Toistamiseen Korrien koulutuksessa

Pääsimme Riitta ja Pekka Korrin toko-koulutukseen koko päiväksi tutulle kentällä Vihtavuoressa. Samaisessa koulutuksessa olimme myös about vuosi sitten. Paljon tuli samoja asioita ja kertausta, mutta silti niin tärkeää kertausta.  Sää ei ollut vieläkään meidän puolellamme, mutta oli todella antoisaa osallistua ja oppia kuuntelemalla ja katselemalla toisia. Tällä kertaa olimme koko päivän Pekan oppilaina ja enemmän kuin paljon saimme taas vinkkejä jatkoon. Kirjoitin kynä sauhuten muistiinpanoja ylös, tänne en kaikkea jaksa raapustaa uudestaan, mutta pääasia, että voi tarvittaessa tsekata asioita jostain. Meidän ryhmä kävi sen verran perusteellisesti eri liikkeitä läpi, että Iitun tarvitsi tulla vain kahdesti areenalle. Hyvä niin, aurinko ei ole meidän ystävä eikä me oltais saatu niin paljoa irti, kun ei koiralla ole fiilistä.

Valitsin siis rauhallisemmat liikkeet, koska mitään vauhtia en koirasta saa tällä hetkellä irti. Itseasiassa, näissä liikkeissä riittää kuitenkin meille haasteita ja neuvoja todellakin kaivattiin.

 

Ekana liikkeenä tunnari. Liike sujuu meiltä ihan ok, mutta kerroin Pekalle, että toisinaan Piips juoksee kapuloille niin, että saattaa tassuillaan osua niihin, jolloin tulee sitten viskelleeksi kapuloita minne sattuu. Joskus taas ilmenee maistelua ja palautushan on hyvin usein ravilla. Kerroin vielä, että harvemmin Piips kuitenkaan väärää kapulaa tuo. Noh. Tänään sitten tuli nämä kaikki mahdolliset esille, mutta hyvä niin. Eli törmäsi, maisteli todella paljon! kapuloita, palautti ravilla ja kaiken kukkuraksi toi väärän.  Jep jep.

Pekka neuvoi ottamaan myös tunnaria ns. vauhtinoutona, jolloin palautukseen saa nopeutta ja mahdollisesti tämä vähentäisi myös kapuloihin törmäystä, koska koiralla on ajatus päästä nopeasti takaisin ohjaajan luo. Tätä olen miettinyt itsekin, mutten ole tunnariin uskaltanut tätä tapaa ottaa. Olisi vain pitänyt. Uusinta kokeiluna sujui jo kauniimmin ja palkkasin sitten vauhdissa. Pekka kehui siitä, että koiran palauttaessa kapulaa ohjaaja on hiljaa, eikä aleta heti kehumaan, koska kisoissa hiljaa seisova ohjaaja on koiralle yhtä kuin ”teet nyt täysin oikein, olet hieno koira”. Koira taas hämääntyy, kun treeneissä ohjaaja on aina kehunut, mutta onkin nyt hiljaa. Tämän ohjeen otin käyttöön jo vuoden takaisesta koulutuksesta ja toimii myös muissa noudoissa. Todella hyvä ja paikkansa pitävä neuvo.

Toinen tapa, jolla hillitä koiran rynnimistä kapuloille voisi olla sellainen, että ensin vain yksi kapula, itse siirryn lähelle kapulaa ja käsken koiran ”etsimään”, mutta koiran ollessa aivan lähellä kapulaa muistutan sitä työskentelemään ”nätisti”. Vähitellen kapuloita lisää ja minulle etäisyyttä kapuloihin. Tämäkin voisi toimia, mutta kokeillaan ensin tuota vauhtinoutoa. Vaikkei Piips nyt mikään herkin koira ole, on tunnari kuitenkin sen verran herkkä liike, että kevytkin painostus koiraa kohtaan voi viedä monta askelta taaksepäin. Ihan hyvä neuvo tämä on, mutta on vain osattava oikein ja harkiten tehdä.

Toisena liikkeenä otin sitten paikkaistumisen, koska ei Piips iltapäivästä muuta olisi jaksanut esittääkään.  Ja tässä olemme vasta aika alkutekijöissämme, joten hyviä neuvoja otimme mielellämme vastaan. Iitulla kun on tapana haistella ja tuumailla ympäristöä paikallaolon aikana ja istumisessa ei kärsisi niitä tassuja liikutella! Piips siis paikkaistumiseen ihmisrivistössä.  Pekka kehotti menemään piiloon, jota itse vähän vielä aristelen, kun emme häiriössä ole sitä juurikaan tehneet. Pekka kuitenkin sanoi, että Iitu ryhdistyi, valpastui ja nosti korviaan heti, kun menin piiloon. Kerroin sitten, että pidemmällä ajalla se nenä alkaa taas käydä ja pää kääntyillä. Pekka ehdotti ja neuvoi tähän, että kutsuisin Iitun luokseni piiloon, jolloin saataisiin koiran tarkkaavuus kestämään ja säilymään minussa ja minun sijainnissani. Kokeiltiin tätä ja Piips oli ensin ihan että täh? Löysi kuitenkin piilolle. Toisella kokeilulla oli jo ajatusta mukana, vaikka se nenä ehtikin kertaalleen haistaa naapurin. Hyvä neuvo ja lähdetään kokeilemaan. Aikaa vaihdellen ja kaveriporukassa niin, että muut ohjaajat saavat palata ensin omien koiriensa luokse. Luonnollisesti.  

Saman idean poimin luoksetuloon, sillä siinäkin Piips ehtii tsekata sitä ympäristöä moneen otteeseen, ennen kuin kutsu käy. Eli jätetään koira luoksetuloon, mutta kutsutaankin jo kävellessä pois päin koira luokse ja voidaan korostaa tätä juoksemalla itse karkuun. Pekka neuvoi tätä toiselle koirakolle, mutta sopii ehdottomasti myös meille.

Vielä päälimmäisenä jäi mieleen se, että asiat pitäisi harjoitella ja treenata sitä kokonaisuutta ajatellen. Esimerkiksi olisi hyvä opettaa koiralle liikkeiden välit kisoissa, kun tuomari antaa pisteitä ja mahdollisesti höpöttää jotain. Samoin kisoissa joutuu yleensä odottamaan kentällä omaa vuoroaan, niin myös treeneissä pitäisi tehdä, jolloin koira oppii, että ensin odotetaan ja sit tehdään töitä. Erittäin tärkeää olisi myös opettaa koiralle valmistelevat ja virittävät vihjeet liikkeisiin ja koko tilanteeseen, eli mennäänkö tekemään tokoa vai tottista vai jälkeä vai mitä? Vihjesanat liikkeissä saavat koiran jo valmiiksi virittäytymään siihen, että seuraavaksi tulee esim. liikkeestä seisominen jne jne. Pitäisi vain jaksaa olla johdonmukainen ja treenata näitä pieniä asioita. Pekka kertoi myös panostavansa koiran leikkimiseen ja käyttävänsä aikaa siihen, että menee kentällä katsomaan miten ja millä leluilla hänen koiransa tykkää leikkiä ja miten? Juoksemalla lelu suussa, repimällä, kopittelemalla vai vai?

Todella antoisa koulutus. Ehdottomasti osallistutaan jatkossakin, jos vain mahdollisuus tarjoutuu.

Korrien toko-koulutus

Tänään oltiin Riitta ja Pekka Korrin (tending-bordercollies) vetämällä toko-kurssilla Laukaassa ja täytyy sanoa, että oli erittäin antoisa kokemus. Saimme paljon hyviä neuvoja ja yritän ne tähän kirjata muistiin, jotta säilyisivät mielessä jatkossakin. Suosittelen muillekin lämpimästi osallistumista heidän kursseilleen, jos sellaiseen joskus tarjoutuu mahdollisuus. Ainoa negatiivinen asia koulutuksessa oli se, että aika kului nopeasti ja loppui kesken. =) Pidempäänkin oltaisiin heidän opeissaan viihdytty. Lisäsin tälle oman kategorian, että löydän tämän tarvittaessa helpommin blogista. 

Tässä yleiset muistiinpanot opeista: (kaikkea ei tietenkään muista eikä osaa kirjoittaa sanoiksi, mutta nämä ainakin jäi tärkeinä mieleen.

• Passiivinen ja ilmeetön ohjaaja = kehuja koiralle ja kerrotaan, että se tekee oikein. Pätee kaikissa liikkeissä. Esim. Jos koira hakee väärän noutokapulan, niin liikutaan kohti koiraa ja jutellaan ”höpö höpö, otitpas väärän kapulan”. Viedään kapula takaisin ja näytetään, mikä palkka koiralta jäi saamatta ja otetaan uusiksi. Pääasia siis on, että ”rikotaan” ohjaajan passiivinen asento, jonka on tarkoitus kehua ja kannustaa koiraa!

• Noudoissa opetetaan koiralle nopeus, pito ja luovutus erikseen. Nopea nouto saadaan, kun opetetaan koiralle, että ohjaajalla on palkka/saalis, jonka koira sitten saa haettuaan kapulan nopeasti. Pitoa opetellaan alussa laittamalla kapula koiran suuhun ja tarvittaessa tuetaan/avustetaan kädellä. Näin voidaan opettaa myös kapulan kanssa liikkuminen. Kehutaan ja silitetään. Käsky-sanalla koiralle lupa irrottaa ote! Koirat yleensä pureskelevat ja mälläävät kapulaa hermotuksissaan, kun niille ei ole opetettu pitoa kunnolla.

• Suullisen kehumisen tärkeys! Kehutaan ja kiitetään aina suullisesti ja vasta sitten käsi taskuun antamaan palkkaa. Näin saadaan vahvistettua sanallista kehua ja tehdään siitä ”vahva” palkkaus koiralle.

• Yllä mainittu asia helpottaa myös kisoissa liikkeiden väliä, kun koira ottaa innolla sanallista kehua vastaan, eikä aina odota palkkaa. Treeneissä pitäisi harjoitella paljon kisamaista suoritusta, jossa pari liikettä putkeen pelkällä sanallisella kehulla ja viimeisen liikkeenkin jälkeen ensin sanallinen ja sitten vasta käsi taskuun palkalle! Lopulta koira oppii, että kun liikkeitä menee monta putkeen, se jaksaa aina innostua yhä enemmän, koska sanallista kehua seuraa aina superpalkka! Näin saadaan kisamotivaatiota!

• Liikkeiden valmistelevat osuudet! Tärkeää olisi kertoa koiralle, mitä tehdään seuraavaksi. Tämä tuo liikkeisiin varmuutta. Esim. ev-luokan ruutu. Koiralle voidaan toistaa ruutu ja merkki kehotusta, jolloin koira paikantaa merkin ja hakee ruudun jommaltakummalta puolelta ruutua. Liike on huomattavasti helpompi koiralle, kun se jo tietää ennalta, mitä liikettä ohjaaja haluaa sen seuraavaksi tekevän.
• Pidä ev-luokka mielessä jo heti alusta alkaen. Hyvin pienelle ja nuorellekin pennulle voidaan ja niitä myös tulisi opettaa ylempien luokkien alkeita.
• Valmistaudu itse hyvin kisatilanteisiin! Et saisi hämääntyä mistään tilanteesta, vaan sinun tulisi olla täysin varma siitä, mitä teette. Näin koirallakin on varma olo ja luottamus ohjaajaan. Keskity suoritukseenne ja koiraan!

Itse koulutus toteutettiin niin, että porukka jaettiin kahteen ryhmään ja valittiin itselle sopivia liikkeitä, joita sitten katsottiin. Välillä vaihdettiin niin, että kaikki oli sekä Riitan että Pekan ohjauksessa.

Oma suorituksemme aloitettiin Pekan ohjauksessa ja liikkeenä ohjattu nouto. Välillä tässä on ollut ongelmia, joten halusin saada tähän vinkkejä. Piippa päättikin tänään, että osaa hakea molemmat puolet ilman ongelmia, joten niissä ei ollut korjaamista. Jatkossa puutun siihen (kaikissa liikkeissä), että olen passiivinen ja väärästä suorituksesta ”liikun”. Se täytyy opettaa Iitulle ihan kokonaan, sillä olen toiminut ihan päinvastoin. Vinkiksi saatiin, että tekisin ohjattua välillä vain kahdella kapulalla, tai esim. tennispallolla ja kahdella kivellä. Myös eri alustoilla ja mielellään aina liikkeenohjaajan kanssa!

Kysyin myös metallinoudosta, kun siinä meillä on palautuksen kanssa hitaus-ongelma. Vinkiksi sain hakea ratkaisua arkielämästä esim. niin, että yllytän Iitua ulos lähdön yhteydessä. Yllytystä todella paljon ja joka välissä, haetaan tällä sitä, että koira turhautuu. Viimeisenä vaiheena käsi kahvalle ja pudotetaan metallikapula alas. Pienimmästäkin kapulan kosketuksesta aukaistaan ovi ja palkitaan koira. Katsotaan saataisiinko tällä mitään aikaiseksi palautukseen.

Noudoista oli todella hyvää teoriaa aluksi, kuten ylös kirjoitinkin. Kirjaan vielä ylös sen, että kun koira on hakemassa kapulaa ja lähtee palauttamaan, niin seisotaan pieni aika passiivisena ja sitten nykäistään lelu/namit esiin ja vaihdetaan kapula palkkaan. Ei koskaan oteta sitä koiran suusta, vaan leikitetään/härnätään niin, että kapula lopulta tippuu. Ei myöskään oteta sitä heti omaan käteen, jottei koira saa ajatusta siitä, että kapula oli sittenkin se kivempi lelu, jonka ohjaaja nyt otti itselleen. Tällä vahvistetaan sitä noudon nopeutta ja passiivisen ohjaajan kehua.

Seuraavaksi otettiin seuraamista Riitan ohjauksessa. Tässä ei meillä ole suuria ongelmia, mutta tuntuu, että Piips pystyisi parempaankin. En osannut siis pyytää apua suoraan mihinkään ongelmaan, joten Riitta pyysi näyttämään seuraamistamme. Se oli oikein hyvän näköistä ja hienosti Iitu jaksoi työskennelläkin. Palkkauksesta Riitta mainitsi, että mun kannattaisi enemmän palkata vasemmalta puolelta joko kainalosta tai takataskusta, jolloin saataisiin Iitun ryhtiä paremmaksi ja samalla kontaktia suunnattua ylöspäin. Niin yksinkertaista! Toimi heti! Pyysin katsomaan myös täyskäännöksen, kun se tuntuu tökkivän välillä. Me tehdään käännös niin, että Iitu jää koko ajan vasemmalle puolelleni. Riitta pyysi kokeilemaan käännöstä oikealle, joka hänen mielestänsä toimisi ehkä paremmin näin isolla ja pitkä kroppaisella koiralla. Vinkiksi kuitenkin saatiin takapään käytön harjoitukset namiavustuksella. Koira vierellä ja otetaan askel sivulle, namikättä pyöräytetään pienellä liikkeellä ulospäin ja wau! miten tämä sai Iitun pyllyn siirtymään. Nyt näkyi selvä ero siinä, että normaalisti Iitu tulee (tekee siirtymän) ikään kuin etupäällään ensin, mutta tällä avulla käytti takapäätä aivan eri tavalla ja paljon tehokkaammin.

Ruokatauon jälkeen jatkettiin jälleen Pekan ohjauksessa ja puhuttiin kokeenomaisesta treenistä. Niitä kannattaa siis tehdä PALJON! Kisoissahan korostuu suullinen kehu ja ohjaajan passiivisena oleminen, joten ne pitäisi nyt alkuun saada kuntoon. Liikkeiden välit opetetaan myös koiralle erikseen. Koiran voi esim. komentaa odottamaan maassa tai seisten, jos tuomari haluaa selittää jotain ja ottaa sitten taas vierelle. Harjoittele tätä treeneissä ja palkitse koira siitä, kun se malttoi odottaa hienosti!! Samoin treenataan liikkeitä putkeen sanallisen kehun voimin ja vasta sitten lelu/nami käyttöön. Kun treenataan koemaisesti, niin ei korjata mitään virheitä! Virheet ovat ilmaista tietoa sinulle siitä, mitä teidän tarvitsee vielä ennen kisoja harjoitella erikseen! Tässä yhteydessä tuli myös puhetta vihjesanojen käytöstä, eli kerrotaan koiralle mitä ollaan tekemässä seuraavaksi.

Omiksi liikkeiksi valitsin seuraamisen, liikkeestä istumisen ja hyppynoudon. Seuraamisessa ihan lyhyt pätkä, meni oikein kivasti. Liikkeestä istumista ei olla tehty pitkään aikaan, joten annoin pienen vartaloavun Iitulle ja samalla näin, että se istui. Tästä saatiin kehuja, eli kannattaa avustaa koiraa, jos tietää, ettei jokin liike vielä suju. Ei ole koiralle reilua vaatia liikaa. Viimeisenä hyppynouto, joka oli todella iloinen. Tämän jälkeen palkkaus ja leikittiin oikein kunnolla. Unohdin vain sen, että ensin suulliset kehut ja vasta sitten lelu. =) Tämä pitää opetella aivan alusta. Neuvoksi saatiin myös valmistautua itse hyvin kisoihin, sillä kisoissa ollaan yksin! Eikä oudoissa tilanteissa saisi lukkiutua. Varaudu ja harjoittele siis kaikkea mahdollista.

Viimeisenä Riitan opetuksessa otettiin ruutua ja kaukokäskyt. Ruudussa meille on Iitun kanssa tullut ongelma ylimääräisten merkkien kanssa, sillä niistä Iitu ottaa aika lailla häiriötä. Tosin, totta kai tänään, ei ylimääräiset merkit haitanneet mitään ja ruutu sujui oikein hyvin. Vihjeeksi kuitenkin treenata häiriö merkkien kanssa ja jos koira menee niille, niin ollaan itse hiljaa paikoillaan ja annetaan koiran työskennellä käskyn kanssa. Puututaan vasta, jos se lopettaa työskentelyn, eli istuutuu tai tulee takaisin luokse. Lisäksi aletaan Iitun kanssa opetella oikean paikan hakemista ruudussa sillä tavoitteella, että se osaisi hakeutua ruudun keskelle ilman pysäytys käskyä. Tätä alkuun lyhyeltä matkalta.

Kaukkareista saatiin rutkasti kehuja. Niihin ei Riitalla ollut lisättävää, tekniikka on kuulemma oikein kaunista. Palkkaus vinkkejä tosin saatiin, mutta kokeiltaessa Piips ei ihan päässyt jyvälle, mutta eiköhän sekin aukea, kun harjoitellaan tarpeeksi. =) Eli avustaja laittaisi Iitun tassujen väliin namin, jonka se saa, kun laskeutuu oikein seisomasta maahan.

Koulutus oli todella antoisa. Kiitos kouluttajille ja oppikavereille!