Riista treeniä

Ilmoittautuminen taippareihin on laitettu menemään ja nyt toivotaan, että mahdutaan mukaan. Kokeet on olleet aika ylibuukattuja ja aina ei edes oman seuran jäsenet ole mahtuneet mukaan. Koe olisi heinäkuussa eli nyt on vähän reilu kuukausi aikaa treenailla.

Kuviakin tuli räpellettyä muutama

Niinpä tyhjensin pakastimen, jotta pääsi samalla myös kärryille sen sisällöstä. Paremmat linnut (tavit, fasaani ja teeri) jäivät vielä pakasteeseen ja nyt treenattiin variksilla, harakoilla, lokeilla ja yhdellä naakalla. Kanin virkaa toimitti metsäjänis.

Tehtiin pieni hakuruutu, vedestä noutoja sekä vähän jotain "treeniä". Haku sujui vauhdikkaasti, täytyy treenata vähän isompaa aluetta vielä ennen koetta. Markkeeraus hakuruudun alueelle sujui myös hyvin eikä Easy jäänyt heittopaikkaan kiinni lähtiessään etsimään muita riistoja.





Vedestä ei ole tähän mennessä noutanut vielä mitään, mutta uimista on harjoitellut omaehtoisesti. Viime kesänä olin vähän huolissani, kun Easy istui mieluummin rannalla kuin tuli veteen. Onneksi en hoputtanut ja painostanut ja nyt Easy tykkää vedestä ja on ensimmäinen koiristani, joka rymyää lenkeillä ojia pitkin. Rannalta heitettiin lokki veteen ja sinne kauhottiin hirveällä raivolla. Otteet osuivat alkuun vähän huonosti ja rannalla Easy laski riistan alas korjatakseen otetta ennen luovutusta. Tämän sallin kerran, mutta kun toistamiseen tätä yritti, niin päätin kertoa, että sillä otteella tuodaan perille asti minkä on vedessä valinnut. Tämän jälkeen ei tarvinnut tästä huomauttaa näiden treenien yhteydessä, saa nähdä miten seuraavissa.

 

 Riista on vähän kuumentava tekijä ja toi lisävauhtia jo ennestään nopeaan koiraan. Silti Easy oli koko ajan hyvin hallinnassa, kuulolla ja kertaakaan se ei karannut mihinkään ilman lupaa. Easyn otteet riistoista oli pääsääntöisesti syvät ja rauhalliset. Luovutuksia hiottiin rauhallisemmiksi, sillä Easy helposti juoksi minusta ohi, tuuppasi linnut syliin tai piti lintua levottomasti lähelläni.

Tuula otti meistä muutaman luovutuskuvan. Easy piteli lokkia tosi rauhallisesti ja sain ihan rauhassa ottaa linnusta kiinni. Irroitti otteen vasta kun pyysin.

Kaikki riistat nousivat nopeasti ja Ruuhun verrattuna ehkä turhankin hanakasti kantoon...? Jokunen aika sitten kävi niin, että Easy äkkäsi fasaanin pesän melkein meidän takapihalta ja oli poimimassa emoa kyytiin, kun se otti siivet ja jalat alleen ja pakeni. Easylle jäi höyhenet suuhun ja minä ehdin keskeyttää jahdin tässä vaiheessa. Mutta tuli mieleen, että onko Easylle tullut ajatus, että lintu karkaa juuri kun on sitä poimimassa ja käy siksi hanakasti kiinni saaliiseen? En tiedä. Otteet oli kuitenkin rauhalliset, joten en tästä huolissani ole. 

Tätä lokkia palauttaa vedestä ja muutama kymmenen metriä on palautusmatkaa vielä rannalla. Ote on parempi kuin alussa (toki on pienempi lokki) ja ravisteli vasta luovutuksen jälkeen.

Tehtiin lisäksi vähän markkeerauksia ja linjaa. Lopputulemana on se, että täytyy näissä palata perusopintojen äärelle. Linjaa Easy ei todellakaan vielä osaa ja kaksoismarkkeeraus tuntuisi olevan heittäjän kanssa vaikeampia, kuin itse tehdyt muistimarkkeeraukset.

Videolla muistimarkkeeraus. Tehtiin suoraan kaksi heittoa, jotka Easy katsoi eri kohdasta kuin lähetyspaikka. Hyvin sillä oli ajatus mukana, vaikka jalat meinasi viedä kamalan lujaa. Variksen sijainti oli selvästi hankalampi hahmottaa metsämaastosta. Palautuksiin saatiin tämän jälkeen sitä rauhallisuutta, sillä nyt ne olivat vähän turhan voimakkaasti syliin tuupattuja.

Lopuksi tehtiin ns kanijälki. Easy on aiemmin kantanut samaa pupua ja silloin kantoi hienosti. Nyt lähti kuin ohjus luvan saatuaan, ei jäljestänyt metriäkään, vaan törmäsi ihan vahingossa jänöön. Haisteli sitä jonkun tovin, annoin miettiä. Sitten otti pupun kantoon ja kehuin sitä siitä. Kesken palautuksen pudotti, oli huono ote, joten annoin taas miettiä. Sitten näin, että meinasi lähteä leikkimään ja tähän annoin aika napakan palautteen, jonka jälkeen kantoi jänön käteen. Seuraavaksi pitää tehdä oikeasti kanilla ja katsoa, lähteekö leikkimään, vai muistaako tuoda minulle.

Kyllä nämä oikeat työt on ihanan vaikeita ja samalla kuitenkin kiehtovia. On niin mahtava nähdä ja aistia koirasta sen luontainen rakkaus tähän hommaan.

Toko puuhastelua

Helmikuun toko-kokeen peruuntumisen jälkeen iski laiskuus ja motivaatiopula. Olisin jäänyt kotiin mököttämään ilman ystävän patistelua eteenpäin ja niinpä ilmoitin minäkin meidät Timo Rannikon ja Mari Leiviskän pitämälle verkkokurssille. Ja tämä kurssi oli hyvä! Lämmin suositus! Ohjeita tuli vaikka ja kuinka paljon. Nyt sitten kaikkien näiden ohjeiden kanssa tuli vähän ehkä toko ähkyä ja kurssin päätyttyä on pitänyt sulatella tilannetta. Tai rehellisesti, laiskuus palasi. Kun elämä on vähän hektistä kotona vauhdikkaiden sankareiden ja yhden vähän vaativamman pikkuisen kanssa, niin on hirveän helppo olla tekemättä mitään. Ilmoitin meidät myös NOMEn verkkokurssille (Kati Tuomisen pitämä) ja suosittelen häntäkin. Tämä on ehkä varastanut sen vähäisenkin treeniajan ja toko on jäänyt vähemmälle.

Easy 1v

Olen myös vähän sellainen treenaaja, että kun epätietoisuus kalvaa, niin se vaikuttaa heti treenaamiseen. Easylle on varattu kesäkuun puolen välin huitteille viralliset luustokuvaukset, koska oma pää ei kertakaikkiaan kestä enää. Heti kun vuosi tuli mittariin, niin yhtäkkiä koira mukamas hajoaa käsiin. Mitään ei ole sattunut, mitään varsinaisia oireita ei ole ollut. Tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä. Lihaskireyksiä, niitä on ollut ja niitä saadaan hyvin availtua. Luulen, että kuvausten jälkeen olen taas viisaampi ja jokainen koira opettaa terveydestä jotain uutta. Niin varmasti nytkin. Tuomio saadaan kesäkuussa ja se määritteleekin sitten treenisuunnitelmien jatkon.

Easylle pukkasi muuten heti ekojen juoksujen jälkeen valeraskaus. Jännä, eipä ole näin selkeästi ollut Iitulla eikä Ruulla. Easylla on karvat vähentyneet vatsan alueelta, tisseistä tuli esiin pikkiriikkisiä tippoja puristaessa, Easy on ynähdellyt/vinkunut hyvin hyvin hiljaa normaalista poiketen ja olikohan joku muukin oire vielä? Pimpsa näytti takaapäin siltä, että aloittaako uudet juoksut vai mitä ihmettä. Ruu on myös haistellut Easyä tosi paljon enemmän. Positiivista on ollut se, että Easy on halunnut tehdä hommia yhtä intensiivisesti kuin ennenkin silloin kuin hommia tehdään. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että oireet ovat vähenemään päin. Saas nähdä, tuleeko tästä jokaisten juoksujen jälkeinen tapa, vai oliko tämä vaan poikkeus? Mielenkiintoista on ollut pohtia, että kun valeraskaus on kait susilta säilynyt ominaisuus, jossa lauman muut naaraat tulevat valeraskaaksi ja auttavat alfanaarasta pentujen hoidossa, että olenko minä (vielä imettävänä äitinä) haissut jollekin tietylle, mikä on laukaissut Easylle valeraskauden?

Easy 1v

No mutta sitten niihin toko juttuihin. Treenit ovat siis helmikuusta asti olleet hyvin vähässä. Treenattavaakin on niin paljon, että pitäisi saada jotenkin jäsenneltyä se mitä treenaisi ja milloin treenaisi. Tuntuu, että aina treenaa niitä samoja asioita ympäri ja ympäri eikä mikään edisty mihinkään. Huoh. 

Videolla pitkästä aikaa jollain kentällä treenaamassa, äitienpäivänä tietenkin. Siitä sitten ajatus kokeilla miten zeta kävelyt onnistuisi ja Easy oli ihan superrr! Palkkana oli vielä grillimakkaraa, joka "liian hyvänä herkkuna" aiheuttaa yleensä edistämistä ja liikaa intoilua. Ja seuraaminen sujui niin hyvin! Se tuntui niin hyvältä, paikka pysyi ja Easy oli käännöksissä ihan todella hyvin mukana. Vaikka säännöt muuttuukin ja liike poistuu, niin silti oli kiva tätä kokeilla. Muutaman jäävän kokeilin sinne ujuttaa ja positiivisesti ilahduin, että maahanmenon ja seisominen osasi tehdä ihan ok versioina ilman sen ihmeempiä valmisteluja.

Erikseen kokeilin jääviä ja niissäkin sai kyllä ilahtua. Seisominen on muuttunut suoremmaksi eikä Easy kenota niin pahasti vinossa stopin jälkeen. Maahanmenon pystyi tekemään alas yhdellä liikkeellä (ongelmana ollut oikean etujalan ylimääräinen liike) ja ihan ok nopeudella. Istumiseen tarvitsee vielä selkeän avun, mutta mieluummin niin, että liike pysyisi nopeana. Miksi se istuminen on niin hankala opettaa edelleen? Miksi sitä tekee vähemmän kuin muita stoppeja? Mitään en ole siis oppinut kahden koiran jälkeen...

Lisäksi kokeilin tunnaria kentällä. Tätä on tehty harvakseltaan, mutta "säännöllisesti" kotipihassa, sillä pelkään tämän unohtuvan. Yritän saada hiljalleen koiran ja kapuloiden väliin etäisyyttä. Aiemmissa treeneissä on näkynyt, että jos yhtään ahnehdin, niin heti näkyy väärien maistelua. 

Vielä kaukokäskyt. Ikuisuus projekti. Olen opettanut Easylle etujalka tekniikalla ja tuntuu, ettei nämä etene ei mihinkään. Näitä on tehty vain sisällä ja ihan liian harvoin johtuen siitä, että ei jotenkin vaan inspiroi, kun painitaan samojen ongelmien äärellä koko ajan. En edes tiedä, miksi kokeilin ulkona, mutta OMG miten hyvin Easy handlasi etujalat. Istuminen ja seisominen meinasi mennä sekaisin, joka johtuu varmasti vähäisestä treenaamisesta. Täytyy silti pohtia käsimerkkiä seisomiseen, että olisi kai sitten selkeämpi? Lopun istumisessa yritin korostetusti auttaa ja se ei kyllä auttanut Easya yhtään. Sitten kun jätin ylimääräiset avut pois, nousi hyvin istumaan. Voisiko nämä joskus edetä kisavalmiiksi? No tuskin ilman treenaamista...

Ennen treenitaukoa ehdittiin kokeilla ohjattua noutoa. Tästä videoinnista on siis useampi viikko aikaa eikä olla sen jälkeen tehty. Alkuun ollaan tehty kahdesti kotipihassa ja olen näyttänyt keskikapulaa ennen lähetystä ja siihen oli alkuun käsimerkkikin apuna, jotta ymmärsi lähteä. Kun aloin ottaa sivusuuntia niin meni vähän sekaisin käsimerkeistä, joten ajattelin jos menisi keskimmäiselle ilman käsimerkkiä. Nyt videolla muistaa keskimmäisen kapulan hämmentävän hyvin. Olen tosi lähellä ja sivuille isot avut. Easy erottelee hyvin, se on varmasti sisäsyntyistä noutajataitoa. Pohdituttaa, kun noutajamaailmassa tarvitsen kyllä käsiohjausta, että saan koiran lähtemään taaksepäin linjalla, niin että saisinkohan tähänkin rakennettua kolme käsiohjausapua? Aika näyttää. 

Treeneissä oli mukana kosketusalusta, jota olen työstänyt Easylle uudestaan. Siihen olen liittänyt vasemman kautta pyörähdyksen ja sen ideaa Easy on ostanut jo aika hyvin. Siitä voisi tulla hieno, jos ohjaaja nyt kykenisi treenaamaan.

Ensimmäinen vuosi plakkarissa

Easy täytti viimein kokonaista 1v! Uskomattoman nopeasti on kulunut vuosi mennyt! Pentuaikaa ei ole pienimmässäkään mittakaavassa ikävä. Päinvastoin! Ihanaa, kun kotona on jo talon tavoille oppinut, innokas ja ihana nuori koira. Edessä häämöttää treenien ja kisojen aika. Vähänkö parhautta!

Easy 1v ja metsäjänis

Kevät on kyllä ollut surkea koko maailmalla vallinneen korona kriisin vuoksi ja todennäköisesti se jatkuu vielä kesällekin. Kuka tietää pidemmällekin? Ei voi kuin toivoa, että virus häviää nopeasti ja elämä pääsisi asettumaan taas aloilleen. Kaiken kaikkiaan todella surullinen tilanne.

Keväisen illan taivas omalta terassilta

Easy on ollut ihan super koira ja on ominaisuuksiltaan mitä parhain harrastuskoira. Loput on ohjaajasta kiinni. Easy on vietikäs, AHNE, vauhdikas, ketterä, innokas ja sillä on erittäin hyvä keskittymiskyky. Monta asiaa tulee ilmaiseksi, mutta silti Easy on sellainen noutajamainen ja sen seurauksena moni muu asia ei sitten tulekkaan ilmaiseksi. Easy palkkautuu ehdottomasti parhaiten ruualla tällä hetkellä, lelut ei ainakaan vielä ole treenatessa hirveän mielekkäitä. Leluilla voi leikkiä sisällä, mutta jos treenataan ja annan lelun palkaksi, ni ilme on vähän pettynyt. Tai en ole löytänyt vielä sellaista lelua. Joku kaninkarva juttu olis varmaan huippu, mutta täytyy säilyttää tietty rauha riistaa kohtaan, ettei ne menisi sekaisin pienen noutajan päässä.

Easy on ollut tähän asti terve koira, ainoastaan lihaskireyksiä olen joutunut hoitamaan. Mutta nyt kun virallisten luustokuvien aika lähestyy, niin on alkanut jännittämään ja pelottamaan aika tavalla. Vien samalla Ruunkin tsekattavaksi, koska 10v tulee mittariin ja Ruu on vähän nuoleskellut tassujaan sieltä täältä. Jännitettävää on siis tuplasti.

Easy 9vkoa

Tähän koostin videon Easyn ensimmäisestä vuodesta. Videolla on ihan tavallisen arjen juttuja, joista osan olemassa oloa en olisi edes muistanut. Näin se vuosi porhalti hirveällä vauhdilla ohi.
Toisaalta niin haikeaa...

Ne oikeat työt

Ihan hirveästi en ole nome treenejä Easyn kanssa tehnyt, vaan pentu on saanut "kasvaa rauhassa".

Se mitä olen yrittänyt opettaa näistä hommista on, että istu rauhassa paikoillasi ja tarkkaile ympärillesi. Näitä treenejä olisi voinut olla kyllä paljon enemmänkin, myönnetään. Odottamista rauhassa on kuitenkin tullut harjoiteltua lähes päivittäin, sillä Easy on ihan pikkuruisesta pupsista asti joutunut katselemaan sivusta, kun treenaan Ruun kanssa rallia. Ja ihan aikojen alusta asti Easy on malttanut hienosti. Se ei ole ikinä vikissyt, itkenyt tai muutenkaan osoittanut mieltään odottaessaan. Se on vain odottanut. Alkuun tietenkin hyvin lyhyitä pätkiä, mutta nykyisin odottaa sen ajan kuin on tarvis.

Easy 10kk. Helmikuu 2020

Jos en ihan väärin muista, niin vasta reilu 8kk iässä Easy on saanut noutaa ensimmäiset "markkeeraukset". Nekin ihan vaan testinä, että miltä ne näyttää ja lähteekö se edes noutamaan heittoja. Testi paljasti, että luontaisen taipumuksen geeni aktivoitui samantien. Easy todella tiesi mitä se oli tekemässä ja todella halusi noutaa. Tämän jälkeen onkin tehty ihan vain lyhyen matkan heittoja, joita katsellaan, mutta eipä oikeastaan noudeta. Pitää istua paikoillaan, katsoa, seurata vierellä ja luopua. Ruu on saanut hakea nämä "mitättömät" heitot tai olen hakenut niitä itse. Easy on saanut hakea ihan vain muutaman kerran. Olen seuruuttanut damien ohi, kävelty niiden päältä, pydähdytty eteen ja jos ei osoita ennakointia vaan malttaa, niin on saanut poimia damin.

Ruu kohta 10v ja Easy 10kk

Linja treeniä ollaan tehty pari kertaa, mutta tähän tarvitsisin avustajan, joten kovin paljon ei tätäkään olla tehty. Ollaanko kahdesti tai peräti kolmesti? Piha on ollut jäässä, pellot jäässä tai niin liejusta liukkaina, ettei vain ole päästy tekemään. Se vähä mitä on tehty, niin tosi hienosti on sujunut. Olen tehnyt targettien avulla.

Alkeellista hakua ollaan tehty nyt "tuoreeltaan" kahdesti, eli vasta 10kk iässä. Tuohon "omaan" metsään ollaan viety yhdessä dameja pienelle alueelle ja lähettänyt sitten koiran niitä hakemaan. Ruu on näyttänyt aina ekaksi mallia, mutta vähän laiskasti Muori on hommiin lähtenyt. Se on selvästi sitä mieltä, että tuo lähimetsä ei ole oikea treenipaikka. Toisaalta se on hyväkin asia, kun vanhempi koira ei meuhkaa tai hötkyile. Ja toisaalta Ruun työskentely on muutenkin verkkaisempaa näin vanhemmalla iällä. Ehkä kokemus jo kertoo, että ihan oikean oikeat työt tapahtuvat pyssyn kanssa. Motivaatio syksyllä metsällä oli kuitenkin hieman toisenlainen...
Easy juoksi näissä hakutreeneissä lujaa. Oli innokas, mutta tuntui olevan enemmän vauhtia kuin nenän käyttöä. Hienosti lähti tuomaan heti löydettyään. Eiköhän tähän saada kokemusta ja ymmärrystä ajan kanssa lisää. Pääasia, että lähti aina etsimään innokkaasti ja löysi.





Pillityksiä ollaan tehty säännöllisesti tavallisten lenkkien yhteydessä. Luokse, stoppia ja lähietsintää. Tosi hienosti on alkanut mennä jakeluun eri käskyt.

Riistaa ei olla nyt talven aikana nähty tai koettu, eli niitä juttuja pitää tsekkailla, kun saadaan kevät kunnolla vauhtiin.

Jossain vaiheessa tunsin pienoista panikointia siitä, että me ei olla treenattu nome-juttuja riittävästi. Mutta kyllä mulla on käsissäni timanttinen koira näihin(kin) hommiin eikä Easy ole todellakaan mennyt pilalle vähäisistä treeneistä. Ehkä jopa päinvastoin. Easy on todella keskittynyt, rauhallinen, tarkkaavainen. Se malttaa todella upeasti odottaa !irrallaan! omaa vuoroaan jos Ruu käy tekemässä linjan tai hakee hakuruudusta damia. Kertaakaan ei ole yrittänyt karata. Vahinkojen ja sattumusten kautta on ilmennyt, että Easylla vaikuttaisi olevan mielettömän hyvä muisti ja paikallistamikyky. Easy erottelee jo nyt eri tehtäviä ja pystyi tekemään linjan toiseen suuntaan kuin hakuruutu ja luopumaan "häiriömarkkeerauksesta". Tämmöisen "treenin" tein siis kerran ja ihan vaan rentona kokeiluna. Järjellä ajatellen treeni olisi voinut olla liian vaikea, mutta jollain tapaa tiesin, että Easy pystyy siihen. Uskomaton pentu.





Easy juoksee lujaa ja tulevaisuuden haasteet lieneekin pillikuuliaisuudessa. PikkuKoira on minun toinen noutajani ja on ollut mielenkiintoista pohtia näitä asioita, kun itsekin tiedän paljon enemmän nome-maailmasta. Ruun kanssa ihan kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Pystyn luettelemaan monta asiaa, jotka Ruun kanssa olisi pitänyt tehdä toisin.

En malttaisi millään odottaa, että päästään treenaamaan lisää ja lisää! Oon niin fiiliksissä!

Easy 10kk

Muori energiaa

Koska on ystäviä, jotka potkii eteenpäin, auttaa treeneissä ja vielä katsoo sulle ns kisaturneen valmiiksi, niin eihän siinä auttanut muu kuin ilmoittaa Ruu rallikisaan voittajaluokkaan. Omissa suunnitelmissa olisi ollut treenata hamaan tulevaisuuteen asti, koska oma toiminta ja korvien väli ei meinaa pysyä kasassa. Koen edelleen rallissa suurta epävarmuutta ja tuntuu, että joudun pusertamaan itsestä kaiken keskittymisen selviytyäkseni radalla. Ruu taas on ihan super! Se olisi varmaan ollut rallivalio jo aikaa sitten paremman ohjaajan kanssa.

KUVA: RIIKKA NÄRÄ                                                                 

Tämä kuva sopii aiheeseen, niin laitan sen uudestaan esille. Ruun ilme on kyllä sellainen, että koiran voi helposti kuvitella hyppimään ilmaan ja vasten nakin toivossa.

Mutta siis, käytiin Saarijärvellä edellisenä sunnuntaina Teho Tassut ry:n järjestämässä rally-kilpailussa. Halli oli pieni ja ahdas, sisään ei mahtunut kuin suorittava koirakko ja pari seuraavaa odottamaan vuoroaan sekä vähän katsojia. Tunnelma ja vastaanotto sen sijaan lämmin, ystävällinen ja avulias. Mukana kulki Neiti Hankala ja aika paljon murehdin, miten handlaan homman sen kanssa. Rimpsessasta kun ei tiedä, viihtyykö vaiko eikö ja vierastaako. Toisinaan, itseasiassa aika usein, napanuora välillämme on hirmuisen lyhyt. 

Tutustumisen aikana ehdin käydä radan läpi kokonaan vain kahdesti, koska panikoin koiran hakemisesta autosta, sillä oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa. Neiti Hankala oli napattu tutustumisvaiheessa jo "hoitoon", voi kiitos vielä siitäkin. <3
Olisin kyllä halunnut tutustua ja hinkata rataa läpi niin paljon kuin mahdollista ennen starttia, mutta eipä se nyt onnistunut. Ruu on kyllä kultaa. Muoria ei tarvitse viritellä, houkutella, tyynnytellä tai valmistella sen ihmeemmin mitenkään. Ruulle käy kaikki ja sehän osaa. Enkä jännitä koiraa, jännitän itseäni. Eka suora oli minusta pahin ja sen kylttejä tein pari toistoa ahtaasti hallissa ja sitten menoksi.

Mentiin kehään ja irroitin hihnan. Ruu hyppeli aika riehakkaasti vasten ja oli ihan fiiliksissä. Olihan mulla NAKKIA taskussa. Itseä jännitti ihan kamalasti ja se ilkeä peikko olkapäällä kuiski koko ajan "et pysty, et osaa, mokaat kuitenkin".

Helmikuussa 2020 lumitilanne pellolla oli tämä

Eka kyltti oli spiraali vasemmalle, sitten ohjaajan ympäri myötäpäivään, pyörähdys, stop-seiso-maahan ja sitten yksi inhokki liikkeistä, molemmat oikeaan täyskäännös. Eli onko se nyt sitten J-käännös vai miksi sitä sanotaan. Liike sujui omasta näkökulmasta näin; käskytän minkä ehdin takaa takaa, käännyn ja etsin missä koira, no onhan se siellä oikealla, no nyt me pysähdyttiin tässä, oliko se vino, askelsinko väärin, no ei mahda mitään ihan sama jatketaan eteenpäin. Seuraavalla kyltillä koira eteen istu, vasemmalta oikealle istu ja PAIKKA. Pidin varmaan monien mielestä oudon "tauon" tässä kohtaa, mutta oli ihan pakko puhaltaa, hengittää ja koota ajatukset taas kasaan. Kotona huomasin, että tuomari oli kirjoittanut J-käännöksen kohdalle "kaunis". Huh huh.

Muuten rata oli oikein kiva, vaikka sisälsi hypyn, josta en myöskään erityisesti tykkää. Ruu porskutti vieressä reippaana ja jotenkin niin pätevänä. Ihana, huojentunut olo maaliin tulon jälkeen. Meitä ei hylätty, minä en pyörtynyt ja Neiti Hankala ei huutanut pää punaisena. Kaikki hyvin.

Vaikka itsellä oli radalla sellainen olo, että teen jokaisella kyltillä jotakin väärin, niin totuus oli jotain muuta ja Ruu sai täydet 100p! Vau! Saimme myös ensimmäisen tuomarin palkintomme ja siitä olen kyllä erityisen ilahtunut. Tuomari sanoi, että oli ollut alussa huolissaan koiran riehakkuudesta ja miten se vaikuttaisi suoritukseen. Arvostelussa kuitenkin luki;
 "Koira keskittyy upeasti kaikkiin tehtäviin radalla. Varmaa yhteistyötä läpi radan."

Ilman Annan avulla tehtyjä ratatreenejä en todellakaan olisi lähtenyt vielä kisaamaan. En sen takia, ettei koira osaa, vaan itseni takia. Ensinnäkään en saa itse rakennettua rataa valmiiksi, tai saisin, mutta siinä kestäisi ihan järjettömän kauan. Kerran laittelin valmiin ratapohjan kylttejä valmiiksi ja siihenkin meni puoli tuntia. Ja loppujen lopuksi yksi kyltti puuttui. Että näin.

Annalle siis kaikki kiitos ja kunnia allekirjoittaneen saamasta avusta. <3 Ja Ruulle myös paljon kiitosta ja kehuja. En pärjäisi yhdenkään toisen koiran kanssa tässä lajissa. <3

Helmikuu 2020. Muori oikeissa töissä.

Easy 10kk

Easy 9,5kk

No nyt ne ensimmäiset pyöreät on totta ja Pikku Koira täytti 10kk! Painoa on 22,4kg.
Easy on aloittanut ensimmäiset juoksunsa reilu viikko sitten, mutta kai sitä saa pennutella vielä parin vuoden ajan? Olin jo jonkin aikaa tarkkaillut merkkejä juoksujen alkamisesta, mutta mitään muuta kuin römpsän pieni turpeus ei näkynyt. Easy ei merkkaillut, ei putsaillut itseään eikä kaverin uroskaan ollut kovin kiinnostunut. Ja sitten yks kaks veritippoja ilmestyi lattialle. Juoksupöksyt on olleet jalassa, sillä Easy ei tunnu ymmärtävän tehdä asian hyväksi mitään. Paitsi kun pöksyt valahtavat pois (joo, täytyy hankkia oikeat paremmat tilalle), niin Easy kantaa niitä suussaan näytille ja puetaan ne sitten taas jalkaan. Oikein näppärää.

Mielenkiintoinen tilanne, jota ei ole aiemmin nähty. Juoksujen alettua Pikku Koira kellahtaa välillä kesken leikkien selälleen Muorin eteen haisteltavaksi. Tai Ruu ihan selvästi vaatii saada haistella ja Easyn ei auta laittaa vastaan. Ehkä se ymmärtää, että leikki ei jatku ennen kuin Ruu on saanut haistella.

En tiedä kuvittelenko, mutta Easy vaikuttaa entistäkin ahneemmalta juoksujen alettua. Voiko olla? Ja hommia se tuntuu tekevän kahta intensiivisemmin, jotta todella saisi sitä RUOKAA. Ja se vaeltelee ja esittää nälkäkuoleman partaalla olevaa koiran reppanaa. Lisäksi olen useamman kerran huomauttanut, kun nenä käy turhan paljon kohti pöytätasoja. Toivottavasti ei tee juoksujen jälkeen valeraskautta.

Easy 9,5kk ja Ruu 9,5v

Kuukausi sitten luulin, että mörköilyt olisivat helpottaneet, mutta nyt taas vaikuttaa siltä, että ne ovat pahentuneet. Pari kertaa Easy on sanonut jopa minulle BUH, vaikka ollaan oltu koko ajan näköetäisyydellä toisiimme. Toki näinä kertoina on ollut pimeää. Hallillakin puhisee taas enemmän. Ja kotona tuntuu, että pienimmistäkin äänistä lähtee puhinat käyntiin. Tarkoitus oli lähteä käymään kylillä vähän avartamassa maailmaa, mutta nyt täytyy odottaa juoksujen takia vähän aikaa.

Easy 9,5kk. Pihassa ihanasti ja sopivasti lunta juosta ja leikkiä.

Eletään helmikuun puolta väliä ja piha oli pari viikkoa sitten taas ei niin ihanalla jäällä. Voi v**** ja p****** sanon minä. Inhoan tätä talvea! Inhoan! Tykkään, kun kattoon ropisee oikein kunnolla vettä, mutta kun tuota ääntä saa kuunnella helmikuussa, niin ei ole kyllä yhtään mukavaa. Viimeksi taivaalta tuli muutaman sentin kerros märkää lunta ja sen seurauksena koko piha oli täynnä loskaa ja vesilammikkoa. Nyt loskakin on ehtinyt sulaa ja vain nurmikolla on jäätä ohuelti. Uskomattoman kurja talvi. Metsästä on onneksi lumet lähteneet liki kokonaan pois ja siellä me enimmäkseen ulkoillaankin. Onni on "oma" metsä heti takapihalta.

Vaikka onkin ihan p**** talvi, niin silti aivan mahtavan odottavat fiilikset kevääseen ja kesään! Easy on kyllä ihan SUPER ihana ja mahtava ihan kaikessa. Kotona ja treeneissä, aivan mieletön! Oon niin fiiliksissä!

Tässä meidän toko puuhastelujen fiilistelyjä 9kk-10kk väliltä.
Kaikista ihaninta on tuo heiluva häntä <3

Muorin jutut

Easy loistaa arkemme jonkinlaisena huomion varastajana heti Neiti Hankalan jälkeen, niin väkisinkin on välillä fiilis, että Ruu jää taka-alalle. Easy onkin aika röyhkeä huomion vaatija, sitä kun ei haittaa tippaakaan tuupata toisia syrjään. Itse kyllä huolehdin, että Ruun ollessa juuri sillä hetkellä kanssani, sen paikkaa ei vie kukaan toinen. Toisinaan voisi olla hyvä, että Ruu osaisi itsekin pitää vähän puolensa, mutta eihän se pidä. Ruu, Maailman Kiltein Koira, ei halua pahaa kenellekään ikinä eikä koskaan.

