Ei käyty maailmanympärysmatkalla, käytiin Tampereella

Oikeastaan vielä tarkemmin Nokialla, tietenkin Marikan ja koiruuksien luona. Perjantaina mentiin ja sunnuntaina tultiin takaisin. Jätettiin kaikki pojat kotiin viettämään poikain viikonloppua ja lähdettiin Ruun kanssa kaksistaan reissuun. 

Koiravouhottamiseksi tämä reissu sitten meni, ihan niin kuin suunniteltiin, paitsi että ihan kaikki suunnitellut treenit eivät erinäisistä syistä ehtineet toteutua. Mutta paljon hyvää treeniä ja siitä koostetta kera "laadukkaiden" kännykkäkuvien.

Perjantain treeneissä ekana vaikeahko kakkosmarkkeeraus. Tuuli ei ollut järin suuri, mutta joku hönkäys kuitenkin oli olemassa. Kuvassa olen näköjään lahjakkaasti laittanut numerot väärinpäin, eli ensin tuli heitto metsään, sinne lensi fasaani. Tämän jälkeen heittäjä siirtyi hyvin lyhyesti oikealle ja heitti variksen about tuohon ykkösen kohdille. Se haettiin ensin ja sen Ruu löysi aika kivasti. Maasto näyttää helpolta, mutta on todellisuudessa aika korkeaa kasvillisuutta ja louhikkoista, aika vaikeakulkuista. Ruu etenikin hitaan varovaisesti ja vähän mietittiin, että tuntuiko varpaissa ikävältä?

Kuvassa numerot ovat väärinpäin, ensin tuli heitto metsään ja toisena "aukealle".

Tänä aikana ehti kuitenkin unohtaa fasaanin, tai sitten ei alunperinkään nähnyt heittoa hirveän hyvin. Eteni jonnekin heittäjän nurkille pyörimään, mutta itsenäisesti metsään siirtymistä olisi saattanut joutua odottamaan, joten autettiin riistalle ekalla kerralla. Tehtiin sitten niin, että Viuhti kuljetti fasaanin takaisin Marikalle ja uusittiin Ruulle pelkästään markkeeraus metsään. Tuntui näkevän heitonkin paremmin ja lähti hyvin, mutta jäi sitten yllättäen puoleen väliin pyörimään ja nuuskuttelemaan todennäköisesti Viuhtin ja fasaanin jättämiä jälkiä. Höpö höpö tälle ja otin koiran takaisin. Kolmannella yrittämällä onnistui jo edetä hyvin hajuista välittämättä ja raatokin saatiin talteen. Vaikea tehtävä.

Sitten mentiin metsään ja tehtiin aika pitkä ohjaus, jossa maasto laskeutuu ja nousee loivasti. Heti alkumatkassa on vielä kaatunut pieni kuusi, jonka kuivuneet oksat törröttävät esteenä edessä. Ruksi merkkaa linjaa, ruksin alapuolella seisoo Marika ja heti hänen takana pienen kiven toisella puolella oli kani. Motivointi linjalle tehtiin taas ajona (drive) ja Ruu lähti kuin tykin suusta. Hyvin ylitti tuon kaatuneen kuusenkin, vaikka ensin mietin alkaako kiertämään tms. Eteni suoraan liki perille asti, kaarsi maaston muodon houkuttelemana lopussa oikealle, kun suoralle linjalle tuli vastaan se pieni kivi ja enemmän ryteikköä, stop ja vasemmalle ja pian nousi pupu. Oli kyllä hieno linja!

Kuvassa Ruu palauttaa fasaania, sillä tein saman linjan kahdesti, molemmat sujui yhtä hienosti.

Mutta näin komeaa pupuakin sai Pikkumusta noutaa, ja oli kyllä NIIN mieleinen kannettava.

Lauantaina käytiin tekemässä pikkutreeni yhdellä lammella. Ei raaskittu siellä vielä hirveästi metelöidä ja häiritä, kun näytti olevan vesilintujen suosiossa ja ei haluttu häiritä. Joten pikkutehtävät vain.

Alunperin ajateltiin ohjausta keskellä lampea olevien kasvillisuuksien läpi, mutta se jätettiin sitten seuraavaan kertaan. Nyt tyydyttiin pelkästään ohi uittoon. Ensin tuli rannassa metsään ykkösmarkkeeraus, matka 20m, jäi muistiin. Kuvassa ruksin luona varis, lähetyspaikalta veteen n. 10m matka. Pieni motivointi rannassa ennen lähetystä. Matkaa linjalla nyt sitten lähelle se 100m, 90m ainakin. Ei mennyt veteen niin reippaasti kuin olisin halunnut, oli helppo ranta ja olosuhteet siihen, mutta meni sentään. Aika pian lähti vasemmalle kohti kasvillisuutta, siitä sain helposti ohjattu ohi, mutta sitten pyöritteli päätään aika paljon, pari kertaa kääntyi ympärikin. Aina kuitenkin ohjautui, mutta ei ollut kyllä niin hyvin kuulolla kuin olisi voinut olla. Ajautui ruksista n. 15-20m oikealle, tajusin sen liian myöhään ja siellä uinti oli selvästi raskasta vesikasvillisuuden vuoksi, etten alkanut "riitelemään" ja ohjaamaan enää vedessä enemmän vasemmalle. Annoin rantautua ja ohjasin siitä vasemmalle. Nousi se varis näinkin. Vähän laiskanpulskea vesiohjaus. Ehkä johtui vieraasta paikasta ja pitkästä matkasta.

Muistiin jääneen markkeerauksen muisti hyvin, ensin näytti siltä, että veti pitkäksi, mutta kiersikin tuuleen ja paikansi linnun nopeasti. <3

Sunnuntaina käytiin vielä tekemässä viimeiset treenit. Kakkosmarkkeeraus metsäautotieltä. H = heittäjä. Varis lensi ensin vasemmalle, näkyvyys tälle parempi, vaikka tarkkaa pudotuspaikkaa ei pystynytkään näkemään. Toisena lensi fasaani ja se näkyi paljon huonommin. Fasaani haettiin myös ensin ja se löytyi hienosti, super!!! Myöskin varis löytyi ammattinoutajan ottein, tämä sujui todella hienosti! <3

Viimeisenä todella vaikea ohjaus. Matkaa on tosi paljon, kasvillisuutta on tosi paljon ja näkyvyys erittäin huono, eli koiran ohjaaminen erittäin vaikeaa. Kuvassa ei näy, mutta lähetyspaikalta 5m päässä kulkee metsäautotie poikittain, joka piti ylittää. Ruksi merkkaa koivua, jonka juurella takana odotti pupu. Tehtiin taas motivoidusti drivella.

Ja oli muuten vaikea. Kasvillisuutta oli sikin sokin ja Ruu valkkasi parhaansa mukaan helpointa reittiä ja minä yritin epätoivoisesti ohjata sitä suoraan ja eteenpäin. Yhtälö on yhtä kuin mahdoton. Ekalla taidettiin auttaa perille? Miten en muista enää. Uusinta meni päin persettä ja oli niin tottelematon, että hain koiran pois. Tämän jälkeen kuunteli paljon paremmin ja Marikan avustuksella tein "sokko ohjauksen" raadolle (eli Marika näki koiran, minä en, ja käsimerkein viittelöi minulle muutaman kerran mitä pillittää ja ohjata koiralle). Kuunteli ja totteli tosi hyvin nyt ja saatiin raato talteen. Mutta olipahan supervaikea. Jospa me taas opittiin jotain?

Mutta oli niin kiva koiravouhotus viikonloppu ja kivat oli maastot treenata! Ai niin, tehtiinhän me yhdessä välissä pikku tokoilutkin pienellä "puisto" nurtsilla. Eteenmeno onnistui vieraassa paikassa, jee! Mutta jäävät ja seuraamisen perusasennot meni riitelyksi. Plääh. Ei näköjään noutajaa napannut tokoilut, kun oli niin paljon oikeita töitä tarjolla. Ja oli niin kuumakin...seliseli... Mutta kai sitä pitäisi aktivoitua tokoilemaankin, kun puolitoistaviikkoa SM skaboihin. Niin, ja ollaan ehditty saada tunnarikin rikki kotipihassa. Great!

Mutta mitäs pienistä. Kiitos Marika ja koiruudet ihanasta, täydellisen onnistuneesta viikonlopusta! <3