tiistai 6. toukokuuta 2014

Älyllistä elämää havaittu!

Viime sunnuntaina kokoonnuttiin treenaamaan toistamiseen Tiinan, Birgitan ja Hannan kanssa. Olen niin ylpeä itsestäni kun raahauduin paikalle väsymyksestä, huonosta kelistä (ajoittain satoi) ja ennen kaikkea siitä, että ei vaan ollut fiilistä. Masentaa suurin piirtein mennä kentälle treenaamaan, kun eteenpäin ei päästä.

Nyt kuitenkin päätin aloittaa sillä ruudun bongaamisella. Mulla oli nakkia palkkana ja se lietsoi noutajaa vähän turhan paljon ja kun se kerran oli bongannut ruudun ja saanut siitä palkan, alkoi se bongaamisen sijaan tarjota mulle muuta aktiviteettia palkan toivossa. Tai vaihtoehtoisesti karkasi sitten ruutuun. Noh, harjoiteltiin ja kyllä se bongaus alkoi toimia. Pari kertaa bongattuaan annoin sen juostakin ruutuun ja meni tosi innokkaasti. Tässä kohtaa oli vielä kosketusalusta.

Seuraavaksi päätin ottaa alustan pois ja laittaa Ruun pohtimaan ruudun paikkaa omatoimisesti. Joskus tuli tehtyä tätä, miksihän sen lopetin? Eka oli ehkä hieman huono, mutta sen jälkeen petrasi ihan kympillä ja teki tosi hienosti töitä. Laittelin koiraa eri sivuille, joista sen piti osata hakeutua keskelle. Etureunalta oli vaikeinta, peruutteli vinoon, mutta työskenteli silti tosi hyvin! Homma näytti sille niin kuin Ruu olisi oikeastikin tehnyt jotain ajatuksella ja kenties jopa ymmärtänytkin jotain. Siellä korvien välissä siis kuitenkin on älyllistä elämää!

Luulen, että mun on oikeasti nyt tehtävä vain tätä, olemattomalta matkalta ja laitettava Ruu ajattelemaan itse. Se ei tunnu nyt mahtuvan Pikkumustan korvien väliin, että se kosketusalusta ei ole se juttu. Katsotaan mitä saadaan aikaan.

Lisäksi tein jääviä liikkuroituna ja avustaja naksutti merkiksi oikeasta asennosta ja laittoi takapalkkaa paikoilleen. Suurin vaikeus omassa kävelyssä ja sen tempossa. Tuli aikamoista noottia oudosta kävelystä ja myönnän, että eka setti varsinkin oli oikeastikin outo. ;) Olen tätä liikettä rakentanut rauhallisemman kävelyn ympärille, pohdin osaako noutaja istua nopeammasta vauhdista? Jäävät se erotteli hyvin, olisiko yksi seisominen mennyt istumiseksi. Työstetään sitä kävelyvauhtia.

Kaukoja kisamatkasta, tämä ei vaadi kuin treeniä. Keskittyessään Ruu osaa ja vaihdot on upeat.

Kivat treenit ja niin kiva, kun tuli lähdettyä ja treenattua. Porukassa treenaaminen on niin paljon kivempaa kuin yksistään!

-----

Eilen kävin aamupäivällä nomeilemassa tuolla tutulla pellolla.

Ensin markkeeraus, ennen kuin lähetin käveltiin kauemmas ja hieman sivuun. Löytyi hyvin. Sitten  kakkonen pidemmästä matkasta. Mustavalko-damit käytössä. Eka toinen heitto, kävelin kauemmas ja toka heitto tuli näin ollen myös kauemmas pikkuojan toiselle puolelle. Molemmat löytyivät varmasti.

Tämän jälkeen linjatreeni, jossa teemana pillin kuuntelu. Targetti näkyi hyvin keskellä peltoa, siellä ei ollut yhtään damia. Olin matkalle jättänyt eri kohtiin kaksi pientä damia ja tarkoitus oli siis saada Ruu kuuntelemaan lähipilliä. Eka dami oli helppo, koska matkaa kertyi 10m. Toinen dami oli vaikea, se oli lähempänä tagettia ja Ruu paineli surutta kepille asti. Annoin sen siellä etsiä hetken aikaa, kunnes se alkoi ihmetellä asiaa. Sama toistui ainakin kahdesti vielä, kunnes Ruu alkoi oikeasti kuuntelemaan. Eikä sillä ollut mitään ongelmia pysähtyä ja jäädä etsimään silloin kun käskin. Vähän heikosti se tosin etsi, seilasi paljon, joten ohjailin sitä pari kertaa oikealle alueelle. Kuunteli koko ajan tosi hyvin. Näitä lisää!

Lopuksi hakuruutu, jonka olin tehnyt valmiiksi. Kohtuullisen iso alue, jossa 11 damia. Ennen ruutua markkeeraus, joka jäi muistiin. Kolme sain hyvin, sitten alkoi koirassa näkyä väsymystä. Neljäskin palautui kuitenkin tosi hyvin ja ihan hyvässä ajassa. Lähetin vielä kerran, koska halusin Ruun palauttavan damin myös ruudun toiselta alueelta, eikä vain samalta suunnalta. Sainkin käteeni takarajalla olleen damin, joten siihen oli hyvä päättää tämä. Muistidamikin palautui, vaikka paikkaa Ruu etsi hetken ja näki, että tarkan sijainnin se oli jo unohtanut.

Kun haettiin treenin päätyttyä loput damit hakuruudusta huomasin, että ne oli vaikeasti paikannettavissa. Vaikka tuuli, ei se tuonut hajuja helposti nenään, yhden damin päälle Ruun piti astua ennen kuin se sen huomasi. Ja yksi dami oli vahingossa pudonnut kiven koloon, sitä Ruu ei olisi saanut ylös itse. Eli hyvä, etten lähettänyt koiraa enää hakuun. Sillä olisi ollut vaikeuksia löytää loppuja dameja ja se olisi varmasti väsynyt ennen löytöä.

Viimeisenä tein sielä saman linjan, mutta nyt Ruu sai juosta targetille asti, olin sinne salaa yhden damin vienyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti