Käytiin etsimässä dameja

Vielä onnistuttiin saamaan paikka yhteen noutajamaailman kokeeseen tälle vuodelle, tai oikeastaan tälle kaudelle. Ilmoitin meidät Ähtärin WT-kokeeseen, joka pidettiin edellisenä viikonloppuna. Alo- ja avoluokat starttasivat lauantaina, voittajaluokka sunnuntaina. Ehkä tämän vuoksi oli "ihanan vähän" koiria kokeessa, joten homma saatiin pulkkaan melko nopealla aikataululla. Avoimenluokan koirakoita oli vain seitsemän kappaletta, me starttasimme toisina ryhmässämme.

Toivoin oikein kovasti, että lauantaina tuulisi, jotta me onnistuttaisiin löytämään niitä dameja. Sain mitä tilasin, tuuli niin maan prkleesti ja oli muuten kylmä. Hrrrr.....

Heti ensimmäisenä oli vuorossa vesitehtävä kakkosrastilla. Ampuja oli meidän puolella rannalla ja ampui kohti edessä näkyvää pientä saareketta, jossa näkyi hyvin pieni damin heitto. Sitten ammuttiin 90 astetta oikealle, jossa tuli iso heitto hyvin lähelle vesirajaa. Me ohjaajat saimme päättää, kumman damin haetuttaisimme koiralla ensin, ja minä annoin Ruun valita. Ja tottakai se syöksyi viimeiseksi heitetylle damille, ja meinasi vielä lähtiessään kompastua minun jalkoihin. Tämä nouto meni kuin elokuvissa, suoraan damille.

Heittäjä nuolen alapuolella, ruksi merkkaa damin paikkaa.

Sitten otettiin rauhassa rintamasuunta kohti saareketta ja lähetin Ruun markkeeraus käskyllä matkaan. Eteni hyvin rantaan, mutta sitten iski stoppi. Koiran ajatuksia oli helppo lukea; "Ai hitsi tässä onki vettä välissä...voi rähmä, mitenkähän tästä nyt pääsisi? Hetkinen, jos vähän tästä...ööm..." Odotin tarkoituksella ennen kuin aloin ohjaamaan. Halusin nähdä, meneekö se veteen. Ja eihän se mennyt. Pienen pohdinnan jälkeen naama meinasi kääntyä minua kohti, tähän väliin stop ja pieni ohjaus eteen. Ja lähti heti. Ruulla oli siis selvästi tieto minne mennä, mutta ei kylmään veteen mennyt omaehtoisesti. Sitten ehti kenties jo unohtaa tarkan tippumispaikan, sillä meni saarekkeen oikeaan reunaan, josta ohjasin vasemmalle. Ja taisin vielä joutua jotenkin ohjaamaan, ennen kuin sai damin ylös. Halutessani olisin saanut mennä rantaan ohjaamaan ja ottamaan damin vastaan, mutta en halunnut helpottaa tehtävää. Ruu luovuttaa nätisti eikä ravista ennen kuin on luovuttanut. Tältä rastilta pisteitä 14/20.

Heittäjä jää juuri tuon yhden puun taakse. Ruksi merkkaa damin paikkaa.

Onneksi oli kunnon säämiskä, millä sai koiran täysin kuivaksi. Ja onneksi oli mahdollisuus pitää koira liikkeessä, todella kylmä olisi muuten ollut.

Sitten ykkösrastille, joka suoritettiin paritehtävänä. Istuimme tuomarin sauvan molemmin puolin, me vasemmalla puolella. Tie kulki edessämme, jossa oli myös ampuja ja toinen damin heittäjä. Ensin tuli laukaus tuolla oikealla puolella ja dami lensi metsään. Sitten ampuja käveli tietä pitkin lähemmäs meitä ja ampui vasemmalle metsään, jossa oli toinen damin heittäjä ja dami lensi metsässä. Sitten ampuja palasi takaisinpäin, ampui ja lensi toinen dami oikealla. Ja viimeiseksi käveli taas meitä lähemmäs, ampui ja lensi toinen dami vasemmalla. Ruu näki oikealla heitetyt damit, vasemmalla heitettyjä ei kumpaakaan. Ei vaikka yritin sille näyttää suuntaa. Ruu vain väisteli mun suunnan näyttöä ja halusi tarkasti katsoa ampujaa sekä toista heittäjää.

Kuvassa näkyy tuo tuomarin sauva, jonka molemmille puolille asettauduimme passiin. Kuvasta puuttuu ampuja, mutta heittäjä näkyy tiellä. Ruksi merkkaa about damien paikkaa, niiden välillä oli selkeä rako ja ne heitettiin selkeästi metsän puolelle, muttei kovin syvälle.

Itse tehtävä meni niin, että toinen koirakko nouti ensin yhden damin oikealla heitetyistä. Tämän jälkeen minä sain haetuttaa Ruulla yhden vasemmalla heitetyistä dameista. Ja koska Ruu ei niitä heittoja nähnyt, laitoin sen ohjaus käskyllä eteenpäin. Eteni lujaa ja suoraan, stoppasin ja ohjasin vasemmalle. Sai heti käryn ja löysi damin. Moni koirakko karkasi pienen kummun taakse metsässä. Tämän jälkeen sain lähettää heti perään hakemaan sen toisen oikealla heitetyistä dameista. Lähetin nyt markkeeraus käskyllä ja Ruu lähti hyvin. Eteni hiukan liian syvälle metsään, tuomari kommentoi heti, että miksen ohjaa sitä dameille. Odotin vielä ihan hetken, kun Ruu palasi juuri itse oikealle alueelle. Etsi siinä, kunnes näytti, että lähti lujaa pois alueelta. Ehdin juuri puhaltaa pilliin, kun näin, että Ruulla oli dami suussa. Äh, turha vihellys. Tältä rastilta pisteitä 16/20.

Ykkösrasti. Nuolen alla näkyy juuri ja juuri heittäjä, ruksi merkkaa damien sijaintia.

Sitten mentiin jonkinlaiselle hiekkamonttu alueelle, vuorossa kolmosrasti. Ja aukealla tuuli kovaa. Tämäkin oli pari tehtävä, eli kaksi koiraa passissa lähtöpaikalla. Edellisellä rastilla putosi ensimmäisenä suorittanut koirakko pois kisasta, joten me siirryimme ensimmäiseksi koirakoksi. Ensin tuli laukaus ohjaustehtävää varten. Tämän jälkeen ampuja käveli hiukan lähemmäs heittäjää, tuli laukaus ja lensi dami. Tämä noudettiin ensin nollakoiran toimesta, jonka jälkeen minä sain luvan lähettää Ruun ohjaustehtävään. Matka oli lyhyt, tuuli tuli kovaa vasemmalta. Ruu eteni hiukan oikeaan, joten stoppasin ja ohjasin vasemmalle. Jostain syystä pyörähti vielä etenemään suoraan, joten uusi stoppi ja vasemmalle, jonka jälkeen sai damin ylös. Sitten siirryimme markkeerauspaikalle ja pariksemme tuli seuraavana vuorossa oleva koirakko. Tuli taas se ohjaustehtävän motivointi laukaus, jonka jälkeen markkeerauslaukaus ja heitto. Tämän Ruu nouti myös ihan priimasti! Pisteitä 18/20.

Kolmosrastin ohjaustehtävä. Dami on noiden pienten männyntaimien takana pienessä montussa.

Kolmosrastin markkeeraustehtävä. Simppeli ykkösmarkkeeraus. Ruksi merkkaa damin paikkaa.

Seuraavaksi odoteltiin nelosrastin alkamista. Ampuja ampui ensin molempiin suuntiin laukaukset, jonka jälkeen meidän piti saada ylös "haavakot". Ensimmäinen on nuolen alapuolella suopursujen keskellä ja toiseen saimme vain alueen jolta etsiä. Eli punaiset viivat merkkaa aluetta rannassa, jossain siellä kuulemma on saalis, koira pitäisi pitää alueella. Ei kuitenkaan vedessä. Alokasluokan koirakot olivat jo hajustaneet alueen omalla vuorollansa häiriöksi.

Ensin haettiin siis suopursu-dami. Ruu eteni hiukan oikealle, stop ja vasemmalle. Meni liian pitkälle ohi suopursuista ja ehdin jo miettiä, saanko sitä ohjattua niiden keskelle. Jonkin verran jouduin ohjaamaan, mutta Ruu totteli jokaista pilliä hirmuisen kuuliaisesti. Ja niin löytyi damikin. Sitten lähetin rantaan, jonne Ruu eteni helposti. Meillä on käytössä pillitys, joka tarkoittaa hiukan isompaa aluetta kuin lähipilli. Sitä tosin voisi treenata useammin... Ruu eteni ensin tuonne vasemmalle aivan rajan tuntumaan ja löysikin sieltä sitten damin. Hienosti! Pisteitä 18/20.

Nelosrasti. Nuoli näyttää ensimmäistä noutoa suopursujen keskelle, punaiset viivat aluetta rannassa, jossa koira piti pitää.

Viimeisenä oli vitosrasti, joka oli sekin jälleen paritehtävä. Tässä vaiheessa mukana kisassa oli enää vain yksi koirakko meidän lisäksemme. 

Tehtävä oli walk-up, tuomari kulki välissämme, me ensin tuomarin oikealla puolella. Toinen tuomari käveli perässämme, ampuja ja heittäjät kävelivät edessämme. Maasto helpohkoa kangasmetsää. Ensin siis käveltiin eteenpäin kunnes tuli laukaus ja heitto meidän puolellamme. Heitto peittyi juuri parasti puiden taakse, minäkään en nähnyt tarkkaa paikkaa. Jossain heittäjästä eteenpäin puiden takana. Välittömästi tuli toinen laukaus ja vasemmalla lensi myös dami, jonka Ruu tottakai näki. Minun tuli lähettää koira ensin hakemaan se omanpuoleinen dami, jota Ruu ei nähnyt. Päätin siis lähettää ohjauksella ja minun maailman kiltein koirani eteni kuin luotijuna suoraan, sai hajun ja metsästi sieltä damin nopeasti talteen.

Sitten parimme sai noutaa omansa, jonka jälkeen vaihdoimme puolia. Sama toistui ja jälleen Ruu näki sen toiselle heitetyn damin ja oma puoli jäi näkemättä. Kun parimme oli saanut toisen heittonsa talteen lähetin Ruun jälleen ohjauskäskyllä matkaan. Eteni jälleen suoraan ja osui suoraan damille. Tältä rastilta saimme täydet 20/20 pistettä. Tuomarit tosin molemmat kommentoivat, että eihän se näitä markkeerannut, mutta koska se tekee kanssani niin hyvää yhteistyötä, ei se koitunut ongelmaksi ja damit saatiin nopeasti talteen.

Yhteensä saimme siis 86p, saimme AVO1 tuloksen ja samalla myös voitimme avoimenluokan, kun kukaan muu koirakko ei yltänyt edes tulokseen. Harmillista, siellä oli paljon turhaa epäonnea täydellisesti menneiden tehtävien jälkeen. 

Samassa kokeessa päästiin näkemään Ruun siskoa Riemua. Oli niin kiva nähdä pitkästä aikaa ja tuntui kyllä hassulta katsoa niin samannäköistä ja silti niin erinäköistä siskoa. On ne kyllä niin omalaatuisia otuksia. =D 

Tunnistaisitko kumpi on kumpi? Riemu & Ruu

 Palkintojen jaon ja tulosten julkistamisen jälkeen, kun oltiin poistumassa autolle, tuli vanhempi herrasmies puheille, halasi ja sanoi: "Onneks olkoon, sulla on hieno koira." Siis niin liikuttava ja vilpitön onnittelu, en ole koskaan saanut parempaa onnittelua keneltäkään milloinkaan.

Niin jotenkin aito. <3 

Tämä fiilis kantaa kuulkaa pitkälle. Onhan mulla hieno koira.

 Me etsittiin dameja ja löydettiin niitä 10/10. Ja vielä ykköstuloksen arvoisesti! Wuhuu! Nyt on kolmessa kokeessa osattu avoimenluokan juttuja, joten kyllä se on uskottava, että me on menty taidoissamme eteenpäin. Treenilista on tämänkin lajin osalta saatu päivitettyä, seuraavaksi opetellaan se, että kun näytän suuntaa minne kannattaisi katsoa, niin sinne myös sitten katsotaan. Ensi kaudella on pakko vaihtaa luokkaa voittajaan, mutta voi olla, että emme vielä starttaa kokeessa. Ainakin raatokokeita yritetään päästä kahlaamaan läpi ja metsästämään sieltä niitä ykköstuloksia avoimesta luokasta. Samalla saadaan lisää kokemusta ja varmuutta ennen voittajaluokkaa.

Hymyilyttää suuren suuri polkaali ja skumppapullo palkintoina, me oltais ehkä mieluummin otettu joku palkintodami vastaan... Mutta pullo löysi jo parempaan osoitteeseen, jossa se pääsee käyttöön eikä homehdu meillä.