Osallistuimme Ruun kanssa Kiviahon Katjan toko-koulutukseen, olin ensin maanantaina kuunteluoppilaana ilman koiraa ja eilen sitten Ruun kanssa. Tykkäsin todella paljon!
Maanantailta poimin vinkin seuraamiseen, jolla haetaan sitä, että koira osaa seurata vasenta jalkaa. Tämä auttaa koiraa pitämään paremmin paikan seuruun aikana. Seuruutetaan koiraa ja sitten pehmeällä liikkeellä pysähdytään vasemman jalan päälle vaikka kädet ja oikea jalka jatkavat liikettä.
Jälleen myös hyvä ja tärkeä muistutus siitä sosiaalisesta palkasta, se nyt ihan rutiinina ohjelmaan! Prkl!
Pohdin kovasti mitä haluaisin Katjan katsovat, kun varsinaisesti missään ei ole mitään ongelmaa, kaikki on vain treenin puutetta. Valitsin sitten meille vaikeimmat tai keskeneräisimmät liikkeet voittaja-luokkaa ajatellen. Ensin katsottiin ruutua. Siihen on löytynyt tosi kiva draivi ja ruudun paikkakin on hyvä, mutta ei varma niin kuin kävi ilmi. Kaipasin myös lisähäiriötä liikkeeseen taustalla olevista henkilöistä. Meiltä puuttuu häiriötreenit kokonaan. Eka toisto hyvä, kosketusalusta oli käytössä, sivulle tulokin oli ihan jees. Sitten häiriö-ihmiset taustalle, mutta niistä ei ollutkaan yllättäen mitään häiriötä. Ilman alustaakin Ruu haki tässä kohtaa paikan vielä hyvin. Ongelma tuli esiin, kun vaihdettiin ruudun paikkaa ja alusta ei ollut käytössä. Ruu jäi vähän haistelemaan nauhaa ja merkkiä, niitä alkuvaiheen ongelmia tässä liikkeessä. Nyt jatkossa täytyy siis vaikeuttaa treeniä ja tehdä tämmöisiä harjoituksia varmuuden hakemiseksi. Katja neuvoi myös menemään palkkaamaan Ruu ruutuun, sillä se herkästi tarjosi luoksetuloa, kun olen palkannut sen hyvästä stopista leluun. Saatiin myös hyvä vinkki sivulletulon parantamiseen. Jätän koiran maahan, kutsun, lähden juoksuun ja kun tunnen koiran olevan ihan hollilla vaihdan kävelyyn ja vähän ennen kuin koira ehtii kunnolla sivulle vedän namikäden ylös, jolla saan myös koiran päätä ja kontaktia ylös. Vahvistan siis paikkaa tulla viereen ja seuraamaan, josta nami tulee. Tässä oli minulla ajoituksen vaikeutta, mutta eiköhän se siitä!
Toisessa setissä halusin katsoa luoksetuloa, joka on ehkä se heikoin liike. Varsinkin seisomaan pysähdys, joka ajoittain on tosi hyvä, ajoittain semi hyvä ja toisinaan sitten huono. Takapalkkaa on kokeiltu, se tuntuu vähän vaikealta, joten Katjan kanssa kokeiltiin niin, että palkka tuli sivusta avustajalta. Palkkana narupallo, jolla Ruu tykkää leikkiä. Ja nyt ihan alussa palkka lentää tyyliin samantien kun käsky tulee, jotta saadaan koira hoksaamaan jutun juoni. Noh, ehkä eilen tuli todistettua livenä se, minkä olen tiennyt koko ajan ja mistä Ruun lempinimi "Pöljä" tulee. Katka kun heitti pallon, oli Ruun ilme lähinnä sellainen, että "Hui saatana, en ainakaan tuon pallon perään mene...sehän tuli tuolta oudolta liikkurilta. Tää on joku häriö juttu ja minähän sen siihen ansaan lankea." Ja juoksi sitten tyyliin kahta lujempaa minua kohti. Jouduin siis "antamaan luvan" tähän palloon ja kannustamaan menemään sen perään. Toisella yrittämällä pallo osui vahingossa Ruun otsaan vai kuonoon, ei onneksi ottanut siitä itseensä. =) Kolmannella kerralla Ruu ei edelleenkään tee elettäkään pallon perään omatoimisesti...minun pieni Pöljäni! Välillä tehtiin läpijuoksu, jottei jää ennakoimaan.
Katja kannusti jatkamaan tätä, vielä ei saa luovuttaa. =) Yritetään nyt sisäänajaa tätä. Muina vinkkeinä voisin liittää maahanmenon juuri kun koira on kiertänyt kohteen (kun treenaan stoppeja kiertojen kautta). Näin treeni muistuttaa enemmän luoksetuloa liikkeenä. Ja jos koira ennakoi vähääkään pysähdystä, se otetaan läpijuoksuna ja palkataan sinne. Hidastelua ei haluta missään nimessä esiin.
Tosi kiva koulutussessio! Jospa me päästäisiin nyt enemmänkin treenaamaan muualle kuin kotipihaan... Toko-suunnitelmien osalta syyskuun Labbiskerhon kokeet jää meiltä nyt välistä. =( Mieli teki kovasti osallistua, mutta ratkaisevalla hetkellä ei päästy testaamaan miten liikkeet sujuisi kokeenomaisesti (Ruu sai ampiaisen piston tassuun ja ontui tosi pahasti), sitten paukkui ilmoajat yli ja loppujen lopuksi niin pitkä kisamatka tuntui liian haastavalta pienen pojan kanssa. Joten, ensi vuonna sitten! Nyt tähdätään piirin kisoihin syyskuun lopussa!
Nome-maailmassa ei pyyhi edelleenkään hyvin . Pakko palata taaksepäin...ja kauas. Huoh... Mutta, elämme jännittäviä aikoja, sillä pääsemme ehkä sorsa-tai kyyhkymetsälle...tai molemmille. =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti