Kaksijalkaiset suuntaisivat viime viikolla talvilomalle Kanarialle, Puerto Ricoon. Tuli kyllä niin tarpeeseen katkaista arki ja kiireet. Loman oli tarkoitus olla "luksusloma" toistaiseksi kahdestaan ja sitä se kyllä olikin. =) Kanarialla on tullut käytyä lapsena pariinkin otteeseen ja vähän oli itselläni ennakkoluuloja "tylsästä" turistikohteesta. Mutta paikka yllätti yksinkertaisuudellaan ja helppoudellaan, hyvällä palvelulla ja ruualla ja tietenkin auringolla. Puerto Ricossa ei meistä kumpikaan ollut aiemmin käynyt ja jos ei muuta niin huikaisevat maisemat löytyvät tuolta. Kiipeämistä saa järjestettyä helposti, ei pääse kuntokaan lomalla rapistumaan. =) Oikein ihana ihana loma! <3
Hieman lomalle lähtemistä varjosti Iitun tilanne. Tultiin torstaina töiden jälkeen kotiin ja tarkoituksena lyödä kamat kasaan ja nokka kohti Helsinkiä. Luottohoitajamme Ansku-Bansku tuli meille jo torstaina sakkia vahtimaan. Huomasin kuitenkin jo ovesta sisääntullessa, että Piips kävelee vaikeasti. Aamulenkilläkin katsoin, että malttaapas iso koira mennä maltillisesti ja olen koko ajan pohtinut, miten tai milloin jatkuvasti liukastuvat tiet ja polut alkavat näkymään. No, tietenkin heti, kun pitäisi itse lähteä viikoksi reissuun. Piips käveli kankeasti, vingahteli ja halusi kovasti mennä maahan sekä oli selvästi kipeä ja apaattinen. Nopealla tutkimisella Piips aristi lannerangan alaosaa sekä oikeaa takajalkaa, joka oli selvästi niin kipeä, etten pystynyt enkä halunnut tarkemmalla syynillä erottaa, onko kyseessä lonkka vai polvi. Todennäköisesti molemmat. Onneksi kotona oli kipulääkettä. Anskulle siis kasa hoito-ohjeita ja tiivis puhelinhäirintä alkupäivinä.
Ja onneksi kipulääke alkoi toimimaan heti ja jo seuraavana päivänä oli meno kuulemma jo parempaa ja sen jälkeen koira on vaikuttanut normaalilta iloiselta itseltään. Todennäköisesti liukkaat kelit on laukaisseet nivelrikkoon tulehdusvaiheen päälle, joka talttui kipulääkkeillä. Joka keväthän Piips oireilee ja näköjään aina vain pahemmin. Nyt meno on vakaantunut, lunta on satanut lisää ja pahin liukkaus on helpottanut. Mutta...onhan tässä pitkä kevät vielä edessä.
Suuren suuret kiitokset Anskulle hoidosta ja koko lauman kaitsemisesta!
Koska kaksijalkaiset lomaili niin koiratkin saivat sitten lomaa meistä ja harrastuksista. Nyt sitten tuntuu energiaa ja virtaa riittävän enemmän kuin tarpeeksi. Treenattu ei siis olla. Kaukoja ainoastaan jumpattu sisällä ja saan ottaa jo ainakin metrin verran etäisyyttä Pikkumustaan!!!! Huikeaa, tästä tulee vielä hyvä!
Jos on Iitu ollut toipilaana niin olemme me ihmisetkin viettäneet pari päivää saikulla. Aki aloitti heti reissun jälkeen viikonloppuna kuumeella ja lievällä mahataudilla. Itse aloitin lievemmän kuumeen ja vähän rajumman mahataudin eilen aamuna oksentamisella eikä pitkälle päivään pysynyt edes vesi sisällä. Onneksi illemmalla alkoi nesteet pysyä sisällä. Tästä toiveikkaana ahnehdin ja kokeilin ruokaakin, joka kuitenkin vielä illalla kostautui. Tänään on sitten kerätty voimia ja tankattu nesteitä ja evästä. Mikähän lie pöpö saatiin, syytän lentokonetta ja sen outoja pöperöitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti