Surusta huolimatta on jatkettu arkea eteenpäin ja lasten kanssa se on pakollistakin. Tämän viikon alussa tehtiin lomareissu Tampereelle ja todettiin, että lomareissu lähimpään leikkipuistoon olisi riittänyt vallan mainiosti. Tällä reissulla Jäbä Duudsoni oppi juoksemaan karkuun ja tämä epeli kyllä sitten juoksee lujaa ikäisekseen, eli perässä saa juosta itsekin ihan oikeasti, jotta karkurin saa kiinni. Onneksi huoltoasemalla oli avuliaita kanssa matkustajia, jotka viittelöivät mihin suuntaan minimies hetki sitten oli juossut ja hänet tavoitettiin juuri ennen kuin painella ulko-ovista läpi. Äänestäisin automaattisten liukuovien poistamista käytöstä... Lisäksi rakas esikoisemme oppi huutamaan joka välissä "auta minua". Onneksi, voi onneksi se ei huutanut "auttakaa minua", vaikka sitä monessa kohtaa varmasti tarkoittikin. Ja tämä lause elää vahvana edelleenkin kotona, on yhtä suosittu kuin "en haluu". Vanhemmat säästyivät uhkaavalta burn outilta Vauhtipojan ansiosta, joka oli reissussa ihan yli kiltti.
Reissun aikana meidän Pikku-Ruu täytti 5 vuotta, 30.kesäkuuta! Onnea Huu Haalle! Pikkumusta (ja Piips) saivat tuliaisina kuuluisat Ikean rotat ja kyllä, meilläkin niistä tykättiin PALJON! Pitkään niillä leikittiin ja sitten kaikessa hiljaisuudessa Ruun rotalle kävi jo näin:
 |
| Mä mitään tehny tälle korvalle... Mitenhän olisi käynyt ellei hommaa olisi keskeytetty. Toistaiseksi muut ulokkeet ovat siis paikoillaan... |
Mutta siis paljon onnea mamman mussukalle ja muulle B-pentueelle!
Treenattukin on, jonkin verran. Ohjaaja on keskittynyt siihen, että pipo ei kiristä päässä ja ottanut paljon rennommin. Ja kas, meillä on ollut oikein hauskaa treeneissä. Eilen treenattiin lähikentällä ruutu, ohjattu ja tunnari Ikean rotalla ja voi onnea ja vauhtia!
Mutta tuli huomattua, että jokaisessa treenissä pitäisi käyttää aina eri värisiä ruutumerkkejä, jotta R osaisi hakea sitä paremmin katseellaan. Viime viikolla sortui uuden kentän treeneissä vanhanaikaiseen ja juoksi helposti näkyville luoksetulon merkeille. Sieltä paineli sitten avoimena olleeseen takakonttiin, jonne aiemmin olin vienyt sen miettimään. Ruutu-merkit oli siis tumman pinkit ja ne oli sijoitettu varjoon puskien viereen, piti helpottaa jotta sinne löydettiin.
Zetaan olen vaihtanut istumisen käskyä ja viilannut vähän käskyn ajoittamista ja on toiminut tosi hyvin! Mutta vähän mietin, uskallanko tehdä sitä ensi viikon kokeessa. On kyllä testattava kokeenomaisena ensin. Noudon luovutusta olen yrittänyt ottaa takaa kiertäen, mutta siitä luovuin nyt ennen viimeisiä kokeita. Se on vielä Ruusta liian "jännää" kapulan kanssa, kotona tulee ilman kapulaa jo reippaasti. Luoksetulon stoppeja olen tehnyt pienten käsimerkkien kanssa hauskuutellen ja kun mieli ja vire on kohdillaan, toimii älyttömän hyvin.
Kaukoja on muistuteltu säännöllisesti. Mainitaan urhoollisuudesta kotipihassa, kun ekan istumisen jälkeen meni kolme käskyä seisomiseen, Ruu napsi häiritsemään tullutta paarmaa. Tehtiin pitkä setti, tekniikka täydellinen vaikkakin koiran ilme oli vähän omituinen...sellainen varovainen ja vähän kärsivä? Mutta kun meni muuten oikein niin vapautin takapalkalle. Ja hyvä että palkkasin! Kun kävelin koiran luokse niin paarma osoittautui ampiaiseksi, joka oli parkkeerannut Ruun selkään! Hui!
Saas nähdä milloin tuo aloittaa juoksunsa ja onko joidenkin päivien vetämättömyys niistä johtuvaa? Muistan edelliseltä kesältä, että juoksut osuivat niihin parhaimpiin helteisiin ja R oli kyllä ihan älyttömän laiska. Silloin ei kyllä treenattukaan ja hyvä niin. Karvat on lähteneet melkein kaikki, tissit on kaljuina ja römpsäkin jo turvottelee. Jos nyt ensi viikon kokeen selvittäisi edes. Piirinkisoihin tuskin keretään, mutta eipä se katastrofi olisi. Aloitetaan treeniloma vain odotettua aiemmin.
 |
| Sai oikein käskyttää paikoilleen kuvaa varten, kun ei kumpikaan meinannut malttaa jäädä kuvaan :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti