On aika kerrata vuosi ja pohtia menikö kaikki niin kuin oli
suunniteltu.
Iitulle oli tälle vuodelle tavoitteena:
”Vuoden 2013 tavoitteena on edelleen terveenä ja iloisena
pysyminen. En muuta toivo, kuin että iso koirani jaksaisi ja pystyisi sitä
kotikoiran virkaa toimittamaan.”
Vähän oli tavoitteita, mutta sitäkin tärkeämmät sellaiset.
Piips oli koko vuoden tosi hyvässä kunnossa. Jumpattiin paljon, se varmasti
auttoi. Piips jaksoi lenkkeillä meidän kanssa pidempiä lenkkejä, juoksenteli
ja leikki minkä kerkesi ja oli todellakin oma iloinen itsensä. Piips oli niin
hyvässä kunnossa, että aloin jo miettiä sille rally-toko juttuja. Kunnes tuli
nämä liukkaat tähän loppu vuoteen. Nyt tilanne onkin paljon huonompi ja sen
vuoksi olen vähän surumielinen. Miten olin niin typerä, että annoin itseni unohtaa Iitun todellisen tilanteen? Että kaikki voi muuttua yhdessä yössä aivan toisenlaiseksi. Ehkä se oli sitä ihanaa kuvitelmaa, että mulla olisi terve, elinvoimainen ja vahva "susikoira" vierelläni. Tuntuu niin
pahalta, kun toinen on kipeänä. Täytyy vaan toivoa, että nämä oireet
helpottavat kipulääkekuurin jälkeen ja kun pahin liukkaus menee ohitse.
Toivotaan yhtä hyvää 2014 vuotta kuin tämäkin vuosi on
suurimmalta osin ollut! Pidetään ”mummo” koirasta mahdollisimman hyvää huolta.
Sitten Pikku-Ruu
”Vuodelle 2013 toivotaan ykkösasiana terveyttä. Ei
haavereita, eikä muita takapakkeja. Ollaan siis ahkeria huoltotoimissa! Tokossa
TK2 ja VOI1 tulos, tavoitellaan sitä TK3 koularia. Onnistuisikohan ohjaajan
treenailla sitä EVL-luokkaakin edes sinnepäin? NOMEn puolella ei ole mitään
asiaa vielä kisaamaan avoimeen luokkaan, joten keskitytään treenaamaan
fysiikkaa ja tottakai on taitoja kasvatettava ja paljon. Käydään
terveystarkissa tsekkaamassa, että paikat on ok (lähinnä polvien tilanne) ja
jatketaan sen jälkeen treenaamista hyvillä mielin. Ensi talvena lisää fysiikkaa
ja ehkä 2014 sitten kisaamaan.”
Saimme TK2-koularin ja VOI1 tuloksen, EVL-luokka ei ole
kaukana. Muuta ei aikaiseksi sitten saatukaan, mutta annetaan itsellemme
anteeksi. Kaikkea en maha-aikana pystynyt tekemään ja vauva-arki on vaatinut
omat veronsa. Enkä ole millään raaskinut jättää Iitua kotiin, joten olemme Ruun
kanssa joutuneet tyytymään Iitulle sopiviin lenkkeihin, jotka eivät kyllä
kasvata kenenkään kuntoa. Noutajajuttuja on treenattu, mutta hitto kun se laji
ei siitä sen helpommaksi muutu. Huoh. Olen itseeni vähän pettynyt, kun en osaa
viedä koiraa eteenpäin. Ensin näyttää hyvältä, sitten tullaan taas kolisten
alaspäin.
Ensi vuodelle otetaan tokossa tavoitteeksi TK4, SM-kisat
päätähtäimenä. Sieltä haetaan isojen kisojen kokemusta ja pidetään hauskaa!
Pohdin, pitäisikö käydä yhdet näytelmät katsomassa, nauraako ne meidät sieltä
pihalle? Varovaisen optimistisesti toivomme saavamme H:n aikaiseksi. ;) Tänä
talvena voisi olla paremmin mahdollista saada Pikkumustan kuntoa kohotettua,
otetaan se yhdeksi oleelliseksi tavoitteeksi. Nomen treenaamista jatketaan,
kisoihin ei vielä havitella. Kesällä lisää kuntoilua ja syksyllä nyt uutena
tavoitteena se terveystarkki. Nyt sille ei ollut tarvetta, kun ei me mitään
rankkaa olla tehty. Huolletaan Pikkumustaakin ja huolehditaan terveydestä,
pyritään sitä kautta välttämäät sairastauot.
Siinäpä sitä on tavoitteita. Hyvillä mielin kohti ensi
vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti