Jossain hetkellisessä mielenhäiriössä ilmaisin, että voisin kuitenkin osallistua piirin toko-kokeisiin. Oman toko-seuran joukkue oli täynnä, mutta noutajaporukka kaipaili osallistujia, joten heikolla hetkellä lupauduin. Ja nyt kaduttaa.
Suurimmat murheet ovat edelleen ruutu-liikkeessä ja ohjatussa noudossa. Ohjattua on treenattu tosi tosi vähän, koska pelkäsin sen treenaamista ruutu-liikkeen kanssa, ettei koira mene sekaisin. Noh, ei se treenaamattomuus varmaan auta siihen, ettei koira menisi sekaisin. Ehkä se koira treenaamisella oppisi erottamaan kumpaa liikettä on tekemässä. On tosi mahtavaa huomata, että on kaksi viikkoa aikaa opettaa ohjattu nouto. Tosi varmalla pohjalla siis...
Ruutu onnistuu välillä ja sitten taas välillä ei onnistu. Se ensimmäinen kerta, ensimmäinen yritys, se ainoa yritys mikä kokeissakin on, sen onnistumisen prosentti on alhainen. Lisäksi edellisissä kisaryhmän treeneissä tehtiin liikkuroituna ja liikkuri oli melko lähellä, meni Pikkumusta ihan sekaisin. Ei kuitenkaan juossut häiriömerkeille vaikka niitä katselikin, selasi liikkurin ja merkin väliä hämillään. Ja kun tämä saatiin viimein pelittämään ja tehtiin liikkeen loppuosa, oli Ruu niin jousilla, että reagoi useasti liikkurin käskyyn ennakoiden siis sivulletuloa. Voi voi voi voi....
Tätä treenattiin viikonloppuna hyvällä tuloksella, mutta se eka ruutuun löytyminen ei ole edelleenkään varmalla pohjalla.
Ja sitten se ohjattu. Vasen tuntuisi olevan ehkä helpompi, tai sitten vain kuvittelen. Ajatuksena on treenata nyt pelkkää kisamatkaa ja siellä niiden kapuloiden erottamista, sitä keskimmäistä ei oteta. Tai jos meinaa, niin osaisi siirtyä käskystä sille toiselle kapulalle. Tuntuu vain tuottavan paljon painetta kun yhtäkkiä stopataan niin Ruun mielestä silloin ei saa ottaa mitään kapulaa. Nome maailmassahan Ruu ohjautuu tosi hyvin ja siellä sen pitää kääntyä ympäri 180 astetta ja jatkaa suoraan eteenpäin. Voitte pohtia, miten tiukan kaaren noutaja kapuloille tekee... Ja jos ruutu on hollilla häiriönä, voin melkeimpä lyödä vetoa, että noutaja käy siellä ensin. Ja merkki siinä välissä unohtuu suurin piirtein joka treeneissä... Mutta tämä kaikki on tietenkin sitä treenin puutetta, ei voi koiraa syyttää. Mutta että kaksi viikkoa aikaa...mikä ihmeen mielenhäiriö mulla oli lähteä kisoihin?
Treenattu nyt ollaan aika ahkerasti ja yritetään jatkaa samalla tahdilla. Tehkäämme parhaamme. Suuria odotuksia ei ole, ei niitä saa tässä tilanteessa edes asettaa. Ohjatun olen käytännössä jo luovuttanut, ei se ole koiran vika. Mutta villinä toiveena, ainoana haaveena siellä kokeissa olisi, että noutaja löytäisi ruutuun sillä ensimmäisellä yrittämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti