Iloa, surua ja huolta

Vaikka ajatuksia on yrittänyt kasata parin päivän ajan, en vieläkään tiedä, miten tätä asiaa käsittelisin tai kertoisin, kun niin vahvasti tekee mieli kieltää koko asian olemassa olo. Matkattiin koirien kanssa perjantaina siis Tampereelle Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalle. Ruulla virallinen luuston terveystarkastus ja Piips lähti muuten vain mukaan sopivaksi testikoiraksi koiran tutkimiseen liittyvään koulutukseen, johon osallistuin eläinfysioterapiaa silmällä pitäen.

Ruun luusto on terve. Kuvat näyttivät hyviltä. Todennäköisesti lonkka-arviot tulevat takaisin AA:na, mutta vaikka tulisivatkin B:nä, ei lonkista löytynyt tutkittaessa yhtään kliinistä löysyyttä. Ranka terve, kyynärpäät terveet. En pysty toistaiseksi näistä hyvästä uutisista iloitsemaan, sillä Piips onkin sitten kaikkea muuta kuin  terve ja se vetää mielen surulliseksi ja herkäksi. Tiesin kyllä, että Piips on rikki. Se on tiedetty jo aikaa sitten, mutta toivoin niin paljon, että ongelmat olisivat rajoittuneet lonkkiin.

Iitusta paljastui tutkimisen yhteydessä varmaan se pahin mahdollinen, mitä olen pelännyt ja epäillyt. Oikean polven eturistiside on osittain revennyt. Se toistaiseksi tukee polven ihan hyvin, jonka vuoksi näkyvää ontumista tai muitakaan merkkejä ongelmasta ei ole ollut havaittavissa. Mutta polven sisempi sivuside on paksuuntunut, koska ristiside siirtää tehtäviänsä sille. Polven nivelnesteet on täyttyneet aiheuttaen nivelen sisälle turvotusta ja sen myötä kiristystä patella jänteeseen. Kaikki muutokset aiheuttavat polveen nivelrikkoa, jota toistaiseksi on Iitun polvessa vähän. RTG-kuvissa näkyi vielä jokin irtopala tai kalkkeuma, joka puoltaisi leikkauksen tarvetta. Eläinlääkärin mielestä polvi kannattaisi operoida.

Lisäksi kuvattiin lonkat. Oikean lonkan nivelrikko on radikaalisti pahentunut. Vasemmankin lonkan nivelrikko on lisääntynyt, mutta on vielä ”yllättävän” siisti. Löysyys sieltä näkyy selvästi ja lonkkamalja on madaltunut entisestään.

Mikäli polvi operoidaan se tarkoittaisi sitä, että Piips keventäisi painoa oikealta jalalta entisestään. Nythän se keventää sieltä reilusti painoa lonkan takia, varmaan osittain myös polven vuoksi. Jokatapauksessa vasen lonkka joutuisi vastaanottamaan suuremman kuormituksen vähän yllättäin ja sen tilanne voisi pahentua nopeasti hyvin paljon, jolloin molemmista lonkista tulisi radikaalisti nivelrikkoiset ja Iitun tilanne voisi mennä nopeasti liian huonoksi.

Jos polvea ei operoida nyt, ristiside hyvin todennäköisesti sanoo jossain vaiheessa sopimuksensa irti ja olisi kuitenkin leikattava. Odotus vaan on aiheuttanut sitten sen, että polveen on ehtinyt tulla suuremmat ja selvemmät nivelrikkomuutokset samoin kuin lonkkien tilanne olisi huomattavasti huonompi. Tällöin ei välttämättä enää pystytä tai ei ole kannattavaa operoida polvea, jolloin Piips tulisi tiensä päähän.

Piips liikkuu niin hyvin ja on melko hyvässä kunnossa muutenkin, ettei heti kyllä arvaisi sen RTG-kuvien olevan niin karua katseltavaa. Toisaalta hyvä kunto puoltaisi leikkausta ja toipuminen sujuisi paremmin, mutta kun se tilanne voi muuttua täysin päinvastaiseksi leikkauksen takia. Tai sitten tekee mieli uskotella itselle, että hyvät liikkeet ja hyvä lihaskunto veisivät meidät niin pitkälle kuin lonkkien suhteen on mahdollista ilman, että polvi koskaan sanoisi sopimustaan irti.

Lievästi sanottuna ahdistaa ja surettaa, teit niin tai näin, kolikon molemmat puolet ovat melkein yhtä huonot. Voi Piips...pieni koiralapseni, se ensimmäinen...se rakkain.