Operaatio ja kiukkuinen potilas

Maanantain ja tiistain välinen yö oli edellistä hiukan parempi. Nukuttiin jokunen tunti putkeenkin aina välillä, ruhtinaallista. Tampereelle lähdettiin kymmeneltä aamulla, Akin äiti lähti seuraksi ja avustajaksi mukaan. Perillä olimme n. puoli yhden aikaan. Matka sujui hyvin, potilas oli rauhallinen. Eläinlääkäri otti heti röntgen kuvat katsottavaksi ja pian Miuku pääsikin jo tutkimuspöydälle. Keuhkojen tilanne oli edelleen hiukan huolestuttava, toinen keuhko oli kasaan painunut ja molemmin puolin keuhkokudosta näkyi tiivistymiä verenvuodosta johtuen. Onneksi tilanne oli sen verran vakaa, että Miuku pääsi leikkauspöydälle.

Ennen leikkausta otettiin jalasta uudet kuvat. Murtuma oli mennyt paljon huonommaksi, virheasentoa oli enemmän ja reisiluun murtuneet päät olivat vaurioittaneet lihaksia. Leikkaus tulisi olemaan hankala ja kestämään useamman tunnin. Operaatio kesti lopulta vielä odotettua kauemmin, sillä murtuma oli ollut niin sirpaleinen, että sen ”putsaamiseen” oli mennyt aikaa. Jalkaan laitettiin ydinnaula ja irti murtuneet sirpaleet kiinnitettiin paikalleen ydinnaulan ympärille teräslangalla. Pienimmät sirpaleet otettiin kokonaan pois. Lopuksi luun ylä- ja alaosaan asennettiin tukipinnat, jotka vastaanottavat painorasitusta ja estävät kiertoliikettä murtumalinjassa. Leikkaus onnistui lopulta hyvin, murtuneet päät saatiin hyvin linjaan ja ennuste jalan toipumiselle on hyvä.

 

Miukua seurattiin heräämössä vielä hyvän aikaa keuhkojen takia. Mitään komplikaatioita ei kuitenkaan onneksi ilmennyt, hengitysäänet kuulostivat ihan hyviltä ja pääsimme viimein puoli kahdeksalta lähtemään kotiin.

Kotimatka sujui rauhallisesti siihen asti, kunnes olimme Miukun kanssa kaksin. Kisu alkoi nostella päätään enemmän ja enemmän ja jouduin pitelemään sitä aloillansa. Kotona olimme varttia vaille kymmenen illalla. Koirat ja Tikrut olivat joutuneet odottamaan koko pitkän päivän sisällä. Onni on omistaa fiksut koirat, jotka hätätapauksessa ja pakkotilanteessa jaksavat odottaa.

Todella rankka reissu, mutta seuraava yö vasta rankka olikin. Miuku oli varmasti leikkauksesta kipeä ja tokkurainen, mutta ennen kaikkea oli aivan raivona kaulurista. Murina ja parkuminen oli hirveää ja kissaa oli pakko pidellä aloillaan. Meistä kumpikaan ei varmasti nukkunut silmäystäkään. Jopa minun on myönnettävä, että kyllä väsytti ja väsyttää. Tänään oli jo pakko mennä töihin, joten vein Miukun päivähoitoon Akin mummon luokse. Potilas oli todella kiukkuinen ja vähän hirvitti, mitä päivästä tulee. Mutta ihme kyllä, Miuku oli hyvin nopeasti rauhoittunut ja on nyt lähinnä makaillut rauhassa. Aika ajoin yrittää kauluria pois ja murisee. Miuku kuitenkin kävelee kaikilla neljällä jalalla, vaikka horjuu aika lailla ja törmäilee seiniin. Hahmottaa selvästi missä on ja pyrkii oville. Kerkesi mokoma sängyllekin jo hypätä.

Eiköhän se toipuminen lähde tästä edistymään. Miuku on syönyt mielellään ja ottaa lääkkeetkin kohtuu suosiolla. Liikkumista rajoitetaan nyt neljäksi viikoksi niin, ettei kisu pääse hyppimään ja ettei ulkoinen tukikehikko pääse takertumaan tai kolhiintumaan mihinkään. Jos kaikki menee hyvin, ulkoiset tuet voidaan poistaa neljän viikon kuluttua, jolloin menemme kontrolliin. Sanomattakin on selvää, että tänä aikana ei uloskaan ole mitään asiaa.

En voi vieläkään uskoa, että pieni kissamme selvisi yhden luun murtumalla autokolarista. En voi uskoa sitäkään, että se on ylipäätään hengissä saatikka sitten, että kävelevä. Lähetän suuret kiitokset ortopedi Juha Kalliolle sekä koko Eläintäväsi lääkäri-aseman henkilökunnalle. Kiitos, että pääsimme pikaisesti hoitoon!