Puttaalla

Viikonloppuna käytiin koko porukka (miinus kissat) Puttaalla, sunnuntaina sai Muurasjärven neljäs "Eemeli" nimensä, onnea Elmerille! :) Muuten ei sen ihmeempää ohjelmaa ollutkaan, sitä perinteistä mitä Puttaalla aina. Rentoa menoa ja mummin kattauksista ja lapsenhoidosta nauttien. Kelpasi!

Paitsi Iitun mokoma karkasi perjantaina rusakon perään. Olin itse tekemässä toko-rataa sillä aikaa kun Ansku kävi lämmittelemässä koirat ennen treenejä. Kohta katsoin, että minkäs takia se Piips juoksee tuolla kentän päädyssä ihan ihmeellisellä intensiteetillä. Koirien edestä metrin päästä oli pellolta lähtenyt rusakko liikkeelle ja jos ei pidä tarpeeksi pahan kuuloista ääntä aika nopeasti niin Piips ainakin lähtee perään. Ruu oli totellut heti, niin kiltti ja nössökkä kun on. Onneksi Piips oli hukannut vemmelsäären nopeasti eikä sinkoillut sen perässä yhtään enempää. Oli se selvästi kipeä tapauksesta johtuen, mutta onneksi ei tullut sellaista voimakasta kipukohtausta. Onneksi.

Viikonloppu sisälsi siis ahkeraa ja epätoivoista treenaamista, kiitos Ansku-Banskulle liikkuroinnista. Treenattiin siis koulun isolla hiekkakentällä pe, la ja su lyhyehköt ja ytimekkäät treenit. Perjantaina häiriötä oli aika paljon nuorisosta johtuen, ihan kentän vieressä on skeittiramppi ja siellä temppuilevat nuoret olivat varmaan vähän liikaa Ruulle, ja se aloitti häröilyn jo heti ensimmäisestä treenihetkestä alkaen. Ajatukset menivät sekaisin ja ruutua etsittiin mistä milloinkin. Jep, hyvin menee. Keksin viikonlopun aikana muuttaa käsimerkkiä vähäsen ja tuntuisi ehkä auttavan asiaa...ehkä...

Ohjatussakin pohdin omaa ohjaamista. Käsimerkkiä ja suullista käskyä, niillä tuntuu olevan iso merkitys. Ja kun en hommaa osaa vielä itse rennosti ja varmasti niin takeltelen käskyn antamisessa ja silloin tulee kyllä hukka noutoja. Sekoitan käskyjä nome-maailmasta ja Iitulle aikanaan käyttämistä käskyistä. Yritetän opettaa nyt itseäni käsimerkin antamisessa ja oikean suullisen käskyn antamisessa. Että nekin voivat tuottaa vaikeuksia? En tiennyt sitä ennen kuin nyt.

Eilen treenattiin Hennan kanssa Saviolla ja muuten meni ihan jees, mutta se merkille meno voi tosiaan unohtua pieneltä koiralta, niin ruudussa kuin ohjatussakin. Vaikka viikonloppuna tehtiin paljon erikseen iloisia merkille menoja. Aina ei voi muistaa kuitenkaan. Ohjatussa haki oikean hyvin, mutta itse takeltelin jälleen käsimerkin ja käskyn kanssa. Luokari on meidän kolmas heikoin lenkki, sitä(KIN) on tehty näköjään liikkuroituna aivan liian vähän. Kiva.

Summasummarum, jatketaan treenejä viikolla ja tehdään mitä voidaan. Totuushan on se, ettei meitä enää mikään pelasta.