Näin pitkälle päästiin ennen kuin se kevään peikko iski. Piips ontuu.
Venytysten ja muun huollon yhteydessä olen pannut merkille, että etuosa on normaalia kuormittuneempi. Ei yllättävää sinänsä, kun joutuuhan se tähän vuodenaikaan tosi koville. Olen kyllä ihmetellyt ja ollut positiivisesti yllättynyt, ettei muita oireita ole vielä ilmaantunut. Ei olisi pitänyt ihmetellä. Toissapäivänä huomasin miten ulkoilun jälkeen hetken lepäiltyään Piips ontui todella voimakkaasti oikeaa takajalkaansa. Hemmetin kevät, liukkaus ja nivelrikko.
Nyt on sitten toimenpiteinä rajoitettu ulkoilua aika voimakkaasti ja vältetty liukkaalla kulkemista. Pihaleikit on siis kiellettyjä ja on käyty vain tiellä käppäilemässä. Se tuntuu auttaneen sillä ontuminen on onneksi vähentynyt selvästi. Mutta kun käydään metsässä tarpeilla ja sinne päästäksemme pitää ylittää muutaman metrin levyinen peilijää, meinaa ison koiran takaosa livetä alta kokonaan. Ei takapää pidä, kun ei siellä ole lihaksia tukemassa. Havainnollistuu miten heikossa kunnossa Iitun takaosa on, vaikka silmämääräisesti on liikkunutkin "kauniisti".
Voi Piips. Huoli on suuri, mutta kun koira kaikesta huolimatta tuntuu pursuilevan iloisuutta ja positiivisuutta, en halua jäädä murehtimaan. Asenteella, sillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti