Raatotreenit

On aina yhtä ihanaa kaivaa pakastimesta epämääräiset pussukat esiin ja levittää sisältö esille. Niin miellyttävää ja mukavaa ajanvietettä viikonlopulle. Varsinkin isäntä arvostaa. Vaikka muistan kyllä ajan ennen kuin noutaja muutti taloon. Kuuntelin eräässä koulutuksessa, kun tauolla muutamat noutajaihmiset naureskelivat ja vitsailivat jäätelörasioista, joiden sisältä sukulaislapset löytävät vahingossa variksen raadon sen mansikkajäätelön sijaan. Muistan elävästi paheksuneeni mielessäni keskustelua ja kerroin tästä sitten kotona toiselle osapuolelle, joka tietysti paheksui asiaa kanssani. Esittipä samalla toiveen, että kaikkea muuta koiravouhotusta, mutta ei mitään raatoja missään. Ja minä siihen pyhästi vannomaan, että don´t worry about it, mua ei todellakaan kiinnosta nää jutut. Buahhahah!

Saimme siis vieraaksemme viikonlopulle Marikan ja Viuhtin, koska ei yksin viitsi raatojen kanssa leikkiä. Treenattiin ensin perjantaina tuossa lähipelloilla, mutta meille vierailla pelloilla, sillä en ole Ruun kanssa aiemmin tuolla käynyt. Mukaan saatiin vielä Hansu ja Palma.

Ruulle ensin kaksoismarkkeeraus, melko lyhyillä matkoilla. Eka heitto meistä viistosti metsänreunassa, lintuna pulu. Heitto (anteeksi vain Hansu) jäi todella pieneksi ja matalaksi, joten tiesin jo nyt, että Ruu ei sitä saa siististi ylös. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt uusia heitto välittömästi. Toinen heitto suoraan edessä, lintuna harakka. Vaikeutena pieni mutta kuitenkin isohko oja täynnä vettä välissä, paljon heinää pientareilla. Ojan toisella puolella pitkää heinää. Ruu paineli ojalle, ylitti kuulemma epäröimättä ja löysi linnun heti toisella puolella. Upea! Toinen heitto meni siis hukkaan, R lähti haistelemaan Hansun aikaisempia jälkiä väärään suuntaan, joten päätin uusia tämän heiton kokonaan. Uusinnalla heittokin pelasi ja koira markkeerasi pulun nätisti.

Sitten tein Ruulle linjan vihreällä ruohopellolla. Matkaa 70-80m ja väliin jäi meidän aikaisemmin kulkemia jälkiä. Lintuna mikälie "pikkutsirppa", jonka nimeä juuri nyt en muista. Harmittaa etten uskaltanut lähettää kauempaa, sillä Ruu paineli niin viivasuoraan harhautumatta mihinkään jälkiin. Linnun piti olla ojassa ja olla vaikea löydettävä, mutta R löysi sen heti.

Tässä kohtaa vähän huilaamassa ja sitten hakuruutuun, työskenneltiin parina Viuhtin kanssa. Hakualue oli tavan metsää ja aukesi oikealle, mutta lyhyen metsäkaistaleen jälkeen olisi pitänyt osata edetä myös pellolle, jonne vietiin kolme pulua ja yksi teeri. Lähetys oli reilusti pellon puolelta. Pulujen ja teeren lisäksi riistana oli kani, varis, isompi sorsalintu (oliko se Marika pilkkasiipi), harakka ja rastas, joka löytyi edellisenä päivänä täysin ehjänä, mutta hengettömänä lenkkipolkumme vierestä. Hakualue tyhjeni metsäosuudelta vauhdilla. Jouduin menemään metsään hyvin lähelle peltoa, että sain Ruun etenemään sinne. Ekalla lähetyksellä se jumittui ojaan ja siitä karkasi oikealle hakuruutuun. Kävi siellä etsimässä jonkun aikaa, palasi takaisin ja kutsuin luokse. Uudella lähetyksellä eteni pellolle epäröimättä. Sieltä nousi kaksi pulua, mutta teeri tuotti hetken päänvaivaa, kun hajut alkoivat iltasella painua jo alas ja tuuli ei käynyt pellon nurkkaukseen kunnolla. Mutta nousi se sieltä sitten viimein. Kiva treeni! Kiitos Hansullekin seurasta ja avusta!

Lauantaina tehtiin sitten vesitöitä. Hrrr...on se aika karua työtä noutajilla tehdä hommia vesillä näin syksyllä. Vaikka mun turkkihirmulla on tuota karvaa, niin Ruuta paleli kyllä aivan älyttömästi.

Näistä on kuviakin. Ensin kaksoismarkkeeraus. Taas jälkiviisaana olisi pitänyt tehdä ykkösinä, koska oli niin kylmää vettä, vasta-aurinko ja ei ihan varmin markkeeraaja.

Ekaheitto (nro 1) tuli pieneen poukamaan, joka ei niin hyvin kuvassa näy. Sinne lensi se sorsalintu. Heittäjä käveli vähän oikealle ja sai toisen heiton (nro 2) rantaheinikkoon, sinne meni se "pikkutsirppa". Ruu ui heitosta 10m oikealle, jossa rantautui. Teki ihan pienen kierroksen metsän puolella, mutta palasi rantaan ja sai siitä linnun ylös. Itsestä näytti siltä, että tsäkällä löysi, mutta Marika väitti, että noutajalla olisi ollut joku ajatus tässä mukana. Toivon sitä. Luovutuksen jälkeen R vapisi kuin haavanlehti ja näin heti, että se on unohtanut ekan heiton. Ehkä joku ajatus oli kuitenkin tallella, sillä lähti se kuitenkin noutamaan jotain. Empi kyllä vähän veteen menoa, mutta meni. Ui lammen puoleen väliin, ehkä vähän reilu ja sitten loppui usko ja kääntyi takaisin. Marika auttoi vähän äänillä perille, jotta saatiin lintu ylös.

Sitten siirryttiin ohjaukseen. Ruksi merkkaa targettia, joka ei näkynyt vasta kuin melkein perillä. Nuoli merkkaa lintua palauttavaa koiraa.

Ruuta paleli todella paljon ja ekalla lähetyksellä ennen kuin ehdin antaa käskyä, kuului vaimea "piiiip". Tästä annoin palautteen ja otettiin uusiksi. Nyt hiljaa ja lähti hyvin. Snadisti epäröi mennä veteen, mutta meni. Urhea pieni. Kääntyi melkein heti takaisin päin ja siitä lähti sitten ohjaus käyntiin. Alkumatka oli tuollainen "ränni", reunat molemmin puolin. Ruu yritti ensin vasemmalle viistoon, sitten oikealle, vasemmalle, oikealle, vasemmalle jne. Tiukin paikka tuli siinä, kun ränni loppui ja olisi pitänyt avoveden puolelle jatkaa. Siinä vähän neuvoteltiin, mutta jälleen sain taas urhoollisen koirani ohjattua targetille, joka oli viitisen metriä rannasta,. Sen Ruu eteni hyvin. Targetilta piti löytää pulun jälki ja löytää lintu lyhyen matkan päästä. Vilkaisikohan koira minua kerran vai kaksi, mutta työsti asian itse ja pulu löytyi! Ennakoin palautusta tuotavaksi rantaa pitkin, joten etenin itse rännin oikeaa sivua ylöspäin ja sieltä olikin hyvä muistuttaa koiralle, että palautuksen voi hoitaa myös veden kautta. Tähän riitti vesityöt, yhtään enempää julma ei pystynyt enää olemaan. Pulu oli aika tiukasti suussa, varmaan kangistui leuatkin kiinni kylmyydestä. Mutta kyllä koira sai kehuja, niin urhea pieni!

Lopuksi meillä oli vielä hakuruutu osittain suomaastossa, takarajalla muuttui metsiköksi ja melko jyrkäksi ylämäkirinteeksi. Parityöskentelynä taas, Viuhtin etsiessä kävelin Ruun kanssa, jotta pysyi liike ja lämpö yllä. Hyvää etsintää ja lopuksi tuli myös takana ollut pupu. Tähän oli hyvä lopettaa.

Pupu on niin parhautta!

Aina yhtä ihanat ja mukavat raatotreenit. Kiitos Marika ja Viuhti vierailusta ja seurasta!