Piips ontuu. Se alkoi ontumaan eilen ja ontuikin tosi voimakkaasti,
todennäköisesti se huonoin kinttu eli oikea takajalka. Tänään en pimeässä
pihassa nähnyt ontumista eli ainakaan se ei ole eilisen mitoissa. Käsittelin
Iitun eilen, että olisiko se auttanut jotain? Ainakin helpotettiin jumeja,
niitä kun isolla rakkaalla riittää.
Maanantaina Piips kävi metsässä kakkos asioinnilla, mutta takaisin
tullessaan vinkaisi voimakkaasti, oli hetken paikallaan ja tuli sitten jalkojen
juuren kertomaan, että nyt johonkin sattui. Koira jäi suurimmalta osalta kiven
taakse, joten en nähnyt mitä tapahtui. Piips siristeli toista silmäänsä ja
ajattelin siihen osuneen jonkun risun. Nyt mietityttää oliko siinä muutakin?
Sitten on lähipäivinä käynyt sellainenkin accidentti pihassa, että Piips jäi
ns. Ruun alle, kun noutaja syöksyi lelun perään. Ruu törmäsi aika voimakkaasti
Iitua kylkeen, mutta siinä hetkessä ei sen ihmeempää käynyt. Piips on
vinkaissut myös yksin leikkiessään ihan omia aikojaan muutama päivä takaperin,
sitäkään tilannetta en nähnyt eikä sinänsä mitään oireita ollut havaittavissa.
Niin ja olihan tässä sitä lunta ja liukkautta ihan hetken aikaa, ainakin meidän
pihassa. Meillä on myös Viuhti ollut viikon verran hoidossa ja ollaan leikitty
paljon pihassa, jolloin Piips ehkä jonkin verran liikkuu enemmän noutajia
vahtiessaan.
Liekö nämä kaikki yhdessä vai vain yksi tekijä, kun ei voi tietää. Tuli vain
niin ikävästi taas muistutus siitä, ettei pitäisi miettiä asioita pidemmälle,
vaan elää siinä hetkessä. Ironista on, että ehdin muutamien päivien ajan
ajatella tosi positiivisesti, että jos lumi antaa odotuttaa taas itseään ja jos
talvi ja kevät ovat yhtä "helppoja" kuin viime vuonna, niin kuka
tietää josko me vaikka Iitun kanssa porskutettaisiin ensi kesään. Sillä on
mennyt niin hyvin, että josko meillä olisi vielä reilummin matkaa jäljellä? Ja
sitten käy näin. Tietenkin.
Mieli on aika maassa. Mun piti pohtia tänne Ruun treenejä ja tulevaa koetta,
mutta ajatukset lopahti jotenkin niin alamaihin. Eihän me olla edes treenattu,
ei vain ole ehtinyt eikä pystynyt, kun ei missään näe yhtään mitään. Viime
perjantaina saatiin hyvät treenit kisaryhmän vuorolla, lauantaina käytiin
aamupäivästä treenaamassa maneesilla ja sielläkin ihan ok menoa (ruutu ainakin
onnistui), mutta sen jälkeen homma on jäänyt aika lailla pimeään kotipihaan,
jossa on vaikea tehdä yhtään mitään järkevää. Paitsi käytiinhän me eilen peräti
"valosalla" ajalla treenaamassa ja joo, ihan kivaa, mutta ei ollut
sellaista fiilistä.
No mutta, perus siistilläkin työllä me saadaan kyllä se ykkönen. Eihän
meidän tarvitse huippusuoritukseen yltää. Mutta kun ykköstulosta enemmän
arvostan itse sitä fiilistä, että olisi kivaa kehässä. Jos tää on sen vikan
ykköstuloksen painetta?
Ehkä nyt vain on vaikeaa löytää sitä positiivisuutta itsestään, kun luonne
on perus pessimisti. Ja kun yritin kerrankin tärkeän asian kanssa ajatella
positiivisesti, vetäistiin matto samantien jalkojen alta. Ison koiran tilanne
on vain niin tärkeä juttu mulle, että pienikin notkahdus siihen väärään
suuntaan tekee aika pahaa. Ja ehkä ei muutenkaan ole se parhain viikko takana.
Minähän en sairasta esim. flunssaa koskaan, mutta silti aamulla jostain nousee
vihreää limaa ja ääni on sellainen, kuin vetäisin enemmänkin väkeviä juomia
naamaan. Mahatautikin uhkasi tulla taas vierailulle, mutta onneksi nyt
näyttäisi siltä, että se sivuutettiin äärimmäisen lievillä oireilla.
Mutta murehtimallakaan ei asiat parane, tiedetään. Peiliin katsomisen sijaan
voisin katsoa koiria silmiin ja ottaa sieltä esimerkkiä ja oppia. "Aina on
hyvä päivä! Ei kun menoksi!" sanoo Piips, ja "Mamma mä niin tykkään
susta, oot tosi ihana ja on tosi siistiä ja ihanaa, kun saan olla sun vieressä
ja ja..." hössöttää Ruu häntä ropellin lailla pyörien ja korvat rusetilla.
Niin, jos sitä vain nauttisi hetkestä, ei murehtisi tai suunnittelisi tulevaa,
nauttisi vain siitä mitä juuri sillä hetkellä on ja saa tehdä.
Tässä päivityksessä ei ole varmaan mitään järkeä ja en varmaan tajua siitä
itsekään jälkikäteen mitään, mutta nyt on vähän parempi mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti