Käytiin reilu 2 viikkoa sitten Tampereella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla tarkkaakin tarkempien sormien kopeloitavana ja tutkittavana. Kyseessä oli siis Easyn viralliset luustokuvat ja Ruun tsekkaus, kun ei hetkeen olla käyty. Eläinlääkäri Juha Kallio syynäsi läpi Easyn, koska itse pidän jopa kuvia tärkeämpänä sitä, mitä koirasta tutkimalla löytyy. Olen nähnyt ammattini lomassa niin monta kertaa, että kuvat voi olla miten hyvät tahansa ja silti ne ei sitä oikeasti ole. Pitää vain osata tutkia.
Ja Easy on terve! En melkein voi uskoa sitä, mutta kai se on pakko. Kuvat varmistivat asian. Lonkkamaljat ovat syvät ja hyvän muotoiset, nivelet tiiviit. Kyynär- ja olkanivelet kuvattiin sivusuunnasta ja edestä ja ne ovat puhtaat. Selkä kuvattiin epävirallisesti minun toiveestani ja sieltäkään ei mitään löytynyt. Sydän kuunneltiin virallisesti ja sekin on terve. Silmät käydään vielä näyttämässä, kunhan tässä ehditään.
Kyläiltiin samalla reissulla Marikan luona ja oli kyllä niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa <3 Nähtiin Pihka Pikkaraistakin ensimmäistä kertaa ja ihanan omanlainen tapaus on hän! Aivan oivallisen ihana, pieni suuri metsästäjän alku. Ryhmäpotretti oli helppo ottaa koirien suhteen, vaan ei kameran ja kuvaajan taitojen suhteen. Kyllä sen koirien ikäjärjestyksen vaan huomaa.
Luustollisesti Easy on siis ihan priimaa, aivan mahtavaa! Toki tiedostan, että myöhemminkin voi tulla yllätyksiä, mutta uskon ja luotan, että näin ei käy. Huom, yritän nyt olla optimistinen.
Mutta Easyn emällä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on onneksi saatu helpottumaan lääkkeillä. Sairaus on käsittääkseni myös perinnöllinen, mutta näin nuorelta koiralta on turha ottaa mitään verikokeita, koska ei ole oireita ja usein sairaus puhkeaa paljon myöhemmin jos nyt edes puhkeaa. Aiemmin tätä ei ole suvussa esiintynyt. Aika näyttää.
Mutta nyt, koe- ja harrastusmaailma; Here we come!
Meidän ensimmäisen toko-kokeen piti olla jo helmikuussa, mutta sitten tuli juoksut. Seuraavaksi kokeen piti olla maaliskuussa, mutta sitten tuli korona. Treenit jäi, sitten tuli toko-kurssi ja tokoähky ja treenit jäi taas. Peltotreenit ja nome-treenit alkoivat vetää puoleensa enemmän. Useita viikkoja myöhemmin vähän viestittelyä ystävän kanssa, hän oli menossa 6.6. kokeeseen. Kolme päivää myöhemmin, selasin virkkua (en tiedä miksi) ja huomasin tuon samaisen kokeen. Tuomarikin oli sama kuin silloin helmikuun peruuntuneessa kokeessa. Ja sitten (vasta) välähti! Pitääkö meidänkin muuten olla tuossa kokeessa?!? Tämä lienee se maaliskuun peruuntuneen kokeen korvaava päivä? Varmistus viesti samalle ystävälle. Kyllä vain. Kokeeseen oli tässä vaiheessa aikaa kolme viikkoa.
Onneksi ollaan rakennettu vahvat pohjat ja onneksi on työintoinen ja tokoa rakastava koira. Ihan niin paljon ei ehditty treenata kuin olisin halunnut, koska arjessa tapahtuu tällä hetkellä paljon muutakin kaksijalkaisten lapsukaisten takia. Treenit paljastivat, että paikallamakuu oli huonoimmassa muistissa, sillä koiran pää pyöri kuin pöllöllä, maata ja ilmaa haisteltiin, vieruskavereita kuikuiltiin ja asento valahti herkästi lonkalle. Tätä yritettiin treenata aina kun mahdollista. Vähintään kerran viikossa...
Kaukoihin olen yrittänyt opettaa etujalkatekniikkaa, mutta viikko ennen koetta luovutin, etten saa niitä varmoiksi kokeeseen. Mentäisiin helpommalla takajalkatekniikalla. Easy teki sitten mielenkiintoista sekatekniikkaa treeneissä... Treenattiin siis sivulta maahanmenoa ja ekasta istumisesta oikealla tekniikalla sai AINA palkan.
Easy kokeen jälkeen.
Tärkeä asia, jonka opin viimeinkin ennen koetta on, että paniikkitreenejä EI tehdä. Koira ei opi niistä mitään, todennäköisesti treenit menevät vituiksi tai sitten joku loukkaantuu. Meidän vikat treenit ennen lauantain koetta oli tiistaina ja niistä ei jäänyt käteen kuin paha mieli. Ei tosin koiran takia, vaan muusta syystä.
Sitten itse kokeeseen. Koe oli PopDog Ry:n järjestämä koe Haukkuvaaran hallissa. Tuomarina oli Marjo Halmiala. Alokasluokassa oli 7 koirakkoa, me starttasimme toisina. Itsellä oli vähän jännä fiilis, sillä edellisestä kokeesta on aikaa 3v. Kun menin ilmoittamaan meitä, niin lausuin ensin Ruun kennelnimen. Pieni haikeus viilsi mieltä, ettenkö enää saa ilmoittaa Muori-koiraa toko-kokeeseen.
Paikkamakuu: 10 - Easy meni hyvin maahan. Tuntui jäätävän pitkältä ajalta odottaa, että saa jättää koiran. Mietin, että eipä ole tämmöstä tullut treenattua... Kun käännyin koiriin päin Easy makasi erittäin hyvässä asennossa ja tämä kesti läpi makuun. Vieruskaveri oli joko maahan mennessään tai maassa ollessaan kääntänyt rintamasuunnan Easya kohti, mutta onneksi mitään muuta ei tapahtunut. Hieman Easy vilkaisi sivuilleen, mutta muuten tuijotti minuun. Perusasentoon nousi hyvin ja häiriökäskyt eivät häirinneet.
Seuraaminen: 10 - Paikka pysyi, kontakti pysyi, häntä heilui.
Liikkeestä maahan:10 - Hyvä seuraaminen, hyvä maahanmeno.
Luoksetulo: 10 - Jäi hyvin, ei teputellut tassuilla. Perusasentoon tuli heittäytymällä ja se tuntui suoralta. Hieman olisi saanut tulla reippaammin luokse ja yleensä on kyllä tullut kovempaa vauhtia.
Pito: 10 - Hmm, minusta hieman väljä ote ja jotain siinä oli, että häiritsi. Ihan ok siisti, mutta jos jostain liikkeestä olisi voinut rokottaa, niin tästä puolikas tai piste. Tämä ei ole videolla, koska itse pitoa ei minun takaa näy ollenkaan.
Kaukot: 10 - Onnistui takajalkatekniikalla täydellisesti.
Hyppy: 10 - Jännitin tätä eniten, että kiertääkö, mutta yli tuli!
Lopputuloksena siis ALO1, 200p, KP ja luokkavoitto!
Ihan mieletön Easy! Ihan mahtava koira ja miten iloisesti se teki töitä! Häntä viuhui ja vaikkei oltu tehty yhtään kokonaista suoritusta palkatta, niin Easya ei asia tuntunut haittaavan. Se palkkautui todella hyvin sosiaalisesti läpi liikkeiden ja ansaitsi kyllä herkkunsa kokeen jälkeen! WAU! Tuomarikin kehui Easyn työskentelyä upeaksi ja sitähän se oli. <3
Itseä häiritsi oma vasemman käden paikka varsinkin perusasennoissa. Sen paikka ei ole vielä vakiintunut ja tällä hetkellä sen paikka ei tunnu luontevalle. Yritän pitää sitä hieman taempana ja ulkona, mutta onko vika sitten perusasennon paikassa vai missä, kun jouduin jotenkin kummallisesti loitontamaan kättä luonnottoman paljon ulospäin, jotta Easy mahtuisi vierelle. Täytyy kuvata ja filmata eri suunnista ja miettiä, missä vika. Aikaa on, sillä avoimen liikkeet eivät ole vielä kasassa.
Nyt tosin voi olla, että keskitymme hetken varsinkin taipparijuttuihin, joten toko jää väkisinkin vähemmälle.
Ilmoittautuminen taippareihin on laitettu menemään ja nyt toivotaan, että mahdutaan mukaan. Kokeet on olleet aika ylibuukattuja ja aina ei edes oman seuran jäsenet ole mahtuneet mukaan. Koe olisi heinäkuussa eli nyt on vähän reilu kuukausi aikaa treenailla.
Kuviakin tuli räpellettyä muutama
Niinpä tyhjensin pakastimen, jotta pääsi samalla myös kärryille sen sisällöstä. Paremmat linnut (tavit, fasaani ja teeri) jäivät vielä pakasteeseen ja nyt treenattiin variksilla, harakoilla, lokeilla ja yhdellä naakalla. Kanin virkaa toimitti metsäjänis.
Tehtiin pieni hakuruutu, vedestä noutoja sekä vähän jotain "treeniä". Haku sujui vauhdikkaasti, täytyy treenata vähän isompaa aluetta vielä ennen koetta. Markkeeraus hakuruudun alueelle sujui myös hyvin eikä Easy jäänyt heittopaikkaan kiinni lähtiessään etsimään muita riistoja.
Vedestä ei ole tähän mennessä noutanut vielä mitään, mutta uimista on harjoitellut omaehtoisesti. Viime kesänä olin vähän huolissani, kun Easy istui mieluummin rannalla kuin tuli veteen. Onneksi en hoputtanut ja painostanut ja nyt Easy tykkää vedestä ja on ensimmäinen koiristani, joka rymyää lenkeillä ojia pitkin. Rannalta heitettiin lokki veteen ja sinne kauhottiin hirveällä raivolla. Otteet osuivat alkuun vähän huonosti ja rannalla Easy laski riistan alas korjatakseen otetta ennen luovutusta. Tämän sallin kerran, mutta kun toistamiseen tätä yritti, niin päätin kertoa, että sillä otteella tuodaan perille asti minkä on vedessä valinnut. Tämän jälkeen ei tarvinnut tästä huomauttaa näiden treenien yhteydessä, saa nähdä miten seuraavissa.
Riista on vähän kuumentava tekijä ja toi lisävauhtia jo ennestään nopeaan koiraan. Silti Easy oli koko ajan hyvin hallinnassa, kuulolla ja kertaakaan se ei karannut mihinkään ilman lupaa. Easyn otteet riistoista oli pääsääntöisesti syvät ja rauhalliset. Luovutuksia hiottiin rauhallisemmiksi, sillä Easy helposti juoksi minusta ohi, tuuppasi linnut syliin tai piti lintua levottomasti lähelläni.
Tuula otti meistä muutaman luovutuskuvan. Easy piteli lokkia tosi rauhallisesti ja sain ihan rauhassa ottaa linnusta kiinni. Irroitti otteen vasta kun pyysin.
Kaikki riistat nousivat nopeasti ja Ruuhun verrattuna ehkä turhankin hanakasti kantoon...? Jokunen aika sitten kävi niin, että Easy äkkäsi fasaanin pesän melkein meidän takapihalta ja oli poimimassa emoa kyytiin, kun se otti siivet ja jalat alleen ja pakeni. Easylle jäi höyhenet suuhun ja minä ehdin keskeyttää jahdin tässä vaiheessa. Mutta tuli mieleen, että onko Easylle tullut ajatus, että lintu karkaa juuri kun on sitä poimimassa ja käy siksi hanakasti kiinni saaliiseen? En tiedä. Otteet oli kuitenkin rauhalliset, joten en tästä huolissani ole.
Tätä lokkia palauttaa vedestä ja muutama kymmenen metriä on palautusmatkaa vielä rannalla. Ote on parempi kuin alussa (toki on pienempi lokki) ja ravisteli vasta luovutuksen jälkeen.
Tehtiin lisäksi vähän markkeerauksia ja linjaa. Lopputulemana on se, että täytyy näissä palata perusopintojen äärelle. Linjaa Easy ei todellakaan vielä osaa ja kaksoismarkkeeraus tuntuisi olevan heittäjän kanssa vaikeampia, kuin itse tehdyt muistimarkkeeraukset.
Videolla muistimarkkeeraus. Tehtiin suoraan kaksi heittoa, jotka Easy katsoi eri kohdasta kuin lähetyspaikka. Hyvin sillä oli ajatus mukana, vaikka jalat meinasi viedä kamalan lujaa. Variksen sijainti oli selvästi hankalampi hahmottaa metsämaastosta. Palautuksiin saatiin tämän jälkeen sitä rauhallisuutta, sillä nyt ne olivat vähän turhan voimakkaasti syliin tuupattuja.
Lopuksi tehtiin ns kanijälki. Easy on aiemmin kantanut samaa pupua ja silloin kantoi hienosti. Nyt lähti kuin ohjus luvan saatuaan, ei jäljestänyt metriäkään, vaan törmäsi ihan vahingossa jänöön. Haisteli sitä jonkun tovin, annoin miettiä. Sitten otti pupun kantoon ja kehuin sitä siitä. Kesken palautuksen pudotti, oli huono ote, joten annoin taas miettiä. Sitten näin, että meinasi lähteä leikkimään ja tähän annoin aika napakan palautteen, jonka jälkeen kantoi jänön käteen. Seuraavaksi pitää tehdä oikeasti kanilla ja katsoa, lähteekö leikkimään, vai muistaako tuoda minulle.
Kyllä nämä oikeat työt on ihanan vaikeita ja samalla kuitenkin kiehtovia. On niin mahtava nähdä ja aistia koirasta sen luontainen rakkaus tähän hommaan.
Helmikuun toko-kokeen peruuntumisen jälkeen iski laiskuus ja motivaatiopula. Olisin jäänyt kotiin mököttämään ilman ystävän patistelua eteenpäin ja niinpä ilmoitin minäkin meidät Timo Rannikon ja Mari Leiviskän pitämälle verkkokurssille. Ja tämä kurssi oli hyvä! Lämmin suositus! Ohjeita tuli vaikka ja kuinka paljon. Nyt sitten kaikkien näiden ohjeiden kanssa tuli vähän ehkä toko ähkyä ja kurssin päätyttyä on pitänyt sulatella tilannetta. Tai rehellisesti, laiskuus palasi. Kun elämä on vähän hektistä kotona vauhdikkaiden sankareiden ja yhden vähän vaativamman pikkuisen kanssa, niin on hirveän helppo olla tekemättä mitään. Ilmoitin meidät myös NOMEn verkkokurssille (Kati Tuomisen pitämä) ja suosittelen häntäkin. Tämä on ehkä varastanut sen vähäisenkin treeniajan ja toko on jäänyt vähemmälle.
Easy 1v
Olen myös vähän sellainen treenaaja, että kun epätietoisuus kalvaa, niin se vaikuttaa heti treenaamiseen. Easylle on varattu kesäkuun puolen välin huitteille viralliset luustokuvaukset, koska oma pää ei kertakaikkiaan kestä enää. Heti kun vuosi tuli mittariin, niin yhtäkkiä koira mukamas hajoaa käsiin. Mitään ei ole sattunut, mitään varsinaisia oireita ei ole ollut. Tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä. Lihaskireyksiä, niitä on ollut ja niitä saadaan hyvin availtua. Luulen, että kuvausten jälkeen olen taas viisaampi ja jokainen koira opettaa terveydestä jotain uutta. Niin varmasti nytkin. Tuomio saadaan kesäkuussa ja se määritteleekin sitten treenisuunnitelmien jatkon.
Easylle pukkasi muuten heti ekojen juoksujen jälkeen valeraskaus. Jännä, eipä ole näin selkeästi ollut Iitulla eikä Ruulla. Easylla on karvat vähentyneet vatsan alueelta, tisseistä tuli esiin pikkiriikkisiä tippoja puristaessa, Easy on ynähdellyt/vinkunut hyvin hyvin hiljaa normaalista poiketen ja olikohan joku muukin oire vielä? Pimpsa näytti takaapäin siltä, että aloittaako uudet juoksut vai mitä ihmettä. Ruu on myös haistellut Easyä tosi paljon enemmän. Positiivista on ollut se, että Easy on halunnut tehdä hommia yhtä intensiivisesti kuin ennenkin silloin kuin hommia tehdään. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että oireet ovat vähenemään päin. Saas nähdä, tuleeko tästä jokaisten juoksujen jälkeinen tapa, vai oliko tämä vaan poikkeus? Mielenkiintoista on ollut pohtia, että kun valeraskaus on kait susilta säilynyt ominaisuus, jossa lauman muut naaraat tulevat valeraskaaksi ja auttavat alfanaarasta pentujen hoidossa, että olenko minä (vielä imettävänä äitinä) haissut jollekin tietylle, mikä on laukaissut Easylle valeraskauden?
Easy 1v
No mutta sitten niihin toko juttuihin. Treenit ovat siis helmikuusta asti olleet hyvin vähässä. Treenattavaakin on niin paljon, että pitäisi saada jotenkin jäsenneltyä se mitä treenaisi ja milloin treenaisi. Tuntuu, että aina treenaa niitä samoja asioita ympäri ja ympäri eikä mikään edisty mihinkään. Huoh.
Videolla pitkästä aikaa jollain kentällä treenaamassa, äitienpäivänä tietenkin. Siitä sitten ajatus kokeilla miten zeta kävelyt onnistuisi ja Easy oli ihan superrr! Palkkana oli vielä grillimakkaraa, joka "liian hyvänä herkkuna" aiheuttaa yleensä edistämistä ja liikaa intoilua. Ja seuraaminen sujui niin hyvin! Se tuntui niin hyvältä, paikka pysyi ja Easy oli käännöksissä ihan todella hyvin mukana. Vaikka säännöt muuttuukin ja liike poistuu, niin silti oli kiva tätä kokeilla. Muutaman jäävän kokeilin sinne ujuttaa ja positiivisesti ilahduin, että maahanmenon ja seisominen osasi tehdä ihan ok versioina ilman sen ihmeempiä valmisteluja.
Erikseen kokeilin jääviä ja niissäkin sai kyllä ilahtua. Seisominen on muuttunut suoremmaksi eikä Easy kenota niin pahasti vinossa stopin jälkeen. Maahanmenon pystyi tekemään alas yhdellä liikkeellä (ongelmana ollut oikean etujalan ylimääräinen liike) ja ihan ok nopeudella. Istumiseen tarvitsee vielä selkeän avun, mutta mieluummin niin, että liike pysyisi nopeana. Miksi se istuminen on niin hankala opettaa edelleen? Miksi sitä tekee vähemmän kuin muita stoppeja? Mitään en ole siis oppinut kahden koiran jälkeen...
Lisäksi kokeilin tunnaria kentällä. Tätä on tehty harvakseltaan, mutta "säännöllisesti" kotipihassa, sillä pelkään tämän unohtuvan. Yritän saada hiljalleen koiran ja kapuloiden väliin etäisyyttä. Aiemmissa treeneissä on näkynyt, että jos yhtään ahnehdin, niin heti näkyy väärien maistelua.
Vielä kaukokäskyt. Ikuisuus projekti. Olen opettanut Easylle etujalka tekniikalla ja tuntuu, ettei nämä etene ei mihinkään. Näitä on tehty vain sisällä ja ihan liian harvoin johtuen siitä, että ei jotenkin vaan inspiroi, kun painitaan samojen ongelmien äärellä koko ajan. En edes tiedä, miksi kokeilin ulkona, mutta OMG miten hyvin Easy handlasi etujalat. Istuminen ja seisominen meinasi mennä sekaisin, joka johtuu varmasti vähäisestä treenaamisesta. Täytyy silti pohtia käsimerkkiä seisomiseen, että olisi kai sitten selkeämpi? Lopun istumisessa yritin korostetusti auttaa ja se ei kyllä auttanut Easya yhtään. Sitten kun jätin ylimääräiset avut pois, nousi hyvin istumaan. Voisiko nämä joskus edetä kisavalmiiksi? No tuskin ilman treenaamista...
Ennen treenitaukoa ehdittiin kokeilla ohjattua noutoa. Tästä videoinnista on siis useampi viikko aikaa eikä olla sen jälkeen tehty. Alkuun ollaan tehty kahdesti kotipihassa ja olen näyttänyt keskikapulaa ennen lähetystä ja siihen oli alkuun käsimerkkikin apuna, jotta ymmärsi lähteä. Kun aloin ottaa sivusuuntia niin meni vähän sekaisin käsimerkeistä, joten ajattelin jos menisi keskimmäiselle ilman käsimerkkiä. Nyt videolla muistaa keskimmäisen kapulan hämmentävän hyvin. Olen tosi lähellä ja sivuille isot avut. Easy erottelee hyvin, se on varmasti sisäsyntyistä noutajataitoa. Pohdituttaa, kun noutajamaailmassa tarvitsen kyllä käsiohjausta, että saan koiran lähtemään taaksepäin linjalla, niin että saisinkohan tähänkin rakennettua kolme käsiohjausapua? Aika näyttää.
Treeneissä oli mukana kosketusalusta, jota olen työstänyt Easylle uudestaan. Siihen olen liittänyt vasemman kautta pyörähdyksen ja sen ideaa Easy on ostanut jo aika hyvin. Siitä voisi tulla hieno, jos ohjaaja nyt kykenisi treenaamaan.
Easy täytti viimein kokonaista 1v! Uskomattoman nopeasti on kulunut vuosi mennyt! Pentuaikaa ei ole pienimmässäkään mittakaavassa ikävä. Päinvastoin! Ihanaa, kun kotona on jo talon tavoille oppinut, innokas ja ihana nuori koira. Edessä häämöttää treenien ja kisojen aika. Vähänkö parhautta!
Easy 1v ja metsäjänis
Kevät on kyllä ollut surkea koko maailmalla vallinneen korona kriisin vuoksi ja todennäköisesti se jatkuu vielä kesällekin. Kuka tietää pidemmällekin? Ei voi kuin toivoa, että virus häviää nopeasti ja elämä pääsisi asettumaan taas aloilleen. Kaiken kaikkiaan todella surullinen tilanne.
Keväisen illan taivas omalta terassilta
Easy on ollut ihan super koira ja on ominaisuuksiltaan mitä parhain harrastuskoira. Loput on ohjaajasta kiinni. Easy on vietikäs, AHNE, vauhdikas, ketterä, innokas ja sillä on erittäin hyvä keskittymiskyky. Monta asiaa tulee ilmaiseksi, mutta silti Easy on sellainen noutajamainen ja sen seurauksena moni muu asia ei sitten tulekkaan ilmaiseksi. Easy palkkautuu ehdottomasti parhaiten ruualla tällä hetkellä, lelut ei ainakaan vielä ole treenatessa hirveän mielekkäitä. Leluilla voi leikkiä sisällä, mutta jos treenataan ja annan lelun palkaksi, ni ilme on vähän pettynyt. Tai en ole löytänyt vielä sellaista lelua. Joku kaninkarva juttu olis varmaan huippu, mutta täytyy säilyttää tietty rauha riistaa kohtaan, ettei ne menisi sekaisin pienen noutajan päässä.
Easy on ollut tähän asti terve koira, ainoastaan lihaskireyksiä olen joutunut hoitamaan. Mutta nyt kun virallisten luustokuvien aika lähestyy, niin on alkanut jännittämään ja pelottamaan aika tavalla. Vien samalla Ruunkin tsekattavaksi, koska 10v tulee mittariin ja Ruu on vähän nuoleskellut tassujaan sieltä täältä. Jännitettävää on siis tuplasti.
Easy 9vkoa
Tähän koostin videon Easyn ensimmäisestä vuodesta. Videolla on ihan tavallisen arjen juttuja, joista osan olemassa oloa en olisi edes muistanut. Näin se vuosi porhalti hirveällä vauhdilla ohi.
Toisaalta niin haikeaa...
Ihan hirveästi en ole nome treenejä Easyn kanssa tehnyt, vaan pentu on saanut "kasvaa rauhassa".
Se mitä olen yrittänyt opettaa näistä hommista on, että istu rauhassa paikoillasi ja tarkkaile ympärillesi. Näitä treenejä olisi voinut olla kyllä paljon enemmänkin, myönnetään. Odottamista rauhassa on kuitenkin tullut harjoiteltua lähes päivittäin, sillä Easy on ihan pikkuruisesta pupsista asti joutunut katselemaan sivusta, kun treenaan Ruun kanssa rallia. Ja ihan aikojen alusta asti Easy on malttanut hienosti. Se ei ole ikinä vikissyt, itkenyt tai muutenkaan osoittanut mieltään odottaessaan. Se on vain odottanut. Alkuun tietenkin hyvin lyhyitä pätkiä, mutta nykyisin odottaa sen ajan kuin on tarvis.
Easy 10kk. Helmikuu 2020
Jos en ihan väärin muista, niin vasta reilu 8kk iässä Easy on saanut noutaa ensimmäiset "markkeeraukset". Nekin ihan vaan testinä, että miltä ne näyttää ja lähteekö se edes noutamaan heittoja. Testi paljasti, että luontaisen taipumuksen geeni aktivoitui samantien. Easy todella tiesi mitä se oli tekemässä ja todella halusi noutaa. Tämän jälkeen onkin tehty ihan vain lyhyen matkan heittoja, joita katsellaan, mutta eipä oikeastaan noudeta. Pitää istua paikoillaan, katsoa, seurata vierellä ja luopua. Ruu on saanut hakea nämä "mitättömät" heitot tai olen hakenut niitä itse. Easy on saanut hakea ihan vain muutaman kerran. Olen seuruuttanut damien ohi, kävelty niiden päältä, pydähdytty eteen ja jos ei osoita ennakointia vaan malttaa, niin on saanut poimia damin.
Ruu kohta 10v ja Easy 10kk
Linja treeniä ollaan tehty pari kertaa, mutta tähän tarvitsisin avustajan, joten kovin paljon ei tätäkään olla tehty. Ollaanko kahdesti tai peräti kolmesti? Piha on ollut jäässä, pellot jäässä tai niin liejusta liukkaina, ettei vain ole päästy tekemään. Se vähä mitä on tehty, niin tosi hienosti on sujunut. Olen tehnyt targettien avulla.
Alkeellista hakua ollaan tehty nyt "tuoreeltaan" kahdesti, eli vasta 10kk iässä. Tuohon "omaan" metsään ollaan viety yhdessä dameja pienelle alueelle ja lähettänyt sitten koiran niitä hakemaan. Ruu on näyttänyt aina ekaksi mallia, mutta vähän laiskasti Muori on hommiin lähtenyt. Se on selvästi sitä mieltä, että tuo lähimetsä ei ole oikea treenipaikka. Toisaalta se on hyväkin asia, kun vanhempi koira ei meuhkaa tai hötkyile. Ja toisaalta Ruun työskentely on muutenkin verkkaisempaa näin vanhemmalla iällä. Ehkä kokemus jo kertoo, että ihan oikean oikeat työt tapahtuvat pyssyn kanssa. Motivaatio syksyllä metsällä oli kuitenkin hieman toisenlainen...
Easy juoksi näissä hakutreeneissä lujaa. Oli innokas, mutta tuntui olevan enemmän vauhtia kuin nenän käyttöä. Hienosti lähti tuomaan heti löydettyään. Eiköhän tähän saada kokemusta ja ymmärrystä ajan kanssa lisää. Pääasia, että lähti aina etsimään innokkaasti ja löysi.
Pillityksiä ollaan tehty säännöllisesti tavallisten lenkkien yhteydessä. Luokse, stoppia ja lähietsintää. Tosi hienosti on alkanut mennä jakeluun eri käskyt.
Riistaa ei olla nyt talven aikana nähty tai koettu, eli niitä juttuja pitää tsekkailla, kun saadaan kevät kunnolla vauhtiin.
Jossain vaiheessa tunsin pienoista panikointia siitä, että me ei olla treenattu nome-juttuja riittävästi. Mutta kyllä mulla on käsissäni timanttinen koira näihin(kin) hommiin eikä Easy ole todellakaan mennyt pilalle vähäisistä treeneistä. Ehkä jopa päinvastoin. Easy on todella keskittynyt, rauhallinen, tarkkaavainen. Se malttaa todella upeasti odottaa !irrallaan! omaa vuoroaan jos Ruu käy tekemässä linjan tai hakee hakuruudusta damia. Kertaakaan ei ole yrittänyt karata. Vahinkojen ja sattumusten kautta on ilmennyt, että Easylla vaikuttaisi olevan mielettömän hyvä muisti ja paikallistamikyky. Easy erottelee jo nyt eri tehtäviä ja pystyi tekemään linjan toiseen suuntaan kuin hakuruutu ja luopumaan "häiriömarkkeerauksesta". Tämmöisen "treenin" tein siis kerran ja ihan vaan rentona kokeiluna. Järjellä ajatellen treeni olisi voinut olla liian vaikea, mutta jollain tapaa tiesin, että Easy pystyy siihen. Uskomaton pentu.
Easy juoksee lujaa ja tulevaisuuden haasteet lieneekin pillikuuliaisuudessa. PikkuKoira on minun toinen noutajani ja on ollut mielenkiintoista pohtia näitä asioita, kun itsekin tiedän paljon enemmän nome-maailmasta. Ruun kanssa ihan kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Pystyn luettelemaan monta asiaa, jotka Ruun kanssa olisi pitänyt tehdä toisin.
En malttaisi millään odottaa, että päästään treenaamaan lisää ja lisää! Oon niin fiiliksissä!
Koska on ystäviä, jotka potkii eteenpäin, auttaa treeneissä ja vielä katsoo sulle ns kisaturneen valmiiksi, niin eihän siinä auttanut muu kuin ilmoittaa Ruu rallikisaan voittajaluokkaan. Omissa suunnitelmissa olisi ollut treenata hamaan tulevaisuuteen asti, koska oma toiminta ja korvien väli ei meinaa pysyä kasassa. Koen edelleen rallissa suurta epävarmuutta ja tuntuu, että joudun pusertamaan itsestä kaiken keskittymisen selviytyäkseni radalla. Ruu taas on ihan super! Se olisi varmaan ollut rallivalio jo aikaa sitten paremman ohjaajan kanssa.
KUVA: RIIKKA NÄRÄ
Tämä kuva sopii aiheeseen, niin laitan sen uudestaan esille. Ruun ilme on kyllä sellainen, että koiran voi helposti kuvitella hyppimään ilmaan ja vasten nakin toivossa.
Mutta siis, käytiin Saarijärvellä edellisenä sunnuntaina Teho Tassut ry:n järjestämässä rally-kilpailussa. Halli oli pieni ja ahdas, sisään ei mahtunut kuin suorittava koirakko ja pari seuraavaa odottamaan vuoroaan sekä vähän katsojia. Tunnelma ja vastaanotto sen sijaan lämmin, ystävällinen ja avulias. Mukana kulki Neiti Hankala ja aika paljon murehdin, miten handlaan homman sen kanssa. Rimpsessasta kun ei tiedä, viihtyykö vaiko eikö ja vierastaako. Toisinaan, itseasiassa aika usein, napanuora välillämme on hirmuisen lyhyt.
Tutustumisen aikana ehdin käydä radan läpi kokonaan vain kahdesti, koska panikoin koiran hakemisesta autosta, sillä oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa. Neiti Hankala oli napattu tutustumisvaiheessa jo "hoitoon", voi kiitos vielä siitäkin. <3
Olisin kyllä halunnut tutustua ja hinkata rataa läpi niin paljon kuin mahdollista ennen starttia, mutta eipä se nyt onnistunut. Ruu on kyllä kultaa. Muoria ei tarvitse viritellä, houkutella, tyynnytellä tai valmistella sen ihmeemmin mitenkään. Ruulle käy kaikki ja sehän osaa. Enkä jännitä koiraa, jännitän itseäni. Eka suora oli minusta pahin ja sen kylttejä tein pari toistoa ahtaasti hallissa ja sitten menoksi.
Mentiin kehään ja irroitin hihnan. Ruu hyppeli aika riehakkaasti vasten ja oli ihan fiiliksissä. Olihan mulla NAKKIA taskussa. Itseä jännitti ihan kamalasti ja se ilkeä peikko olkapäällä kuiski koko ajan "et pysty, et osaa, mokaat kuitenkin".
Helmikuussa 2020 lumitilanne pellolla oli tämä
Eka kyltti oli spiraali vasemmalle, sitten ohjaajan ympäri myötäpäivään, pyörähdys, stop-seiso-maahan ja sitten yksi inhokki liikkeistä, molemmat oikeaan täyskäännös. Eli onko se nyt sitten J-käännös vai miksi sitä sanotaan. Liike sujui omasta näkökulmasta näin; käskytän minkä ehdin takaa takaa, käännyn ja etsin missä koira, no onhan se siellä oikealla, no nyt me pysähdyttiin tässä, oliko se vino, askelsinko väärin, no ei mahda mitään ihan sama jatketaan eteenpäin. Seuraavalla kyltillä koira eteen istu, vasemmalta oikealle istu ja PAIKKA. Pidin varmaan monien mielestä oudon "tauon" tässä kohtaa, mutta oli ihan pakko puhaltaa, hengittää ja koota ajatukset taas kasaan. Kotona huomasin, että tuomari oli kirjoittanut J-käännöksen kohdalle "kaunis". Huh huh.
Muuten rata oli oikein kiva, vaikka sisälsi hypyn, josta en myöskään erityisesti tykkää. Ruu porskutti vieressä reippaana ja jotenkin niin pätevänä. Ihana, huojentunut olo maaliin tulon jälkeen. Meitä ei hylätty, minä en pyörtynyt ja Neiti Hankala ei huutanut pää punaisena. Kaikki hyvin.
Vaikka itsellä oli radalla sellainen olo, että teen jokaisella kyltillä jotakin väärin, niin totuus oli jotain muuta ja Ruu sai täydet 100p! Vau! Saimme myös ensimmäisen tuomarin palkintomme ja siitä olen kyllä erityisen ilahtunut. Tuomari sanoi, että oli ollut alussa huolissaan koiran riehakkuudesta ja miten se vaikuttaisi suoritukseen. Arvostelussa kuitenkin luki;
"Koira keskittyy upeasti kaikkiin tehtäviin radalla. Varmaa yhteistyötä läpi radan."
Ilman Annan avulla tehtyjä ratatreenejä en todellakaan olisi lähtenyt vielä kisaamaan. En sen takia, ettei koira osaa, vaan itseni takia. Ensinnäkään en saa itse rakennettua rataa valmiiksi, tai saisin, mutta siinä kestäisi ihan järjettömän kauan. Kerran laittelin valmiin ratapohjan kylttejä valmiiksi ja siihenkin meni puoli tuntia. Ja loppujen lopuksi yksi kyltti puuttui. Että näin.
Annalle siis kaikki kiitos ja kunnia allekirjoittaneen saamasta avusta. <3 Ja Ruulle myös paljon kiitosta ja kehuja. En pärjäisi yhdenkään toisen koiran kanssa tässä lajissa. <3
