Tällä viikolla on treenattu vähemmän, sillä Pihtiputaan mummi tuli kylään ja laittoi allekirjoittaneen puunaamaan taloa. Ynh...mieluummin sitä kyllä treenaisi... Mutta Pikkumusta sai ansaittua lepoa ja samalla tuli taas huollettua molemmat koirat vähän paremmin.
Perjantaina käytiin Haukkulassa, jossa törmättiin sattumalta Annaan ja saatiin kivasti paikallaolot treenattua kimpassa. Lisäksi sain Annan liikkuroimaan tunnaria. Ekalla meni jälleen epävarmaksi ja maisteli vääriä. Uusinnalla oli jo paljon parempi. Jännä, miten tuo liikkurointi on Ruusta niin kamalaa. Päätin, että teen sille paljon nyt palkkausta heti kun nostaa oman, jotta rohkaistuisi poimimaan sen heti kyytiin. Lisäksi tehtiin jääviä, jossa yritin keskittyä nopeuteen. Tämä on tosi vaikeaa yksinään, kun koiraa ei näe. Luoksetuloakin tehtiin, mutta se ei toiminut ollenkaan, joten en jäänyt sitä jankkaamaan.
Tänään treenattiin ekaa kertaa ulkokentällä lähikoulun kentällä. Ihanaa treenata ulkona, kun keli on oikein optimaalinen! Aloiteetiin ruudulla, joka löytyi hienosti! Saatiin tähän myös kiva pieni häiriö, kun saatiin jutustelemaan tullut henkilö seisomaan ja liikuskelemaan ruudun taakse. Hyvin uskalsi Ruu juosta ruutuun asti. Jatkoin ohjatulla, jossa palkkaa myös erikseen merkille menosta. Vauhti oli hyvä koko ajan! Sai hakea myös kapulan pari kertaa, jotta liikkeen idea säilyisi mielessä. Ohjatun jälkeen tein vielä ruudun, kun kapulat jäi sopivasti häiriöksi ruudun linjalle. Ekalla Ruu lähti hyvin mutta hidasti heti ekalla kapulalla...jatkoi kuitenkin matkaa...tuli toinen kapula ja kolmas ja noutaja oli selvästi ihmeissään, mutta jatkoi ruutuun asti! Iso palkka. Toisella toistolla Ruu päätti sitten kiertää kapulat...hyvin hyvin pahat ja vaaralliset kapulat...mutta juoksi siis ruutuun. Mielenkiintoista.
Tunnaria x 3 ja heti palkkaus kun poimi oman. Ja kaikilla kolmella toistolla se kyllä nosti heti oman kun osui kohdalle. Luoksetulon stoppeja. Lopuksi lyhyt paikalla makuu, laitoin namit sivulle jotta pitäisi asennon paremmin. Tämä voisi toimia...
Niin ja tein myös pienen seuraamispätkän Iitunkin kanssa. Ja voi vitsit! Piips on niin ihana...niin iso ja voimakas siinä vierellä, niin varmasti mukana ja tuntui uhkuvan intoa tehdä. Joo, seuraa liian edessä ja vähän painaa, mutta tykkään siitä. Siinä on vain jotain, jotain taikaa mitä ei voi sanoiksi pukea. Mulla pääsi itku kentällä...meidän aika vähenee koko ajan... Piips <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti