos Anskulle taas avustuksesta!
Ruutu se pysyy meiltä varmaan ikuisesti hukassa. Vaikka kokeessa liike onnistuikin niin ei se edelleenkään ole varma liike. Ei ole mitään takeita, että Ruu sinne ekalla kerralla löytäisi. Jos ensin siis löytää ylipäänsä sille merkille ensin. Onneksi viikonloppuna on toko-koulutusta Korrien kanssa, jospa saisimme tähän jotain apua. Koska apua me kyllä tarvitaan.
Eilen kun tehtiin niin tuuli tosi kovaa. Ruu meni merkille hyvin ja siltä bongasi minusta ruudunkin hyvin. Lähetin ja koira juoksee kohti ruutua (minä kaivan jo lelua taskusta valmiina suoraan palkkaukseen), mutta sitten näköpiiriin osuukin luoksetulomerkki sivusta, jossa hetki sitten tehtiin luoksetuloa. Ruu kurvaa sinne ja samaan aikaan takaapäin kuuluu kovaa räminää kovasta tuulesta johtuen (en tiedä mikä peltiläjä siellä rämisi). Koira vähän säikähtää ja ihmettelee, lähtee sitten tulemaan kohti minua. Huudan sille "loota"-käskyn ja se juoksee sinne lootaan helposti ja varmasti, kuten oli alunperin menossakin. Mutta miksi se kesken matkan, vaikka suunta ja ajatukset oli varmasti ruudussa, vaihtaa kurssia häiriömerkille? Tämä tuntuu nyt vaikealta. Juuri tämmöinen harjoitus, jossa on tehty luoksetuloa ruudun vieressä olevalla läheisellä merkillä.
Ohjattu on toiminut, toistaiseksi. (kop kop)
Luoksetulossa testauksessa on takapalkkaus, mutta alan kyllä kallistua siihen mielipiteeseen, ettei takapalkka ole Ruun juttu. Jumitusta siis ilmassa... Eikä viitsisi enää toisessa kokeessa vähentää neljää pistettä yhden lisäkäskyn takia...
Siinäpä ne mitä on tahkottu, ne meidän hankaluudet. Vähän lisäksi jääviä, kaukoja ja seuraamista.
Sitten on noussut pelottava ajatus siitä, että pitäisikö kokeilla, osaisiko Ruu tehdä pk-jälkeä? Kun se luonnostaan kerran niin mielellään jäljestää niin pitäisikö kokeilla? Kuka lähtisi meidän kanssa metsään, sillä minä tarvitsisin ohjausta ja neuvontaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti