Mun pitäis kai tänne jotain kirjoittaa, mutta tuntuu siltä, ettei ole mitään sanottavaa.
Elämä on ihan sekaisin, en voi ymmärtää, ettei mennyttä saa takaisin.
"Eläinvouhaajan" lauma on pahasti rikki ja sydän särkynyt valtavan pieniksi palasiksi.
Ei sen pitänyt mennä näin, et viidestä jäsenestä vain yksi jäljelle jäi.
Vaikka yhdestä jouduimme luopumaan jo kaksi vuotta sitten,
oli silti tunne,
että kyllä muiden kanssa vielä samaa matkaa jatkamme.
Vaikka yhdestä jouduimme luopumaan jo kaksi vuotta sitten,
oli silti tunne,
että kyllä muiden kanssa vielä samaa matkaa jatkamme.
Varauduin vain yhteen menetykseen, joten tää tilanne tuli ihan yllättäen eteen.
Liian pian te lähditte täältä, jäi vielä monta myyrää löytämättä.
 |
| Paniikki |
 |
| Piina |
 |
| Miuku |
Vaikka hermojamme monesti kiristitte ja harmaita hiuksia aikaan saitte,
on silti myönnettävä,
että paljon enemmän naurua meidän arkeen toitte.
Olen iloinen, että sain teidät kaikki tuntea, ja kanssanne yhteistä matkaa kulkea.
Nyt on vaikeaa asua talossa, jossa ei tepastele enää yhtään pikkuista tassua.
Ne pienet jäljet on painettu ainiaaksi sydämeeni, näkisittepä hiljaiset kyyneleeni.
En teitä koskaan unohda,
Olitte suuria persoonia ihan joka iikka.
on silti myönnettävä,
että paljon enemmän naurua meidän arkeen toitte.
Olen iloinen, että sain teidät kaikki tuntea, ja kanssanne yhteistä matkaa kulkea.
Nyt on vaikeaa asua talossa, jossa ei tepastele enää yhtään pikkuista tassua.
Ne pienet jäljet on painettu ainiaaksi sydämeeni, näkisittepä hiljaiset kyyneleeni.
En teitä koskaan unohda,
Olitte suuria persoonia ihan joka iikka.
 |
| Piina |
 |
| Miuku |
 |
| Paniikki |
Sitten on myönnettävä, että yhtä on kaikkein eniten ikävä.
Mä ympärilleni koko ajan vilkuilen ja sua katseellani haen.
Näen sun silmät ja katseen, tiesit aina rutiinien seuraavan vaiheen.
Sitten se ajatus taas viiltää, kun muistan, etten voi sua täältä enää katseellani löytää.
Niin hitaasti alan uskomaan, että sä et ole enää täällä, et kerta kaikkiaan.
Oon nähnyt susta unta, että sä täällä oot ja siihen haluan uskoa.
Sitten herään,
ja tulen alakertaan,
ei portaiden juuressa ole enää ketään ketä tarttis väistää.
Ei kukaan tule enää syönnin jälkeen kiittämään ruuasta,
ravistamalla iskän päälle kuolapisaroita.
Eikä sohvan ja telkkarin väliin ilmesty enää sitä silmäparia,
joka vaati jälkiruokaa saatavaksi.
Eikä sohvan edessä kuulu enää sitä rojahdusta,
kun joku vain laski päänsä alas ja alkoi ottamaan unta.
Ei saunasta tullessa tartte enää varoa,
ei oven edessä pidä kukaan enää vartiota.
Eikä kukaan pidä enää laumaa lenkillä silmällä,
tai tunge päätään ostoskasseihin, tarkastaen niiden sisältöä.
Sä olit osa meidän tarinaa lähes alusta alkaen,
Näit ja koit kanssamme varmasti ihan kaiken.
Iskän oma Beethoven.
On vaikeaa jatkaa matkaa ilman sua,
Voin sanoa, että tän syvemmälle sydämeen ei kenenkään toisen tassu uppoa.
Piips <3
Sitten herään,
ja tulen alakertaan,
ei portaiden juuressa ole enää ketään ketä tarttis väistää.
Ei kukaan tule enää syönnin jälkeen kiittämään ruuasta,
ravistamalla iskän päälle kuolapisaroita.
joka vaati jälkiruokaa saatavaksi.
Eikä sohvan edessä kuulu enää sitä rojahdusta,
kun joku vain laski päänsä alas ja alkoi ottamaan unta.
Ei saunasta tullessa tartte enää varoa,
ei oven edessä pidä kukaan enää vartiota.
Eikä kukaan pidä enää laumaa lenkillä silmällä,
tai tunge päätään ostoskasseihin, tarkastaen niiden sisältöä.
Sä olit osa meidän tarinaa lähes alusta alkaen,
Näit ja koit kanssamme varmasti ihan kaiken.
Iskän oma Beethoven.
On vaikeaa jatkaa matkaa ilman sua,
Voin sanoa, että tän syvemmälle sydämeen ei kenenkään toisen tassu uppoa.
Piips <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti