Vesiohjaus
Ruksin luona sammalpatjaa, kaislikkoa ja heinää, siellä kaksi damia. Toinen ihan rantaviivalla maalla, toinen vedessä. Aika lailla Ruu halusi edetä rannan tuntumassa, että ei voi sanoa kovin kauniiksi ja suoraviivaiseksi linjaksi ainakaan ekaa toistoa. Helposti kuitenkin ohjattavissa perille asti. Dami ei vaan meinannut löytyä, mutta toi lopulta sen vedessä olleen. Olisi pitänyt olla fiksu ja olla lähettämättä toista kertaa, sillä sitä maalla ollutta damia ei ole vielä tänäkään päivänä löytynyt. Linja oli selvästi parempi ja suorempi, mutta tosi ikävää, kun ei pieni koira saanut damia ylös. Lopulta menin itse paikalle toteamaan, että dami on tallottu jonnekin sammaleiden sekaan. Pudotin paikalle kaksi uutta damia, palasin lähetyspaikalle ja sain Ruun etsimään ekan damin. Oli pakko uusia vielä tehtävä ja sai hyvin damin ylös. Jatkossa, ei dameja pehmeään sammaleeseen liian rantaan.
Jokunen viikko sitten olin australianpaimenkoirien leirillä opettamassa tokoa Surkeenjärvellä ja hyödynsin heti wt-kokeesta tutut rastit ja kokeilin miten Ruu taipuisi avoimen tehtäviin. Sain viellä heittoapuakin, kiitos siitä heittäjille!
Kaksoismarkkeeraus ja välissä pieni lammikko, lähetyspaikalta selkeä alamäki lammikolle. Heittäjä 1 (H1) heittää ekan damin ykkösen kohdalle ja kävelee pois takana näkyvälle tielle, jonka jälkeen heittäjä 2 heittää toisen damin kakkosen kohdalle. Tarkoitus ottaa ensin dami nro 1 ylös. Ekalla yrittämällä eka heitto lipsahtaa hiukan pitkäksi selvästi pusikkoon. Ruulla oli ajatus, mutta ei malttanut ja jouduin ohjaamaan ekalle damille. En muista, että menikö itse sitten veteen, taisi mennä, mutta joka tapauksessa vaati tosi paljon ohjaamista, että sain sen lammen toiselle puolelle. Eli toisesta damista ajatus hukkui jonnekin. Mutta dami lopulta palautui. Uusinnalla menikin sitten jo paljon paremmin ja saatiin oikein hieno suoritus aikaiseksi. Ekalle damille muistaakseni taas ohjasin varmuudeksi, toisen haki omatoimisesti.
Ohjaus Surkeenjärvellä
Tämän taisi tehdä voittajaluokan koirat wt-kokeessa, mutta matka aika lyhyehkö voi-koirille. Ruksin luona siis targetti, kaksi damia joista toinen ojan reunapuskassa ja toinen ojassa. Nämä viistot linjat ovat yllättävän vaikeita, sillä pellon linjat lähtivät aika pian imemään Ruuta liian vasemmalle. Hetki väännettiin että sain koiran etenemään suoraan. Toiselle damille teki upean suoran linjan, mutta eipä sitten löytänyt sitä damia ojasta. Ei sitten millään. Kävi kyllä ojan molemmat puolet, oli näkymättömissä ojassa, kävi toisella puolella pellollakin juoksemassa. Toooooodella kauan ohjasin ja Ruu kuunteli, mutta sitten se alkoi selvästi ignooraamaan ohjeet ja oli sitä mieltä, että ei sitä damia löydy. Kävin sitten melkein hännästä pitäen ohjaamassa, että sinne ojaan kiitos. Ja meni, ja KAS kun se dami löytyikin HETI. Siis wtf?! Jonkin verran annoin palautetta, otettiin uusiksi ja helposti se dami sieltä ojasta nyt löytyi. Ilahduttavaa oli se, että ennen tätä kaikkea säätöä olin heittänyt toiseen suuntaan lyhyelle matkalle damin, joka jätettiin muistiin. Olin ihan varma, että koiralla ei ole mitään käryä enää koko damista, mutta meni tarkasti ja varmasti ja noukki suorillaan damin ylös. Itse muistin paikan huonommin...
On muuten ihanaa kun ei tartte näissä nome-treeneissä koskaan olla yksin. Aina on seuraa. Kuva ei kerro koko totuutta, ystäviä oli paljon paljon enemmän.
Sitten markkeerauksia, kun huithapeli sisareni ilmestyi kylään ja jaksoi taas kerran raahautua itikoinen ja mäkäräisten sekaan meille dameja viskomaan. Ankku <3
Ensin ihan perus yksöismarkkeeraus vihreällä damilla ihan rantaveteen. Meni tosi kivasti, vaikka uintimatkaa nyt aika pitkästi tulikin. Varmasti avoimen tasoisesti.¨
Sitten vaihdoin inasen paikkaa, että sain rantaviivan lähemmäs. Halusin katsoa, meneekö uimalla vai lähteekö rannan kautta arpomaan.
Ensin samaan paikkaan, mutta maalle vihreä dami (nro 1), jonka jälkeen musta-valkoinen liehuperäinen dami nro 2 kohdalle veteen. Matkalle jäi n. 15m ennen nro 2 damia laiturin rämä, jossa usein käydään juomassa. Ruu lähti uimaan tosi hienosti kakkosdamille, mutta puolessa välissä muuttikin kurssia kohti ykköstä. Pienellä ohjauksella ohjasin kakkoselle. Ykkösen muisti vielä hienosti ja maalle rantautuminen ei ollut ongelma. Halusin uusia vielä pelkästään nro 2 damin haun, joten tehtiin se yksöismarkkeerauksena. Taas lähti samassa kohtaa etenemään nro 1 damin paikkaa, mutta onneksi minä maltoin katsoa aikeita vähän pidempään ja Ruu muuttikin kurssin takaisin nro 2 suuntaan ja dami hienosti talteen. Ruun uinti on mielestäni parantunut reilusti, on varmempaa ja paremman näköistä tekniikaltaan.
Lisäksi on tehty muutaman kerran markkeerauksia pellolla, jossa on ollut tosi korkeaa heinää ja muuta kasvustoa. Tuottaa ihan suurta tuskaa meille kyseiset tehtävät. Vaikeita, ihan super vaikeita.
Tokoiltukin ollaan. Olen pyrkinyt tekemään treeneissä vähän vaikeampia juttuja sm-kisoja silmällä pitäen. Ruu osaa liikkeet yksittäisinä hyvin, mutta sm-miljöö tuo omat vaikeutensa. Viime viikonloppuna järkättiin mölli-toko, johon kyhättiin neljä eri kehää. Ei onnistunut merkitön merkki, vastapäisen kehän pieni matala kartio lähti vetämään noutajaa puoleensa. Korjaus onneksi onnistui ja ruutuun meni hyvin. Zeta oli välissä ja sen jälkeen olisi pitänyt ohjatussa hakea oikea kapula, joka oli sijoitettu ihan merkittömän ympyrän viereen. Meni Pikkumusta sekaisin mitä olikaan tekemässä ja noutoon tarvitsi kaksoiskäskyn. Eli näitä samoja treenejä vaan lisää. Vaikeutta ja varmuutta.
Tuleviin sm-kisoihin osallistuu vain 57 evl-koirakkoa. Eli yksi tavoite jo saavutettu, kun parannettiin parilla kymmenellä meidän sijoitusta viime vuoteen verrattuna. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti