Ensimmäiset päivät
olivat suoraan sanottuna h*lv*tin moista tahtojen taistelua. Miuku oli tottakai
kipeä, tokkurainen ja niin vihainen kaulurista, että vastusti kaikin keinoin
hoitotoimenpiteitä. Itselläni on kädet verinaarmuilla ja ei miesvoimatkaan
saaneet pientä kissaa pysymään aloillaan. Epätoivo meinasi jo ottaa ylivallan,
sillä pelkäsin, että ulkoinen tuki repeää hoitaessa irti tai vaurioittaa muuten
murtunutta jalkaa. Ei Miukua olisi pystynyt jatkuvasti noin hoitamaan. Enemmän
siitä olisi ollut haittaa kuin hyötyä, niin kovasti se taisteli vastaan. Mutta,
tokkurasta selvittyään Miuku rauhoittui. Se tajusi alkaa vain lepäämään ja parantamaan
itseään. Nyt hoitotoimenpiteet onnistuu helposti, Aki silittelee kissaa ja minä
räpellän haavojen luona. Ja Miuku kehrää. Välillä ihan inasen saattaa protestoida, mutta todella kiltisti antaa
hoitaa. Ruoka maistuu enemmän kuin hyvin ja antibiootit uppoaa parempiin
suihin. Kipulääke menee ruiskulla yhdessä hujauksessa.
Ollaan tehty Miukulle toipilashuone yläkerran toisesta
makkarista. Kaikki ylimääräiset tavarat on viety pois ja lattialle on levitetty
peittoa ja pyyhettä. Ainoastaan työpöytä on huoneessa, sitä ei taida saada edes
pois kannettua sieltä. Toistaiseksi Miuku ei ole yrittänytkään hypätä pöydälle.
Se nukkuu mielellään peittojen päällä lattialla. Viime perjantaina Miuku pääsi
ensimmäistä kertaa alakertaan muun lauman sekaan. Neiti meni ensimmäisenä
ulko-oven eteen ja ilmoitti lähtevänsä pihalle. Juu ei lähtenyt. Toiset ottivat
potilaan uteliaina vastaan, mutta me komennamme urkkijat kauemmas. Ei viitsi
kiusata potilasta, kun se selvästi osoittaa, ettei ole kiinnostunut toisten
seurasta.
Tänään on viikko leikkauksesta. Enää kolme viikkoa
jäljellä ja sitten toivottavasti saamme ulkoisen raudan pois. Kontrolliaika on
jo varattu. Toipuminen näyttäisi hyvältä. Itseasiassa ongelmana alkaa olla
liian virkeä potilas, sillä se herättelee meitä öisin pyrkimällä huoneestansa
pois. Kyllä tämä tästä.
Tässä vielä pari kuvaa potilaasta ja lähempi kuva
kintusta. Tämmöisen raudan kanssa täällä nyt elellään. Neiti Näpsä kiittää
kaikkia tukijoita jatsemppareita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti