torstai 9. heinäkuuta 2020

Niin ne pyöreät tuli täyteen

Ruu on koira, jonka kanssa en tarvitse ikinä hihnaa ja siksi sitä en usein muista ottaa edes mukaan. Edes kokeisiin, joissa se olisi toisinaan jopa pakollinen. Voisin kulkea vaikka Tokion metroasemalla ja Ruu vain kulkisi kanssani. Voisimme kävellä keskellä niittyä, jossa puput sinkoilisivat sinne sun tänne ja Ruu vain pysyisi kanssani. Sitä on vaikea selittää, mutta Ruu vaan tulee siinä, mukana. 

Ruu on koira, joka niin vahvasti haluaa olla minun koira. 
Ruu on koira, jolle käy kaikki, kunhan se vaan saa olla mukana.
Ruu on koira, joka ei tee itsestään numeroa. 
Ruu on koira, joka on ihan kaikista paras perhekoira. Pomminvarma.


Ruu täytti 30.6. pyöreitä, kun mittariin tuli täydet 10v. Tuntuu kovin hurjalta, että siitä olisi jo niin monta vuotta aikaa ja tuntuu, ettei itse ole vanhentunut yhtään. Näin käy joka kerta. Lapset ja koirat vanhenee, ei vanhemmat eikä koiranomistajat.


Olen niin kiitollinen siitä, että kasvattaja aikanaan Ruun minulle luovutti. Minulle, noviisille noutajaharrastajalle. Ruu oli ensimmäinen noutajani ja en parempaa koiraa siihen virkaan olisi voinut saada. Niin kiltti ja kuuliainen tehtiinpä sitten mitä tahansa tai mentiin minne tahansa. Ruun ansiosta tutustuin rodunomaisiin lajeihin ja ennen kuin edes huomasin, olin koukussa. Monia
 lajeja nähneenä voin sanoa, että en tiedä ehkä hienompaa kuin vaistojensa mukaan toimivan koiran, josta oikein huokuu SE rakkaus ja halu tehdä "oikeita töitä". Laji, johon ei tarvitse motivoida yhtään. Sitä ei ymmärrä, ennen kuin sen näkee ja kokee.
Laji on paitsi hienoin niin myös ehdottomasti vaikein. Voi kunpa olisin tiennyt tästä lajista edes vähän enemmän kuin silloin joskus. Kiitos Ruu siitä, miten paljon olet opettanut.





Ruu on osa-aikaisesti eläköitynyt, mutta voinnin ja kunnon mukaan nuuhkitaan vielä pellolla ja rallatellaan kentällä. Terveys edellä kaikessa ja kovasti tiedostan, että 10v on jo mittarissa. Hieman on huolestunut mieli, sillä jotenkin taas olin tuudittautunut siihen, miten hyvässä kunnossa Ruu oli. Se ravasi upeasti ja vaikutti kaikin puolin olevan hyvässä kunnossa 10v koiraksi. Sitten tyyliin seuraavana päivänä Muori ontuu ja tuntuu, että se hajoaa käsiin. Samalla sydäntä riipaisee, kun häivähtää ajatus siitä, että joutuisin jossain vaiheessa sanomaan ne viimeiset heipat. 

Hieman haikein mielin olen tehnyt päätöksen, että myös metsästys on Ruun kanssa jätettävä nuoremmille. Ellei sitten olla maastossa, joka ei ole liian raskas. Mutta sellaista kun ei taida olla...💔 

Tämän vuoksi (ja kyllä alunperin muutenkin olin ottamassa Ruun mukaan) käytiin ell Juha Kallion hyppysissä tarkastuttamassa tilanne. Varpaissa oli vanhuutta, mutta niitä ei tarvitse tässä vaiheessa hoitaa. Vältetään soralla ja sepelillä kulkemista. Oikea polvinivel oli mielestäni hieman turvoksissa ja osittainen syy ontumiseen lihaskireyksien lisäksi. Kallio oli samaa mieltä, polvi tuntui hieman turpealta, mutta ristisiteet tuntuivat kuitenkin olevan ehjät. Suurin murhe oli kuitenkin hammaskalustossa, jota en ole edes tajunnut tarkkailla. Ei siitä monia vuosia ole, kun käytin Ruun hammaskiven poistossa ja sanottiin, ettei sitä juurikaan ollut. Nyt ylhäältä oli poskihampaita lohjennut ja yksi etuhammas tippunut (tämän toki olin huomannut ja siksi pyysinkin tsekkaamaan hampaita). Varattaisiin hampaille oma hoitoaika ja samalla otettaisiin polvesta kontrolli rtg. Saatiin carthrophen-kuuri ja kipulääkettä päälle. 

Ja nyt tuoreeltaan on hampaat viimein saatu hoidettua. Poistoon lähti alhaalta yksi etuhammas ja ylhäältä yksi + että sen yhden tippuneen juuren pala poistettiin. Hammaskivet poistettiin, jota kuulemma oli kohtalaisen paljon. Tummentumat eivät lähde hampaista pois. Poskihampaita ei tarvinnut poistaa, sillä tarkastuksessa ne eivät herättäneet kuitenkaan tässä vaiheessa huolta. Etuhampaat taas olivat selkeät poistettavat ja alahammas oli jo alkanut tehdä pahuutta syvemmälle.
Ja ne polven rtg-kuvat otettiin. Konsultaatiopyyntö on tehty. Vähän kyllä jännittää...

Odotellessa jatketaan osa-aikaeläkeläisen elämää.
Paikka sohvalta vierestä on yksinoikeudella Ruulle luvattu ❤️
Ja sohvalla Ruu viihtyykin vain vieressä. Jos en ole sohvalla, tulee Ruu samaan huoneeseen nukkumaan jossa minäkin olen. Koska kunhan vain saa olla mukana. ❤️

Onnea rakas Ruu ❤️ 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti