Kuulumisia

Aloitetaan Neiti Näpsästä. Pomo-Potilas on viety Akin mummon luokse hoitoon, ns. pakkolepoon. Miuku voi siis hyvin, vähän turhankin hyvin, sillä vauhti meinasi kotona yltyä liian suureksi, joten päätimme viedä potilaan rauhallisempaan ympäristöön. Tässä vaiheessa haluan vielä, että jalka saisi rauhallista menoa, eikä holtitonta rallijuoksua. Neiti Näpsällä meinaa olla vähän patoutunutta energiaa ja potilas hyökkäili ihan sumeilematta Kaksosten niskaan. Ilmeisesti näyttääkseen kaapin paikan. Eli villiä menoa, johon vihellettiin aikalisä.

Muita ihmeitä ei ole tapahtunut. Kevät tulee kovaa vauhtia ja kohta on pihamaa ihanalla mullospellolla, sillä nurmikkoa emme ehtineet viime vuonna vielä istuttaa. Se projekti onkin heti miten edessä, jahka tuo paksu lumivaippa tuosta pihasta lähtee.

Tikrut voivat hyvin, Rotta on entisellään, Pullis paisuu kuin pullataikina.  Kaksoset ovat kuin paita ja peppu, saas nähdä jaksavatko aina liimautua toisiinsa näin tiiviisti vai uskaltavatko lähteä omille reissuilleen.

Ruupsakin vain kasvaa. Kohta tulee 9kk mittariin. Mihin se aika kuluu? Saas nähdä, milloin ensimmäiset juoksut alkavat. Ruu on ollut vähän omituinen, hirmu hellyydenkipeä. Mahakin on ollut tosi löysällä ja nyt on laitettava totaalipaastolle, että saadaan tilanne haltuun. Muuten voidaan hyvin. Treenit ovat taas vähän tauolla, ohjaajan on pakollisista syistä hiljennettävä vähän tahtia. Eipä meillä ole kiirus mihinkään. Perusasiat on jo niin hyvällä mallilla.

Ja Piips. Piipusta leivotiin ns. tottelevaisuusvalio. On se vain hieno koira! Nyt kun kelit ovat lämmenneet ei lonkka ole oireillut läheskään niin paljon. Alkaa olla Iitulle turhan lämpimät kelit tosi treenaamiseen, joten jäädään sopivasti osa-aikaeläkkeelle. Terveyden sallimissa rajoissa jatketaan tokoa ja tavoitellaan vaikka 300 pisteen rajaa. Siinä riittääkin tavoitetta varmaan loppuiäksi.