maanantai 8. lokakuuta 2012

BH Waterfowler Bliss

Viikonloppu meni nopeasti, molempina päivinä löysin itseni seisomasta pihalta kylmässä tuulessa ja sunnuntaina vielä sateessa koko päivän ajan...mahtavaa... Mutta sen verran huikeaa menoa sisältyi molempiin päiviin, että siinä helposti unohtuu syksyn säät! Lauantaina oltiin nome-koulutuksessa, siitä erikseen omassa postauksessa. Asiaa tuli niin paljon, että se vaatii syvällisempää keskittymistä, jotta asioita saa koottua ylös blogiin.

Eilen osallistuttiin sitten Ruun kanssa Suomen Rottweileryhdistyksen Keski-Suomen ao:n järjestämään BH-kokeeseen. Koetta varten treenattiin kerran, viime perjantain toko-treeneissä, jossa kävin seuruu kaavion hihnan kanssa läpi ja jäävät. Lisäksi Ruu sai harjoitella paikalla olemista, kun häiriökoirakko teki tokojuttuja vieressä. Siinä oli tottisharjoittelut. Absin kävin näyttämässä Ruulle lauantain paluureissulta, silloin ei kyllä ollut kauheasti populaa paikan päällä. Eli ei kovin paljoa harjoiteltu, mutta eipä sille oikein tarvetta ollutkaan. Yhtään en jännittänyt, vähän kummallinen olo olla kokeessa, kun ei jännitä yhtään.

Sää oli tosiaan mitä "ihanin", tuuli ja satoi vettä. Nice. Tottis pidettiin tässä Liepeellä, Laukaanhovin takana olevalla hiekkakentällä, joka oli tietysti paikka paikoin täynnä pieniä vesilammikoita. Me olimme kuudensina suorittamassa ja jouduimme ensin paikallaoloon. Tuomarina toimi Laura Pitkänen.

Ennen "kehään" menoa Ruu oli tosi hyvässä vireessä ja intopiukkana tekemässä hommia. Painui terävästi maahan ja oli maannut valppaana ja hyvin koko ajan. Paikkamakuun aikana satoi tietenkin vettä, onneksi sekään ei haitannut sään kestävää koiraa. ;)

Tottisosuuskin sujui hyvin, Ruu tuli seuruut hyvin mukana ja jaksoi oikein hyvin. Lievää kontaktin puutetta minusta paikkapaikoin, mutta hyvin kuulolla ja käännökset sujui hyvin. Seuraamispaikka pysyi koko ajan! Tuomari olisi toivonut enemmän voimaa seuraamiseen, mutta eihän meidän pieni ja suloinen labradori sellaista seuruuta osaa. =) Henkilöryhmässä ei välittänyt ihmisistä mitään, mutta perusasennot pysähdyksissä oli jäänyt vajaiksi muutaman kerran. Jäävät sujuivat niin kuin piti, luoksetulo olisi saanut olla reippaampi (liekö näkyy tokon luoksetulon stoppien harjoitus) ja lopussa ennen sivulle tuloa Ruu hidasti enemmän, maa oli siinä kohtaa vetinen ja lälly. Tuli suoraan sivulle, mutta ei olla koskaan eteentuloa harjoiteltukaan.

Näin ollen tottisosuus läpäisty! Kaupunkiosuus toteutettiin sitten Vaajakosken ABC:n parkkipaikalla. Mukana oli kaikki mahdolliset pyöräilijä, juoksija ja koirahäiriöt + liikenneaseman omat häiriöt autoista ja ihmisistä. Ja niitähän riitti. Ruu kulki hihnassa tuttuun tyyliinsä, leppoisasti tepastellen. Se tuntui vaipuvan omiin ajatuksiinsa ja hetken siinä kuljettuamme kurkkasi taaksepäin, että olenhan minä vielä siellä hihnan toisessa päässä. =D Ei reagoinut mihinkään mitenkään, ei oikein noteerannut edes vastaan tullutta häiriökoiraa.

Näin tuli siis todistettua, että koira tai ohjaaja eivät ole aggressiivisia ja BH-koe oli läpäisty. =D Ensimmäinen virallinen titteli on nyt saavutettu, BH Waterfowler Bliss!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti