Nome-koulutusta

Koiraihmiset ovat outoa kansaa. Kuka normaali ihminen nyt kotonaan haluaisi aikaansa viettää? Juhlien, reissujen ja ensimmäisen rankan työviikon päätteeksi nousin lauantaina ”reippaasti” aamu viideltä ylös ja lähdin ajelemaan kohti Iittiä. Pääsin osallistumaan hollantilaisen Tineke Antonisse-Zidjan pitämään nome-koulutukseen ja viikonlopun jälkeen täytyy sanoa, että olisi harmittanut todella paljon nukkua peiton alla kotona! Koulutus oli moninkertaisesti kaiken vaivan arvoinen! Tineke on pitkänlinjan koirakouluttaja, nykyisin eläkkeelle jäänyt entinen ammattikouluttaja, jolla on kuitenkin paljon kokemusta eri metsästyskoirien kouluttamisesta. Osallistuin kuunteluoppilaana, joten koirat jäivät tällä kertaa kotiin. Kynä sauhuten tein muistiinpanoja ja laitan asiat ylös tänne blogiinkin, jotta neuvot olisivat edes jossain muistissa. Osa on tosi yksinkertaisia perusasioita, mutta aina ne on kuultava jonkun toisen suusta ennen kuin ne uppoavat ihan oikeasti ajatuksiin. Neuvoja saa hyödyntää!

1.        Noutajan on opittava odottamaan. Odottamaan hiljaa ja rauhassa.

a.   Tähän otettiin muutaman vilkkaan yksilön kanssa harjoitus, jossa omistaja seisoo kädet rintakehää vasten rauhassa paikoillaan puhumatta ja reagoimatta mihinkään, mitä koira mahdollisesti touhuaa. Palkitaan koira istumisesta ja rauhassa olemisesta ja kontaktista ohjaajaan. Pikkuhiljaa vaaditaan pidempää kontaktin ottamista ennen palkkausta.

b.   Namin tultava kädestä, ei taskusta!

c.   Koiraa ei kiskota hihnasta, ei komenneta, ei huomioida mitenkään.

d.   Näin koira oppii, että kun ohjaaja seisoo rauhassa paikoillaan mitään ei tapahdu, jolloin koirakin voi odottaa rauhassa.

2.        Linja- ja ohjausharjoitusta 

a.   Tineke käyttää valkoisia ”huomiokeppejä” linjan opetukseen, joiden tarkoituksena on olla koiralle selvänä ohjeena, mistä dami löytyy. Koira siis ensin opetetaan, että kepin luota löytyy aina dami. Pikkuhiljaa kasvatetaan matkaa, jolloin kohdekeppi näkyy koiralle aina vain huonommin ja huonommin edessä. Keppiä aletaan laittamaan maahan myös hieman vinoon, jolloin se näkyy vielä huonommin koiralle. Lopulta koira joutuu luottamaan ohjaajaansa ja etenemään jonkin matkaa, ennen kuin keppi tulee sille näkyviin. Pikkuhiljaa matkaa ja etäisyyttä pidennetään ja vahvistetaan luottamusta, että sieltä se tulee vastaan kunhan vain juoksee tarpeeksi pitkälle.

b.   Linjalle ei tehdä hajujälkiä! Damit viedään kiertoteitse!

c.   Koiralle opetetaan alusta asti, että kun ohjaaja ottaa tarkasti oman rintamasuunnan linjalle, koira tulee suoraan jalan viereen ja on menossa samaan suuntaan. Koira oppii, että tästä suunnasta löytyy dami, kun sitä etenee tarpeeksi pitkään. Lähetyksessä varottava, ettei peitetä koiran silmiä kädellä.

d.   Huomioidaan aina tuulen suunta harjoituksissa. Alkuvaiheessa kannattaa ottaa takatuuli, jotta koira ei ala metsästämään. Vastatuuleen varsinkin nuoret koirat alkavat pian käyttää nenäänsä ja ryhtyvät etsimään damia. Nuorelle koiralle aina takatuuli linjaan!

e.   Tilanteessa, jossa et ole varma missä dami on, lähetät koiran ensin linjalle sinne minne haluat ja sitten annat koiralle erikseen luvan/käskyn aloittaa metsästys, eli itsenäinen haku ja etsiminen.

f.    Käytä alkuopetuksessa apuna luonnon omia linjoja, esim. pellolla treenatessa tee lähellä metsänreunaa. Vähitellen kasvata etäisyyttä reunaan. Käytä hyödyksi myös pellon ”omia linjoja”.

g.   Koiran tulee oppia etenemään linjaa itsenäisesti ilman omistajan apua. Jos koira epäröi, avustaja auttaa/houkuttelee koiraa määränpäähän. Omistaja ei sano mitään, koska muuten koira saa vahvistusta epäröinnilleen.

h.   Huomioi käsien käyttö ohjauksessa: esim. jos koiralle on viety dami oikealle, mutta sen pitää hakea dami takaansa, niin lähetä koira vasemmalla kädelläsi. Näin kerrot jo etukäteen koiralle, ettei sen ole ainakaan oikealle tarkoitus lähteä.

i.    Samoin kannattaa pohtia, tarvitseeko käyttää kättä pysäytyspillityksessä, koska käsimerkki on sama kuin taakselähetyksessä ja jos haluatkin ohjata koiraa sivulle? Sinulla on siis käsi ylhäällä, koiralla ajatus taakselähtemisestä, mutta haluatkin koiran vasemmalle...?

j.    Kun koira on jo kokeneempi ja kestää häiriöitä linjalla, voidaan tehdä harjoitus niin, että edessä ja oikealla on kohdekepit. Koiraa huijataan niin, että se ei näe edessä olevalle tikulle vietyä damia, mutta sille näytetään, kun oikealle laitetaan dami, joka kuitenkin koiralta salaa otetaan pois. Koira lähetetään eteen ja jos se kaartaa oikealle väärälle kohteelle, ohjaaja EI REAGOI mitenkään. Antaa koiran huomata oma hölmöytensä. Kutsutaan koira pois ja yritetään uudestaan. Jos koira toistamiseen yrittää oikealle niin sitten puututaan ja kutsutaan koira pois ja helpotetaan. Avustaja voi auttaa koiraa seisomalla oikean kohteen luona tai jopa houkuttelemalla koiraa sinne. Pidetään huoli, että koira löytää aina perille sinne, minne sen on tarkoitettu menevän! Siirry tarvittaessa lähemmäs kohdetta ja lähetä sitten uudestaan.

k.   Älä käytä pysähdyspillitystä linjaharjoituksissa koiran pysäyttämiseen jos se menee väärään suuntaan, pysäytä muilla avuin. Pysäytyspillityksen on tarkoitus olla iloinen käsky, jolla koira kääntyy ja ottaa kontaktin ja kysyy minne eikä niin, että koira uskoo tehneensä virheen.

l.    Lähetyksessä koiran pitää istua ja keskittyä siihen minne on menossa. Nuoren koiran annetaan erittäin harkitusti ja varovaisesti katsoa toisten tekemistä, koska se kuumuttaa koiraa ja saa nuoren koiran ääntämään ”itkemään”, kun sekin haluaisi tehdä töitä.

m.  Jos koira varastaa, anna mieluummin käsky jälkikäteen, kuin kutsut koiran pois. Jos varastamista tapahtuu, voidaan käytää hyvin lyhyttä ja pientä nome-kaulainta, josta saa juuri pidettyä kiinni, mutta joka ei haittaa koiran juoksemista. Kaulaimessa ei saa olla käsilenkkiä, joka voisi sotkeutua koiran jalkoihin!

n.   Muista treenata avustajien kanssa, jotta koira tottuu niihin! Kisoissa on aina ampujia ja daminheittäjiä milloin piilossa, milloin lähellä noutopaikkaa.

o.   Jos koira menee epävarmaksi ja alkaa metsästämään linjalla, olet tehnyt liian vaikeita harjoituksia. Koira ei luota siihen, että kun menee tarpeeksi kauan suoraan, tulee sieltä dami vastaan. Helpota harjoituksia!

p.   Alkuvaiheen opetuksissa ei koskaan pysäytetä koiraa linjalla.

q.   Linjaa voi harjoitella muistipaikoilla, mutta on oltava varovainen, ettei koira opi muistamaan tuttuja paikkoja, jolloin ongelmat ilmenevät vieraissa paikoissa. Kohdekeppien kanssa koira luottaa ohjaajaan, että siellä on aina ja varmasti dami vastassa. Muistipaikkojen kanssa koira luottaa vain omaan muistiin.

r.    Sivusuuntien ohjauksessa koira pitäisi osata kääntyä 90 astetta sivulle, eikä valua pientä pätkää eteenpäin kohti ohjaajaa ennen kuin kääntyy sivulle. Tämän vuoksi ohjaaminen aloitetaan ihan koiran edestä.

s.    Linjalle voi tehdä hajuhäiriöitä niin, että vähän ennen varsinaista damia tehdään hajuhäiriö damilla maahan, jolloin koiran on ylitettävä se päästäkseen oikealle damille. Koiran on opittaja erottamaan maassa olleen damin haju ja maassa olevan damin haju. 

3.        Markkeerauksista

a.   Markkeerauksissa pitää huomioida tuulen suunta. Alkuvaiheessa nuorelle koiralle paras on sivutuuli niin, että avustaja heittää damin vastatuuleen. Koira hakeutuu yleensä markkeeraukselle ”avustajan kautta” tuulen alle, saa hajun damista ja löytää sen.

b.   Damia heitetään ensin avustajan kanssa samaan linjaan, sitten etuviistoon ja viimeisenä takaviistoon.

c.   Sitten vaikeutetaan ja avustaja heittää damin myötätuuleen.

d.   Jos koira on huono markkeeraamaan ja alkaa pian ”metsästämään” damia avustajan tulee nopeasti auttaa koiraa, jotta se ei löydä damia metsästämällä.

e.   Ohjaaja ei pillitä ja ohjaa koiraa markkeerauksilla!!!

f.    Ykkösmarkkeerauksista siirrytään suht nopeasti tekemään myös kakkosia, muuten koira ei opi odottamaan kakkosmarkkeerauksia ollenkaan.

g.   Koiran annetaan odottaa hetki ennen lupaa noutaa, jolloin koiralle ehtii muodostua selvempi käsitys tai selvempi kuva siitä, minne dami on tippunut.

h.   Koiran markkeerausmuistia (ykkösmarkkeerausten yhteydessä) voi harjoitella niin, että koiran annetaan pikkuhiljaa aikaa pidentämällä odottaa lupaa noutoon.

i.    Koiran palauttamaa damia ei koskaan laiteta pois maahan! Se kertoo koiralle, ettei dami ollut tärkeä. Ja jos se ei ole tärkeä, niin miksi sellainen pitäisi sitten tuoda kiireesti ohjaajalle? Laittamalla damit aina taskuun tai laukkuun ei koiralle tule myöskään koskaan epäselvyyksiä siitä, ettei se saisi poimia damia ihmisen ”jaloista”.

j.    Kaksoismarkkeeraus samaan linjaan on koirille vaikea, sillä ne hahmottamat ja markkeeraavat usein vain sen yhden damin. Jos koira ei löydä kauimmaiselle damille avustaja auttaa koiraa. Jos tiedät, että koira ei osaa hahmottaa kauimmaista damia, auta sitä kisatilanteessa ohjauksella.

k.   Odota 5-10s ennen kuin lähetät koiran markkeeraukselle, jotta se ehtii muodostaa kuvan heitosta ja keskittyy töihinsä. Markkeerausmuistia voi harjoituttaa pidentämällä pikkuhiljaa lähtöluvan antamista.

4.        Lähihakupillitys

a.   Lähihakupillitystä voi harjoitella esimerkiksi niin, että merkitsee korkeaan heinikkoon neljällä kepillä alueen, joka on dameilla hajustettu ja jonne on ns. piilotettu. Koiralle annetaan lupa mennä ja pillitetään, kun se on ruudussa. Jos koira eksyy neliöstä pois lopetetaan pillitys ja odotetaan hiljaa niin kauan, että koira palaa takaisin oikealle alueelle, jolloin aletaan taas pillittämään. Näin koira oppii kuuntelemaan ja luottamaan lähipillitykseen, kun se heinikosta viimein damin löytää. 

5.        Tuulen huomiointi harjoittelussa

a.   Linjaharjoittelussa takatuuli helpoin. Sitten sivutuuli ja vaikeimpana tuulena vastatuuli.

b.   Markkeerauksissa sivutuuli helpoin, sitten vastatuuli, sitten myötätuuli.

c.   Haussa vastatuuli helpoin, sitten sivutuuli ja vaikeimpana myötätuuli. Haussa vihreät damit ovat hyviä, koira joutuu käyttämään nenäänsä tarkemmin. Älä jätä dameja omille jäljillesi, koska muuten koira oppii jäljestämällä etsimään damit. Heitä damit aina hieman sivuun jäljiltäsi.