Mitä kuuluu meille kaikille?

Kevät tulee kovaa vauhtia, pihaa (lue mullospeltoa) näkyy koko ajan enemmän ja enemmän. Olisiko vähän ihanaa, jos ensi vuonna alkaisikin paljastua nurmikkoa mullan sijaan? Tassupesut on jo aloitettu, koirat menee hyvin, Miuku menee hyvin, mutta Team Rukkaset…menee vähemmän hyvin. Opetellaan opetellaan...

Miuku voi todella hyvin. Jalka paranee koko ajan samalla kun ontuminen vähenee ja karvat kasvaa. Kipuja ei ole, vauhtia sitten senkin edestä. Tikrut saavat kovaa kyytiä, Miukusta on tullut tiukka painiottelija. Patoutunutta energiaa riittää ja Näpsä yrittääkin joka välissä karata ulos. Olen luvannut, että kun lumet sulaa metsästä vielä vähän enemmän, niin sitten on taas vapaa kulkulupa. Nyt ulkoillaan vielä toistaiseksi valvotusti. Varokaa vaan myyrät ja muut jyrsijät! Ja kun ulos ei pääse, niin puretaan aggressiot sitten sisälle. Vanha kunnon laatikko/kaappi houdini nostaa taas uhkaavasti päätänsä ja kohdistaa tottakai tuhmuudet allekirjoittaneen laatikoihin ja tavaroihin...  

Rukkasetkin viihtyvät ulkona jo pidempiä aikoja ja tutkivat ympäristöä hieman laajemmin. Melko nurkilla nuo siltikin pyörivät, mutta uskoisin ötökkäkesän houkuttelevan nämäkin kissat saalistusretkille. Sitä ollaan pohdittu, että kulkevatko nuo aina yhtä tiiviisti yhdessä, vai eroavatko tiet jossain vaiheessa? Tässä joku aika sitten tuli jonkin sortin riita, kun kuului totista tappeluääntä ja Piina paineli Paniikki perässä korkealle puuhun. Jouduin ajamaan Paniikin tiehensä, sillä se jäi oikein kyttäämään sisartansa punkkariharjalla, kun Piina murisi sille karvat pystyssä puussa. En tiedä mikä riita niillä oli, Piina tuli jonkin ajan päästä kuistille ja oli sen näköinen, ettei halunnut veljeänsä nähdä. Päästin sen sisälle rauhoittumaan ja illalla kaikki olikin jo unohdettu. Toista samanlaista en ole sen jälkeen päässyt todistamaan.

Ruups kasvaa ja vahvistuu. Se on vieläkin todella kiltti penska, vaikka välillä huomaakin, että korvat eivät tahdo kuunnella ihan kaikkia käskyjä tuolla ulkona. Meitä puraisi nome-kärpänen, tai itse asiassa se puraisi vain minua, sillä Ruu on saanut tämän puraisun jo äidin maidosta. En voi kuin hämmästellä, miten syvään koiran geeneihin voidaan nämä taipumukset koodata!? Aivan uskomatonta. Allekirjoittaneella on nyt kova yritys opetella tätä noutajamaailmaa, jotta voisin tarjota Ruulle mahdollisimman hyvät eväät työskentelyyn.  Damejakin on jo kasa hankittu! 

Piips, meidän tokovaliomme, viettää lokoisia eläkepäiviä. Ei vais! Pidetään temput mielessä ja ensi syksynä ja talvena, jos vaan terveyttä riittää, kisaillaan taas ja tavoitellaan uusia ykköstuloksia. Nivelrikko oirehti vähän enemmän, kun lumien sulamisen takia metsässä kulkeminen vaikeutui. Mutta onneksi on jo helpottanut ja lämpimät kelit todellakin tekee hyvää! Iloinen Piips jaksaa kaikesta huolimatta olla, menisi kovempaakin jos annettaisiin. Allergiatkin tahtovat vaivata, tassuissa enimmäkseen. Toivottavasti selvitään keväästä ja kesästä ilman suurempia iho-ongelmia!

Me kaksijalkaiset raahustamme samaan tahtiin kuin ennenkin. Töissä ja kotona. Kesän kohokohtaa järjestellään ja hyvällä mallilla asiat alkaa ollakin.