Ruu 9,5v syksyllä 2019

Edellisessä päivityksessä taisin todeta metsän olevan ihan sula ja pihankin sulaneen liki kaikesta jäästä. Tilanne on taas aivan toinen ja kahdessa päivässä tupsahti aikasta paljon lunta. Lumi ei haittaa, sitähän nyt ehdottomasti pitäisi ollakin, mutta toivon mukaan pitää pakkasella kevääseen asti, niin ei tarvitse veivata loskan, jään ja kuran kanssa. Varsinkin jään kanssa. En inhoa mitään niin paljon kuin liukkautta. Pysyvä kestoviha sitä kohtaan. Mur.

Mutta siis, Ruun kanssa odotellaan kevättä ja peltoja. Jäätiin niin kivaan vaiheeseen, kun yks kaks jälki alkoi kulkea ja Ruusta kuoriutui jäljellä itsevarman oloisesti eteenpäin puksuttava juna. Toivotaan, että on sitä myös keväällä.

Syksyllä 2019

Easy on varastanut tänä talviaikana valtaosan treeniajasta itselleen, mutta joka kerta Muorikin saa tehdä jotain ralliin liittyviä juttuja. Joko hallilla tai kotona keittiössä. Ja hiljattain olen pitänyt parit treenikerrat "Ruun treeneinä", joissa Easy on vähemmässä roolissa. Näistä Muorin treeneistä onkin tosi hyvä mieli. Toisenlaista laatuaikaa. 

Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että pentu malttaa oikein hienosti seurata sivusta toisten tekemistä. 

Treeneihin on saatu huippuseuraa ja kasa huippuneuvoja. Totesin, etten pääse Ruun kanssa eteenpäin ilman ratatreenejä, sillä en muuten opi ikinä ajoittamaan käskyjä oikein tai linjaamaan meitä suhteessa kyltteihin oikein. Enkä opi ikinä hallitsemaan hermojani ja itseäni saati lukemaan rataa tai olemaan rento! En ole ikinä rento rallissa!

Mutta Ruu on kyllä ihan super! Taitavammalla ohjaajalla olisi varmasti huippukoira ralliin. Minä en saa edes valmiin ratapohjan kylttejä oikeaan järjestykseen. Huoh. 

Eli huippuseuran ansiosta, kun on joku joka osaa sen radan rakentaa, on päästy harjoittelemaan ratatreenejä VOI luokkaan keskittyen. Ja kuulemma maaliskuussa pitää startata kokeessa ja kuulemma valion arvoa tämän vuoden aikana tavoitella. Aikamoista, kun pelkkä ajatuskin kokeesta saa perhoset lentämään vatsassa. Ehkä kohta todella on aika uskaltaa ottaa seuraava askel.
Mutta nyt kun mietin, niin kyllä meillä on Ruun kanssa ollut rallitreeneissä kivaa ja se sellainen alkuvaiheen kaamea ahdistus on jäänyt pois. Tilalle on tullut pelkästään "eiku eiku eiku...", "apua apua mitä pitikään tehdä...", "sivu eiku liki eiku..." ja sen sellaisia puheluita radan aikana.

                             KUVA: RIIKKA NÄRÄ

Ruu 9,5v. Kuvasta välittyy hyvin Ruun tämän hetken rallimenot :D

Terveyttä on riittänyt lihasjumeja lukuunottamatta. Ei ontumia tai muitakaan isompia vaivoja. Silmissä oli inasen rähmimistä syksyllä ja käytiin varuiksi silmätohtorilla toteamassa, että näkimet ovat erinomaisessa kunnossa. Vain pientä kuivuutta erityisesti vasemmassa silmässä, ei muuta. Aikomus on käyttää myös Ruu eläinlääkärin kopeloitavana sitten, kun Easy on menossa virallisiin luustokuviin. Jonkin verran Ruu on nuollut tassujaan ja se mietityttää, kun siellä varpaissa on pientä alkavaa nivelrikkoa joskus todettu. Lisäksi voidaan samalla tsekata pari pattia rintakehän alueella, joiden uskon olevan rasvapatteja. Ei siis mitään isompaa, mutta sellainen fiilis, että on kiva tsekata tilanne. Tuleehan Ruulle tänä vuona pyöreät 10v täyteen.

Easy on pitänyt Ruun liikkeellä ja ketterästi Muori jaksaakin vouhottaa pennun kanssa. Minä olen aikamoinen natsihitleri vieressä ja isoja ralleja ei ole lupa harrastaa. Sellaista hammastelua, vouhkaamista ja yksin juoksentelua. Ja joka kerta Ruullakin meinaa lähteä homma lapasesta. Nuorekas Muori koira <3
 

Syksyllä 2019