Maanantain ja tiistain välinen yö oli edellistä hiukan parempi.
Nukuttiin jokunen tunti putkeenkin aina välillä, ruhtinaallista. Tampereelle
lähdettiin kymmeneltä aamulla, Akin äiti lähti seuraksi ja avustajaksi mukaan.
Perillä olimme n. puoli yhden aikaan. Matka sujui hyvin, potilas oli
rauhallinen. Eläinlääkäri otti heti röntgen kuvat katsottavaksi ja pian Miuku
pääsikin jo tutkimuspöydälle. Keuhkojen tilanne oli edelleen hiukan
huolestuttava, toinen keuhko oli kasaan painunut ja molemmin puolin
keuhkokudosta näkyi tiivistymiä verenvuodosta johtuen. Onneksi tilanne oli sen
verran vakaa, että Miuku pääsi leikkauspöydälle.
Ennen leikkausta otettiin jalasta uudet kuvat. Murtuma oli
mennyt paljon huonommaksi, virheasentoa oli enemmän ja reisiluun murtuneet päät
olivat vaurioittaneet lihaksia. Leikkaus tulisi olemaan hankala ja kestämään
useamman tunnin. Operaatio kesti lopulta vielä odotettua kauemmin, sillä
murtuma oli ollut niin sirpaleinen, että sen ”putsaamiseen” oli mennyt aikaa.
Jalkaan laitettiin ydinnaula ja irti murtuneet sirpaleet kiinnitettiin
paikalleen ydinnaulan ympärille teräslangalla. Pienimmät sirpaleet otettiin
kokonaan pois. Lopuksi luun ylä- ja alaosaan asennettiin tukipinnat, jotka
vastaanottavat painorasitusta ja estävät kiertoliikettä murtumalinjassa.
Leikkaus onnistui lopulta hyvin, murtuneet päät saatiin hyvin linjaan ja
ennuste jalan toipumiselle on hyvä.
Miukua seurattiin heräämössä vielä hyvän aikaa keuhkojen takia.
Mitään komplikaatioita ei kuitenkaan onneksi ilmennyt, hengitysäänet
kuulostivat ihan hyviltä ja pääsimme viimein puoli kahdeksalta lähtemään
kotiin.
Kotimatka sujui rauhallisesti siihen asti, kunnes olimme Miukun
kanssa kaksin. Kisu alkoi nostella päätään enemmän ja enemmän ja jouduin pitelemään
sitä aloillansa. Kotona olimme varttia vaille kymmenen illalla. Koirat ja
Tikrut olivat joutuneet odottamaan koko pitkän päivän sisällä. Onni on omistaa
fiksut koirat, jotka hätätapauksessa ja pakkotilanteessa jaksavat odottaa.
Todella rankka reissu, mutta seuraava yö vasta rankka olikin.
Miuku oli varmasti leikkauksesta kipeä ja tokkurainen, mutta ennen kaikkea oli
aivan raivona kaulurista. Murina ja parkuminen oli hirveää ja kissaa oli pakko
pidellä aloillaan. Meistä kumpikaan ei varmasti nukkunut silmäystäkään. Jopa
minun on myönnettävä, että kyllä väsytti ja väsyttää. Tänään oli jo pakko mennä
töihin, joten vein Miukun päivähoitoon Akin mummon luokse. Potilas oli todella
kiukkuinen ja vähän hirvitti, mitä päivästä tulee. Mutta ihme kyllä, Miuku oli
hyvin nopeasti rauhoittunut ja on nyt lähinnä makaillut rauhassa. Aika ajoin
yrittää kauluria pois ja murisee. Miuku kuitenkin kävelee kaikilla neljällä
jalalla, vaikka horjuu aika lailla ja törmäilee seiniin. Hahmottaa selvästi
missä on ja pyrkii oville. Kerkesi mokoma sängyllekin jo hypätä.
Eiköhän se toipuminen lähde tästä edistymään. Miuku on syönyt
mielellään ja ottaa lääkkeetkin kohtuu suosiolla. Liikkumista rajoitetaan nyt
neljäksi viikoksi niin, ettei kisu pääse hyppimään ja ettei ulkoinen tukikehikko
pääse takertumaan tai kolhiintumaan mihinkään. Jos kaikki menee hyvin, ulkoiset
tuet voidaan poistaa neljän viikon kuluttua, jolloin menemme kontrolliin.
Sanomattakin on selvää, että tänä aikana ei uloskaan ole mitään asiaa.
En voi
vieläkään uskoa, että pieni kissamme selvisi yhden luun murtumalla
autokolarista. En voi uskoa sitäkään, että se on ylipäätään hengissä saatikka
sitten, että kävelevä. Lähetän suuret kiitokset ortopedi Juha Kalliolle sekä
koko Eläintäväsi lääkäri-aseman henkilökunnalle. Kiitos, että pääsimme pikaisesti hoitoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti