maanantai 12. marraskuuta 2012

Väliaikatietoja ja vähän "kaverikoiratoimintaa"

Treenirintamalla ei ole tapahtunut mitään, ollaan vietetty rauhassa saikkua. Ontuman alettua Ruu söi viikon kipukuurin ja pääsi totaali levolle ja hihnaliikunnalle. Ontuma hävisi ja pikkuhiljaa on lenkkejä pidennetty ja nyt on saanut Pikkumusta olla välillä irtikin, mutta vauhdin pyrin määräämään minä. Eli ravilla mennään, näin vauhti pysyy hallinnassa ja tuleepahan samalla ravitreeniä.

Oikean etujalan jumeja on saatu paljon paremmaksi, mutta täysin hävinneet ne eivät vielä ole. Ongelma puutteellisen rintakehän lisäksi on se, että liikkuessaan Ruu käyttää nenäänsä jatkuvasti, jolloin pää painuu alas ja jonka seurauksena haukkari ja etupää kuormittuvat. Oikean kyynärnivelen koukistuksessa tulee satunnaisesti pehmeä muljahdus, mutta ei joka kerralla. Lisäksi Ruu poikittaa ravissa lievästi vasemmalle, näin se on tehnyt aina, mutta miksi, onkin mielestäni nyt hyvä kysymys. Tutkittaessa molemmat polvet vähän napsaa ja patellat tuntuvat hieman väljille. Molempien lonkkien fleksiot ovat vähän jähmeät. Vasemman SI-nivelen jousto alentunut ja rangassa lieviä kipukohtia lähinnä th-rangassa. Lisäksi vielä muutamia pieniä havainnoituja juttuja, joihin ei välttämättä tulisi kiinnitettyä huomiota normaali elämässä, mutta nyt kun noutaja on muutenkin tarkan tarkkailun alla, niin ei niitä huomaamattakaan voi olla.

Päivittäisellä käsittelyllä ja huollolla ollaan tultu paljon parempaan suuntaan, asento on suoristunut, jumit lievittyneet ja tilanne on ns. vakaa. Torstaille saimme ajan lääkärisedälle, jossa sitten tutkitaan tarkemmin. Haluan poissulkea nyt luusto-nivelongelmat tai sitten jos jotain löytyy, niin uskon monille näille asioille löytyvän selityksen. Epätietoisuudessa en pysty jatkamaan, vaan haluan olla tilanteen tasalla ja tietoinen asioista. Onko nyt toispuoleinen kuormitus laittanut kierteen liikkeelle, vai onko joskus epähuomiossa sattunut jotain "isompaa", josta homma on saanut alkunsa vai onko koko juttu kuitenkin syntyperäistä? Hieman pelottaa tulevaisuus ja jatkot, mutta toisaalta kuten jo mainitsinkin, on hyvä päästä kartalle ja tietää missä mennään.

Kevennyksenä loppuun kerrotaan vielä, että vieraillessamme Puttaalla viikonloppuna käytiin tyttöjen kanssa moikkaamassa mummoa vanhainkodissa. Tytöt saivat luvan tulla käymään ihan osastolla, jossa mummo oli ja ilostuttivat siellä sitten samalla vähän muitakin vanhuksia. =) Ruu söpöili ja hurmasi kaikki kantamalla omaa hihnaansa korvat rusetilla koko ajan ja Piips sai kerrankin pestä kaikkien halukkaiden kädet ilman vastarintaa. Olipa vähän parhautta, sanoi Piips! =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti