Saikkua pukkaa

Loppukesä ja syksy on meidän osaltamme taputeltu. Ei tule raato-kokeita, ei tule toko-kokeita. Hyvin alkanut kunnon kohotus tyssäsi juuri, kun se saatiin hyvälle alulle. Ei tullut kyyhkyjahtia, sorsastusta tai kanalintujen jahtaamista. Ei tullut näyttelyä, johon oltiin ilmoittauduttu. Mitäs noista. Se yksi, mikä vähän kirpaisi, on metsästyskauden väliin jääminen. Se oikeasti vähän harmittaa. Siihen olin varannut jopa lomapäiviä. Huokaus.

Ruu alkoi ontumaan reilu kaksi viikkoa sitten lauantai-iltana oikeaa takajalkaa. Ontumaa edelsi perjantaina kotinurkilla tehty uinti + haku-treenit, lauantaina matkustus Pihtiputaalle ja siellä erittäin pehmeän ranta-alueen tutkiminen ja vielä haku-treeni (josta mainittakoon, että sujui todella nihkeästi...). Ja lauantaina viimeiselle iltapissalle lähdettäessä katsoin, että nyt ei muuten liiku puhtaasti. Missään vaiheessa Ruu ei ole loukannut itseään näkyvästi, joten ontuman alkaminen oli vähän mysteeri. Ainoa mikä on "käynyt", on Jäbä Duudsonin jonkinlainen törmäys pyörällä Ruun oikealle puolelle jotain kolme viikkoa sitten. Mihin törmäys osui ei ole tiedossa. Tämä tapahtui selkäni takana, mutta johonkin osui, koska R huudahti isosti. Tosin tuo huutaa kyllä pienimmistäkin tikkujen raapaisuista. Eikä siitä siis seurannut mitään arkomista tai ontumista.

Koira lepoon. Pari päivää katseltiin ja ihmeteltiin tilannetta. Toivottiin, että se olisi vain ne voimakkaat lihaskireydet, jotka tutkimisessa kävi ilmi. Mutta kun edelleen levon jälkeen seisomaan noustessa keventää eikä laske jalkaa heti kunnolla maahan, niin ei kun nappi huuleen. Se siitä näyttelystä ainakin. Tarkempi tutkiminenkaan ei oikein selvitä mitään, kun ei arista lonkkaa, ei selkää, ei kinnertä, ei varpaita, ei ristisiteitä, ei nuljuluita. Mutta silti polvessa oli jotain, mistä en saanut kiinni kunnolla. Ja reiden ulkosyrjän lihakset todella kipeät ja arat.

Fiilistely kuva jonkun vuoden takaa...

Saatiin onneksi eläinlääkäriin aika viime viikon keskiviikolle. Reissattiin Tampereelle Juha-sedän hyppysiin. Molemmat lonkat ok, kintereet ok, varpaat rauhalliset tällä hetkellä, selkä ok. Vasen kyynärnivel napsui, mutta nivel taipui normaalilla liikeradalla ja kivuttomasti. Vasen polvi ok, mutta oikeassa polvessa jotain. Ei selkeää turvotusta tunnettavissa, mutta nivel aristi hyvin selvästi ja rahisi. Ja samat lihaskireydet kuin mitä oli jo tiedossa.

Piikki kankkuun ja unille. Päätettiin kuvata polvet, kyynärät varalta ja selkä, koska sitä ei ole hetkeen kuvailtu ja vaikka siellä ei tutkimisen perusteella olisi ollut tarvettakaan, niin oli ihan hyvä kurkistaa missä mennään, kun ikää on jo jonkin verran.

Kuvien perusteella lonkat ja selkä priimaa. Kyynärissä ei mitään ja napsuminen hävisi rauhoituksessa, joten kyse oli jänteen liikkumisesta. No sitten, polvet oli pelättyä paljon siistimmät. Mutta, oikeassa polvessa erottui nivelen sisällä turvotusta. Eli joku vamma on mahdollisesti taustalla. Nuljuluut ok, mutta hiukan kulmien terävöitymistä, joka sopii ikään. Ristisiteet tällä hetkellä ok niin tutkittaessa kuin kuvissa eikä kierukka vammastakaan näkynyt toistaiseksi merkkejä. Me on uitu todella paljon (kohotettu sitä kuntoa ja harjoiteltu vesitöitä samalla), joka todennäköisesti on kipeyttänyt reiden ulkosyrjän lihaksiston. Uidessa polvi on epävakaa, joten on mahdollista, että polven turvotuskin on rasitusperäistä. Aika näyttää.

Lisää fiilistelyä. Tämä viime vuodelta.

Nyt hoitona lääke, lepo ja jumppa. Toivomme, että se menee tällä ohitse ja että kyseessä on vain joku pieni vamma/ärsytys. Jos ei mene, siellä voi olla rappeutuva ristiside tai se kierukka vamma. Että jännän äärellä niin sanotusti.

Nyt on levätty, max 30min lenkkejä kävellen ja vähän ravaten. Lähinnä on ehkä vaan hengailtu. Muutama jäljen tynkä kokeiltu, namiruutuja syöty. Lihaksistoa huollettu. Ruu on ollut oma rauhallinen itsensä, tyytyväinen. Ei sen maailmaa tunnu hetkauttavan. Sille riittää, että hengaillaan ja ollaan yhdessä. Asuisi varmasti taskussani, jos sinne mahtuisi. Oma pää sen sijaan on hetkittäin tuntunut hajoilevan, varsinkin, kun some vilisee metsästävien noutajien kuvia. Nyyyyh...

Kaunis kiitos Eläinystäväsi Lääkäri-klinikka ja ell Juha Kallio. Nyt tiedetään, että siellä jotain on ja osataan puuttua siihen heti.