EVL1 vaikka fiilis oli hukassa

Palattiin eilen koekentälle oman seuran iltakokeessa ja hyvinhän se noin tuloksellisesti meni. Hieno ykköstulos, 293p, KP ja vielä luokkavoitto. Mutta mitä ihmettä oikein on menossa, kun ei tunnu olevan sitä fiilistä. Eihän tässä ole mitään järkeä. Mitä ihmettä?

Tuomarina toimi Mauri Pehkonen, liikkeet oli sekoitettu ja ne tehtiin kaikki yhteen putkeen. Me saimme kunnian olla ensimmäinen koirakko "suuressa" neljän koirakon luokassa.

Aloitettiin kuitenkin paikallaoloilla, jotka sujuivat oikein hienosti.

Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 10 - Meni alas inasen hitaasti ja oli siirtänyt sitä etutassuaan. Mukavaa kun siitä ei rokoteta, kun en siihen pysty puuttumaankaan.

Paikallaolojen jälkeen kävin palkkaamassa koiran ja sitten pika pikaa kehään.

Metallihyppy: 10 - Luovutus hitaanpuoleinen.

 

Luoksetulo: 7 - Tässä liikkeessä näkyi erityisesti se, että me ollaan nyt vähän hukassa. Lähti hitaasti ja pudottikin heti raville. Stoppi hyvä (oli syytä ollakin tuosta vauhdista), sitten vähän reipastui ja tuli jonkinlaista laukkaa, maahanmeno myös hyvä, loppuosakin oli sellainen tahmea.

Seuraaminen: 9 - Tämä sujui ja oli oikein mukavaa. Yksi parhaista seuraamisistamme. Ja siellä näkyi jopa nopeita perusasentojakin! Hitaan käynnin perusasennot on hitaita, ne erityishuomion alle jatkossa.

 

 



Ruutu: 10 - Oli kyllä tämän hetken tilannetta ajatellen oikein hieno ruutu. Maahanmeno voisi siellä ruudussa olla nopeampi ja merkkikin voisi olla napakampi.

Zeta: 9 - Järjestys oli I - M - S. Istuminen jälleen todella hidas, mutta maahanmeno tuntuisi nyt menneen kenties eteenpäin ja se oli ihan ok.

Ohjattu: 9 - Vasen puoli saatiin haettavaksi ja olen kyllä supertyytyväinen, että tämä liike onnistui. Niin isoja ongelmia on ollut ihan lyhyellä aikaa. Nopeutta tuomari toivoi merkille ja luovutus oli myös hidas. Sähläsi myös pienesti kapulan poimimisessa.

Tunnari: 8 - Epävarmuutta näkyi. Osui heti omalle ja merkkasi sen selvästi, mutta haisteli kerran muut läpi ja poimi sitten sen oman. Luovutus jälleen hidas.

Kaukot: 10 - Järjestys S - I - M - I - S - M. Sama kuin SM-kokeessa, jossa käskytin ihan pieleen. Nyt onnistui ja upeahan Ruun tekniikka näissä on!

Suoritus on ohi ja tuomarille kiitos, kenties viimeinen arvostelu mikäli hän ei enää jatka uusilla säännöillä.

Palkintojen jaossa tuomari kehui suorituksia kertakaikkisen hienoiksi, mutta miksi itsellä ei ole sitä fiilistä? Mikä sen on vienyt? Kehässä ajattelin suurimmaksi osaksi koko ajan, että ei tästä tule mitään ja että ei me osata mitään. Ihmettelen, että ylipäänsä kykenin liikkurin ohjeiden mukaan toimimaan. Ja kun kävelin tulostaululta katsomaan kokonaistuloksen en ollut uskoa silmiäni. Siis miten hitossa me tehtiin tommonen rivi? Mekö?

Jossain vaiheessa on pipo kiristynyt huomaamatta ja olen unohtanut sen tärkeimmän, fiiliksen. Kun tiedän, miten hienosti ja nopeasti tuo pystyisi ne meidän heikommat osiot suorittamaan, niin olen varmaan väkisin yrittänyt puskea ne esiin ja pilannut sen hauskuuden, joka tässä hommassa on. Unohtanut, että mikä se meidän tavoite on.

Olen saanut kisajännityksen älyttömän hyvin häviämään, kun olen lakannut kilpailemasta ja tavoittelemasta ns. mahtavuutta ja menestystä. Kun minulle on yksi hailee se, että sijoitummeko kisassa ensimmäisiksi vai viimeisiksi. Otan niin paljon mieluummin vastaan sen hyvän mielen ja yhteistyön suorituksen, jolla ei pisteillä juhlita kuin suorituksen, jossa ei ole sitä fiilistä. Kilpailemme itseämme, omaa osaamistamme vastaan ja tavoittelemme sitä 320p suoritusta. Jos vaikka joskus olisimme niin taitavia, että saisimme virheettömällä ja iloisella suorituksella täydet pisteet.

Olipa ihanaa katsoa suorituksemme videolta (kiitos Tuula!) (kuvista iso kiitos Tiina!) ja huomata, että ei me olla niin surkeita kuin miltä itsestä tuntuu. Ruu tekee oikein hienosti hommia, tarkasti ja varmasti ja pisteet ovat ansaittuja ja toki niitä on myös vähennetty aiheesta. Aika uskomatonta, että Pikkumusta teki noin upeaa työtä, vaikka ohjaajalla oli niin synkkä pilvi pään päällä. Pitäisiköhän nyt vähän opetella olemaan itsevarmempi ja oikeasti nauttia siitä, miten taitavia me jo ollaan? Uskoa meihin ja osaamiseemme?

On niin noloa tunnustaa, että fiilis oli hukassa vaikka pisteet kertoisivatkin muuta. Suorastaan hävettää. Mutta ei auta kuin kasvaa henkisesti. Eiköhän me olla vahvempia jatkossa.

Ruu <3

 

Ja meidän video vielä