Taipuu taipuu, hyvin taipui

Yksi tärkeimmistä on nyt ns hoidettu alta pois, eli noutajien taipumuskoe = taipparit. Kovin vähän meillä loppujen lopuksi ehti riistajuttuja olla, kun ei niitä raatoja pysty ja kykene joka välissä sulattamaan ja treenaamaan. Ja kaikista suurin "murhe" oli se, että Easylle ei ole ammuttu vielä kertaakaan. Puttaalla käydessämme (vajaa kk ennen koetta) saatiin onneksi yksi avulias metsästäjä meille ampumaan. Alkuun kuunneltiin kaukaa ja hiljalleen tultiin lähemmäs ja lopulta ihan viereen. Kaikki meni hyvin ennen viimeistä paukkua, jossa Easy sitten jostain syystä nousi seisomaan ja käänsi pepun selkäni taakse. Vähän jäi tyhmä fiilis tämän takia, vaikka Easy ei mitenkään pelokas ollutkaan.

Onneksi päästiin ystävän luokse viikko ennen koetta treenaamaan taippareiden merkeissä ja saatiin ammuttua Easylle kertaalleen. Tehtiin hakuruutu ja ampuminen tuli siihen alkuun, kun ruutuun heitetään yksi varis. Easy ei tuumannut ampumisesta mitään, mutta kun ampuja ja heittäjä tulivat pois ruudusta, niin siinä kohti piti heille puhkua. Muu työskentely sujui ihan hyvin ja ampujakin tervehdittiin hommien jälkeen ongelmitta. 

Koska itselläni ei ole kania ja metsäjänön kanssa oli viimeksi vähän huomautettavaa, niin onneksi saatiin kokeilla kanijälki hakutreenin jälkeen. Easy jäljesti ekat 10m, vaihtoi vielä isomman vaihteen silmään ja kaahasi metsään. Oli kuulemma juossut kanista ensin ohi. Miten tämä ei yllättänyt yhtään?

Kani tuli siis kauniisti käteen vauhdikkaan juoksemisen päätteeksi. 

Muuta treeniä ei sitten ehditty enää tehdä. Paitsi kahdesti käytiin noutamassa pientä lokkia vedestä, koska vedestä noutaminen on vielä jännää ja otteet saattaa osua huonosti. Ja ei näistä treeneistä varmasti mitään hyötyä ollut. Varmaan enemmän kuumensi koiraa kuin korjasi otetta. Onneksi tajusin tehdä vain ihan parit noudot per kerta. Miten muistelin, että viimeksi kielsin paniikkitreenien tekemisen? Hyvin menny oppi perille...

Koepäivänä tuuli ja ukkoskuuroja liikkui runsaasti taivaalla. Me starttasimme numerolla yksi ja paikka oli sama, jossa aikanaan Ruun kanssa suoritimme taipparit. Melkein tuli tippa linssiin sitä miettiessä. Ilmottautuessa jännitti ihan hirveästi ja mietin, huomaako muut kun tärisen. Sitten omaa vuoroa odotellessa ei oikeastaan enää jännittänyt, vaan hyvillä mielin mentiin hommiin. Olihan tätä odotettu koko pitkän pentuajan!

Ensin siis rantavedestä lokin noutaminen. Sujui moitteettomasti. Sitten tuli laukaus ja veneestä lokin heitto. Easy tuijotti taas epäilevästi ampujaa ja ampumisessa nousi ja peruutti. Aurinko paistoi silmiin ja ranta oli kaislikkoinen, joten kyllä mietin, että mahtoiko koira nähdä koko heittoa. Yllättävän kaukana se vene rannasta kuitenkin oli. Lähetin Easyn ja se eteni muutaman metrin ja jäi sitten tuijottamaan ampujaa ja välillä minua ja selvästi vähän mietti, että mitähän tässä nyt tapahtuu. Annoin uuden luvan lähteä noutoon ja Easy kävi hakemassa lokin talteen. Se oli kaikesta huolimatta selvästi nähnyt hyvin lyhyen ja matalan heiton, josta olin kovin ilahtunut. Molemmat linnut tulivat kauniisti käteen asti.

Sitten hakuun. Nyt Easy ei tuumannut ampumisesta mitään eikä puhissut ampujan ja heittäjän poistumista hakuruudusta. Heitetyn variksen lisäksi tuomari haetutti vain kolme varista ruudusta.

Sitten odoteltiin muiden suoritukset ja lopulta 6/8 koiraa pääsi kanijäljelle. Juuri kun lähdettiin tekemään jälkiä tuli päällemme iso ukkoskuuro. Vettä satoi kaatamalla ja ukkonen jyrisi. Onneksi pahin sade ja jyrinä ehti helpottaa juuri ennen meidän aloitusta. Taippareissa meille näytetään selkeä kohta, josta jälki alkaa. Easy tasan tiesi, että pupu on metsässä ja se mitään nenää maahan suostunut laittamaan. Viritti itsensä äärimmäisen latautuneeksi (kun yritin saada sen nenän maahan) ja lopulta luvan saatuaan juoksi h**vetin lujaa eteenpäin. Tuomari sanoi alkuun, että hän kävelee lähemmäs kania ja nostaa käden ylös, kun koiralla on riista suussa. Kun Easy lähti, toinen toimitsija totesi tuomarille "jos kerkeät nostamaan kättä ylös...". Onneksi tyyliä ei arvostella ja pupu palautui sieltä tuota pikaa käteen asti.

Näin ollen Easy läpäisi taipparit ja ansaitsi tuloksen NOU1!
Melkein ei malteta odottaa, että päästään jatkamaan koeuraa!
Arvostelulomakkeesta lainattuna; "Nuori innokas koira, joka suoriutuu erinomaisen helpolla tavalla kokeen kaikista tehtävistä. Osoittaa erittäin hyviä noutajan taipumuksia. Erittäin hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa."

Easy on juuri läpäissyt taipparit. Sateen jälkeen aurinko alkoi paistaa aivan ihanasti.

Niin ne pyöreät tuli täyteen

Ruu on koira, jonka kanssa en tarvitse ikinä hihnaa ja siksi sitä en usein muista ottaa edes mukaan. Edes kokeisiin, joissa se olisi toisinaan jopa pakollinen. Voisin kulkea vaikka Tokion metroasemalla ja Ruu vain kulkisi kanssani. Voisimme kävellä keskellä niittyä, jossa puput sinkoilisivat sinne sun tänne ja Ruu vain pysyisi kanssani. Sitä on vaikea selittää, mutta Ruu vaan tulee siinä, mukana. 

Ruu on koira, joka niin vahvasti haluaa olla minun koira. 

Ruu on koira, jolle käy kaikki, kunhan se vaan saa olla mukana.

Ruu on koira, joka ei tee itsestään numeroa. 

Ruu on koira, joka on ihan kaikista paras perhekoira. Pomminvarma.

Ruu täytti 30.6. pyöreitä, kun mittariin tuli täydet 10v. Tuntuu kovin hurjalta, että siitä olisi jo niin monta vuotta aikaa ja tuntuu, ettei itse ole vanhentunut yhtään. Näin käy joka kerta. Lapset ja koirat vanhenee, ei vanhemmat eikä koiranomistajat.

Olen niin kiitollinen siitä, että kasvattaja aikanaan Ruun minulle luovutti. Minulle, noviisille noutajaharrastajalle. Ruu oli ensimmäinen noutajani ja en parempaa koiraa siihen virkaan olisi voinut saada. Niin kiltti ja kuuliainen tehtiinpä sitten mitä tahansa tai mentiin minne tahansa. Ruun ansiosta tutustuin rodunomaisiin lajeihin ja ennen kuin edes huomasin, olin koukussa. Monia
 lajeja nähneenä voin sanoa, että en tiedä ehkä hienompaa kuin vaistojensa mukaan toimivan koiran, josta oikein huokuu SE rakkaus ja halu tehdä "oikeita töitä". Laji, johon ei tarvitse motivoida yhtään. Sitä ei ymmärrä, ennen kuin sen näkee ja kokee.
Laji on paitsi hienoin niin myös ehdottomasti vaikein. Voi kunpa olisin tiennyt tästä lajista edes vähän enemmän kuin silloin joskus. Kiitos Ruu siitä, miten paljon olet opettanut.

Ruu on osa-aikaisesti eläköitynyt, mutta voinnin ja kunnon mukaan nuuhkitaan vielä pellolla ja rallatellaan kentällä. Terveys edellä kaikessa ja kovasti tiedostan, että 10v on jo mittarissa. Hieman on huolestunut mieli, sillä jotenkin taas olin tuudittautunut siihen, miten hyvässä kunnossa Ruu oli. Se ravasi upeasti ja vaikutti kaikin puolin olevan hyvässä kunnossa 10v koiraksi. Sitten tyyliin seuraavana päivänä Muori ontuu ja tuntuu, että se hajoaa käsiin. Samalla sydäntä riipaisee, kun häivähtää ajatus siitä, että joutuisin jossain vaiheessa sanomaan ne viimeiset heipat. 

Hieman haikein mielin olen tehnyt päätöksen, että myös metsästys on Ruun kanssa jätettävä nuoremmille. Ellei sitten olla maastossa, joka ei ole liian raskas. Mutta sellaista kun ei taida olla...💔 

Tämän vuoksi (ja kyllä alunperin muutenkin olin ottamassa Ruun mukaan) käytiin ell Juha Kallion hyppysissä tarkastuttamassa tilanne. Varpaissa oli vanhuutta, mutta niitä ei tarvitse tässä vaiheessa hoitaa. Vältetään soralla ja sepelillä kulkemista. Oikea polvinivel oli mielestäni hieman turvoksissa ja osittainen syy ontumiseen lihaskireyksien lisäksi. Kallio oli samaa mieltä, polvi tuntui hieman turpealta, mutta ristisiteet tuntuivat kuitenkin olevan ehjät. Suurin murhe oli kuitenkin hammaskalustossa, jota en ole edes tajunnut tarkkailla. Ei siitä monia vuosia ole, kun käytin Ruun hammaskiven poistossa ja sanottiin, ettei sitä juurikaan ollut. Nyt ylhäältä oli poskihampaita lohjennut ja yksi etuhammas tippunut (tämän toki olin huomannut ja siksi pyysinkin tsekkaamaan hampaita). Varattaisiin hampaille oma hoitoaika ja samalla otettaisiin polvesta kontrolli rtg. Saatiin carthrophen-kuuri ja kipulääkettä päälle. 

Ja nyt tuoreeltaan on hampaat viimein saatu hoidettua. Poistoon lähti alhaalta yksi etuhammas ja ylhäältä yksi + että sen yhden tippuneen juuren pala poistettiin. Hammaskivet poistettiin, jota kuulemma oli kohtalaisen paljon. Tummentumat eivät lähde hampaista pois. Poskihampaita ei tarvinnut poistaa, sillä tarkastuksessa ne eivät herättäneet kuitenkaan tässä vaiheessa huolta. Etuhampaat taas olivat selkeät poistettavat ja alahammas oli jo alkanut tehdä pahuutta syvemmälle.
Ja ne polven rtg-kuvat otettiin. Konsultaatiopyyntö on tehty. Vähän kyllä jännittää...

Odotellessa jatketaan osa-aikaeläkeläisen elämää.
Paikka sohvalta vierestä on yksinoikeudella Ruulle luvattu ❤️
Ja sohvalla Ruu viihtyykin vain vieressä. Jos en ole sohvalla, tulee Ruu samaan huoneeseen nukkumaan jossa minäkin olen. Koska kunhan vain saa olla mukana. ❤️

Onnea rakas Ruu ❤️ 

Terveeksi tutkittu

Käytiin reilu 2 viikkoa sitten Tampereella Eläinystäväsi Lääkäri-klinikalla tarkkaakin tarkempien sormien kopeloitavana ja tutkittavana. Kyseessä oli siis Easyn viralliset luustokuvat ja Ruun tsekkaus, kun ei hetkeen olla käyty. Eläinlääkäri Juha Kallio syynäsi läpi Easyn, koska itse pidän jopa kuvia tärkeämpänä sitä, mitä koirasta tutkimalla löytyy. Olen nähnyt ammattini lomassa niin monta kertaa, että kuvat voi olla miten hyvät tahansa ja silti ne ei sitä oikeasti ole. Pitää vain osata tutkia.

Ja Easy on terve! En melkein voi uskoa sitä, mutta kai se on pakko. Kuvat varmistivat asian. Lonkkamaljat ovat syvät ja hyvän muotoiset, nivelet tiiviit. Kyynär- ja olkanivelet kuvattiin sivusuunnasta ja edestä ja ne ovat puhtaat. Selkä kuvattiin epävirallisesti minun toiveestani ja sieltäkään ei mitään löytynyt. Sydän kuunneltiin virallisesti ja sekin on terve. Silmät käydään vielä näyttämässä, kunhan tässä ehditään.

Kyläiltiin samalla reissulla Marikan luona ja oli kyllä niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa <3 Nähtiin Pihka Pikkaraistakin ensimmäistä kertaa ja ihanan omanlainen tapaus on hän! Aivan oivallisen ihana, pieni suuri metsästäjän alku. Ryhmäpotretti oli helppo ottaa koirien suhteen, vaan ei kameran ja kuvaajan taitojen suhteen. Kyllä sen koirien ikäjärjestyksen vaan huomaa.

Luustollisesti Easy on siis ihan priimaa, aivan mahtavaa! Toki tiedostan, että myöhemminkin voi tulla yllätyksiä, mutta uskon ja luotan, että näin ei käy. Huom, yritän nyt olla optimistinen. 

Mutta Easyn emällä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on onneksi saatu helpottumaan lääkkeillä. Sairaus on käsittääkseni myös perinnöllinen, mutta näin nuorelta koiralta on turha ottaa mitään verikokeita, koska ei ole oireita ja usein sairaus puhkeaa paljon myöhemmin jos nyt edes puhkeaa. Aiemmin tätä ei ole suvussa esiintynyt. Aika näyttää. 

Mutta nyt, koe- ja harrastusmaailma; Here we come!

ps. Ruun tilanteen päivittelen erikseen.

Toko-kokeessa kolmen vuoden tauon jälkeen

Meidän ensimmäisen toko-kokeen piti olla jo helmikuussa, mutta sitten tuli juoksut. Seuraavaksi kokeen piti olla maaliskuussa, mutta sitten tuli korona. Treenit jäi, sitten tuli toko-kurssi ja tokoähky ja treenit jäi taas. Peltotreenit ja nome-treenit alkoivat vetää puoleensa enemmän. Useita viikkoja myöhemmin vähän viestittelyä ystävän kanssa, hän oli menossa 6.6. kokeeseen. Kolme päivää myöhemmin, selasin virkkua (en tiedä miksi) ja huomasin tuon samaisen kokeen. Tuomarikin oli sama kuin silloin helmikuun peruuntuneessa kokeessa. Ja sitten (vasta) välähti! Pitääkö meidänkin muuten olla tuossa kokeessa?!? Tämä lienee se maaliskuun peruuntuneen kokeen korvaava päivä? Varmistus viesti samalle ystävälle. Kyllä vain. Kokeeseen oli tässä vaiheessa aikaa kolme viikkoa.

Onneksi ollaan rakennettu vahvat pohjat ja onneksi on työintoinen ja tokoa rakastava koira. Ihan niin paljon ei ehditty treenata kuin olisin halunnut, koska arjessa tapahtuu tällä hetkellä paljon muutakin kaksijalkaisten lapsukaisten takia. Treenit paljastivat, että paikallamakuu oli huonoimmassa muistissa, sillä koiran pää pyöri kuin pöllöllä, maata ja ilmaa haisteltiin, vieruskavereita kuikuiltiin ja asento valahti herkästi lonkalle. Tätä yritettiin treenata aina kun mahdollista. Vähintään kerran viikossa...

Kaukoihin olen yrittänyt opettaa etujalkatekniikkaa, mutta viikko ennen koetta luovutin, etten saa niitä varmoiksi kokeeseen. Mentäisiin helpommalla takajalkatekniikalla. Easy teki sitten mielenkiintoista sekatekniikkaa treeneissä... Treenattiin siis sivulta maahanmenoa ja ekasta istumisesta oikealla tekniikalla sai AINA palkan.

Easy kokeen jälkeen.

Tärkeä asia, jonka opin viimeinkin ennen koetta on, että paniikkitreenejä EI tehdä. Koira ei opi niistä mitään, todennäköisesti treenit menevät vituiksi tai sitten joku loukkaantuu. Meidän vikat treenit ennen lauantain koetta oli tiistaina ja niistä ei jäänyt käteen kuin paha mieli. Ei tosin koiran takia, vaan muusta syystä.

Sitten itse kokeeseen. Koe oli PopDog Ry:n järjestämä koe Haukkuvaaran hallissa. Tuomarina oli Marjo Halmiala. Alokasluokassa oli 7 koirakkoa, me starttasimme toisina. Itsellä oli vähän jännä fiilis, sillä edellisestä kokeesta on aikaa 3v. Kun menin ilmoittamaan meitä, niin lausuin ensin Ruun kennelnimen. Pieni haikeus viilsi mieltä, ettenkö enää saa ilmoittaa Muori-koiraa toko-kokeeseen.

Paikkamakuu: 10 - Easy meni hyvin maahan. Tuntui jäätävän pitkältä ajalta odottaa, että saa jättää koiran. Mietin, että eipä ole tämmöstä tullut treenattua... Kun käännyin koiriin päin Easy makasi erittäin hyvässä asennossa ja tämä kesti läpi makuun. Vieruskaveri oli joko maahan mennessään tai maassa ollessaan kääntänyt rintamasuunnan Easya kohti, mutta onneksi mitään muuta ei tapahtunut. Hieman Easy vilkaisi sivuilleen, mutta muuten tuijotti minuun. Perusasentoon nousi hyvin ja häiriökäskyt eivät häirinneet.

Seuraaminen: 10 - Paikka pysyi, kontakti pysyi, häntä heilui.

Liikkeestä maahan: 10 - Hyvä seuraaminen, hyvä maahanmeno.

Luoksetulo: 10 - Jäi hyvin, ei teputellut tassuilla. Perusasentoon tuli heittäytymällä ja se tuntui suoralta. Hieman olisi saanut tulla reippaammin luokse ja yleensä on kyllä tullut kovempaa vauhtia.

Pito: 10 - Hmm, minusta hieman väljä ote ja jotain siinä oli, että häiritsi. Ihan ok siisti, mutta jos jostain liikkeestä olisi voinut rokottaa, niin tästä puolikas tai piste. Tämä ei ole videolla, koska itse pitoa ei minun takaa näy ollenkaan.

Kaukot: 10 - Onnistui takajalkatekniikalla täydellisesti.

Hyppy: 10 - Jännitin tätä eniten, että kiertääkö, mutta yli tuli! 

Lopputuloksena siis ALO1, 200p, KP ja luokkavoitto! 

Ihan mieletön Easy! Ihan mahtava koira ja miten iloisesti se teki töitä! Häntä viuhui ja vaikkei oltu tehty yhtään kokonaista suoritusta palkatta, niin Easya ei asia tuntunut haittaavan. Se palkkautui todella hyvin sosiaalisesti läpi liikkeiden ja ansaitsi kyllä herkkunsa kokeen jälkeen! WAU! Tuomarikin kehui Easyn työskentelyä upeaksi ja sitähän se oli. <3

Itseä häiritsi oma vasemman käden paikka varsinkin perusasennoissa. Sen paikka ei ole vielä vakiintunut ja tällä hetkellä sen paikka ei tunnu luontevalle. Yritän pitää sitä hieman taempana ja ulkona, mutta onko vika sitten perusasennon paikassa vai missä, kun jouduin jotenkin kummallisesti loitontamaan kättä luonnottoman paljon ulospäin, jotta Easy mahtuisi vierelle. Täytyy kuvata ja filmata eri suunnista ja miettiä, missä vika. Aikaa on, sillä avoimen liikkeet eivät ole vielä kasassa.

Nyt tosin voi olla, että keskitymme hetken varsinkin taipparijuttuihin, joten toko jää väkisinkin vähemmälle.

Riista treeniä

Ilmoittautuminen taippareihin on laitettu menemään ja nyt toivotaan, että mahdutaan mukaan. Kokeet on olleet aika ylibuukattuja ja aina ei edes oman seuran jäsenet ole mahtuneet mukaan. Koe olisi heinäkuussa eli nyt on vähän reilu kuukausi aikaa treenailla.

Kuviakin tuli räpellettyä muutama

Niinpä tyhjensin pakastimen, jotta pääsi samalla myös kärryille sen sisällöstä. Paremmat linnut (tavit, fasaani ja teeri) jäivät vielä pakasteeseen ja nyt treenattiin variksilla, harakoilla, lokeilla ja yhdellä naakalla. Kanin virkaa toimitti metsäjänis.

Tehtiin pieni hakuruutu, vedestä noutoja sekä vähän jotain "treeniä". Haku sujui vauhdikkaasti, täytyy treenata vähän isompaa aluetta vielä ennen koetta. Markkeeraus hakuruudun alueelle sujui myös hyvin eikä Easy jäänyt heittopaikkaan kiinni lähtiessään etsimään muita riistoja.





Vedestä ei ole tähän mennessä noutanut vielä mitään, mutta uimista on harjoitellut omaehtoisesti. Viime kesänä olin vähän huolissani, kun Easy istui mieluummin rannalla kuin tuli veteen. Onneksi en hoputtanut ja painostanut ja nyt Easy tykkää vedestä ja on ensimmäinen koiristani, joka rymyää lenkeillä ojia pitkin. Rannalta heitettiin lokki veteen ja sinne kauhottiin hirveällä raivolla. Otteet osuivat alkuun vähän huonosti ja rannalla Easy laski riistan alas korjatakseen otetta ennen luovutusta. Tämän sallin kerran, mutta kun toistamiseen tätä yritti, niin päätin kertoa, että sillä otteella tuodaan perille asti minkä on vedessä valinnut. Tämän jälkeen ei tarvinnut tästä huomauttaa näiden treenien yhteydessä, saa nähdä miten seuraavissa.

 

 Riista on vähän kuumentava tekijä ja toi lisävauhtia jo ennestään nopeaan koiraan. Silti Easy oli koko ajan hyvin hallinnassa, kuulolla ja kertaakaan se ei karannut mihinkään ilman lupaa. Easyn otteet riistoista oli pääsääntöisesti syvät ja rauhalliset. Luovutuksia hiottiin rauhallisemmiksi, sillä Easy helposti juoksi minusta ohi, tuuppasi linnut syliin tai piti lintua levottomasti lähelläni.

Tuula otti meistä muutaman luovutuskuvan. Easy piteli lokkia tosi rauhallisesti ja sain ihan rauhassa ottaa linnusta kiinni. Irroitti otteen vasta kun pyysin.

Kaikki riistat nousivat nopeasti ja Ruuhun verrattuna ehkä turhankin hanakasti kantoon...? Jokunen aika sitten kävi niin, että Easy äkkäsi fasaanin pesän melkein meidän takapihalta ja oli poimimassa emoa kyytiin, kun se otti siivet ja jalat alleen ja pakeni. Easylle jäi höyhenet suuhun ja minä ehdin keskeyttää jahdin tässä vaiheessa. Mutta tuli mieleen, että onko Easylle tullut ajatus, että lintu karkaa juuri kun on sitä poimimassa ja käy siksi hanakasti kiinni saaliiseen? En tiedä. Otteet oli kuitenkin rauhalliset, joten en tästä huolissani ole. 

Tätä lokkia palauttaa vedestä ja muutama kymmenen metriä on palautusmatkaa vielä rannalla. Ote on parempi kuin alussa (toki on pienempi lokki) ja ravisteli vasta luovutuksen jälkeen.

Tehtiin lisäksi vähän markkeerauksia ja linjaa. Lopputulemana on se, että täytyy näissä palata perusopintojen äärelle. Linjaa Easy ei todellakaan vielä osaa ja kaksoismarkkeeraus tuntuisi olevan heittäjän kanssa vaikeampia, kuin itse tehdyt muistimarkkeeraukset.

Videolla muistimarkkeeraus. Tehtiin suoraan kaksi heittoa, jotka Easy katsoi eri kohdasta kuin lähetyspaikka. Hyvin sillä oli ajatus mukana, vaikka jalat meinasi viedä kamalan lujaa. Variksen sijainti oli selvästi hankalampi hahmottaa metsämaastosta. Palautuksiin saatiin tämän jälkeen sitä rauhallisuutta, sillä nyt ne olivat vähän turhan voimakkaasti syliin tuupattuja.

Lopuksi tehtiin ns kanijälki. Easy on aiemmin kantanut samaa pupua ja silloin kantoi hienosti. Nyt lähti kuin ohjus luvan saatuaan, ei jäljestänyt metriäkään, vaan törmäsi ihan vahingossa jänöön. Haisteli sitä jonkun tovin, annoin miettiä. Sitten otti pupun kantoon ja kehuin sitä siitä. Kesken palautuksen pudotti, oli huono ote, joten annoin taas miettiä. Sitten näin, että meinasi lähteä leikkimään ja tähän annoin aika napakan palautteen, jonka jälkeen kantoi jänön käteen. Seuraavaksi pitää tehdä oikeasti kanilla ja katsoa, lähteekö leikkimään, vai muistaako tuoda minulle.

Kyllä nämä oikeat työt on ihanan vaikeita ja samalla kuitenkin kiehtovia. On niin mahtava nähdä ja aistia koirasta sen luontainen rakkaus tähän hommaan.

Toko puuhastelua

Helmikuun toko-kokeen peruuntumisen jälkeen iski laiskuus ja motivaatiopula. Olisin jäänyt kotiin mököttämään ilman ystävän patistelua eteenpäin ja niinpä ilmoitin minäkin meidät Timo Rannikon ja Mari Leiviskän pitämälle verkkokurssille. Ja tämä kurssi oli hyvä! Lämmin suositus! Ohjeita tuli vaikka ja kuinka paljon. Nyt sitten kaikkien näiden ohjeiden kanssa tuli vähän ehkä toko ähkyä ja kurssin päätyttyä on pitänyt sulatella tilannetta. Tai rehellisesti, laiskuus palasi. Kun elämä on vähän hektistä kotona vauhdikkaiden sankareiden ja yhden vähän vaativamman pikkuisen kanssa, niin on hirveän helppo olla tekemättä mitään. Ilmoitin meidät myös NOMEn verkkokurssille (Kati Tuomisen pitämä) ja suosittelen häntäkin. Tämä on ehkä varastanut sen vähäisenkin treeniajan ja toko on jäänyt vähemmälle.

Easy 1v

Olen myös vähän sellainen treenaaja, että kun epätietoisuus kalvaa, niin se vaikuttaa heti treenaamiseen. Easylle on varattu kesäkuun puolen välin huitteille viralliset luustokuvaukset, koska oma pää ei kertakaikkiaan kestä enää. Heti kun vuosi tuli mittariin, niin yhtäkkiä koira mukamas hajoaa käsiin. Mitään ei ole sattunut, mitään varsinaisia oireita ei ole ollut. Tuntuu, ettei missään ole mitään järkeä. Lihaskireyksiä, niitä on ollut ja niitä saadaan hyvin availtua. Luulen, että kuvausten jälkeen olen taas viisaampi ja jokainen koira opettaa terveydestä jotain uutta. Niin varmasti nytkin. Tuomio saadaan kesäkuussa ja se määritteleekin sitten treenisuunnitelmien jatkon.

Easylle pukkasi muuten heti ekojen juoksujen jälkeen valeraskaus. Jännä, eipä ole näin selkeästi ollut Iitulla eikä Ruulla. Easylla on karvat vähentyneet vatsan alueelta, tisseistä tuli esiin pikkiriikkisiä tippoja puristaessa, Easy on ynähdellyt/vinkunut hyvin hyvin hiljaa normaalista poiketen ja olikohan joku muukin oire vielä? Pimpsa näytti takaapäin siltä, että aloittaako uudet juoksut vai mitä ihmettä. Ruu on myös haistellut Easyä tosi paljon enemmän. Positiivista on ollut se, että Easy on halunnut tehdä hommia yhtä intensiivisesti kuin ennenkin silloin kuin hommia tehdään. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että oireet ovat vähenemään päin. Saas nähdä, tuleeko tästä jokaisten juoksujen jälkeinen tapa, vai oliko tämä vaan poikkeus? Mielenkiintoista on ollut pohtia, että kun valeraskaus on kait susilta säilynyt ominaisuus, jossa lauman muut naaraat tulevat valeraskaaksi ja auttavat alfanaarasta pentujen hoidossa, että olenko minä (vielä imettävänä äitinä) haissut jollekin tietylle, mikä on laukaissut Easylle valeraskauden?

Easy 1v

No mutta sitten niihin toko juttuihin. Treenit ovat siis helmikuusta asti olleet hyvin vähässä. Treenattavaakin on niin paljon, että pitäisi saada jotenkin jäsenneltyä se mitä treenaisi ja milloin treenaisi. Tuntuu, että aina treenaa niitä samoja asioita ympäri ja ympäri eikä mikään edisty mihinkään. Huoh. 

Videolla pitkästä aikaa jollain kentällä treenaamassa, äitienpäivänä tietenkin. Siitä sitten ajatus kokeilla miten zeta kävelyt onnistuisi ja Easy oli ihan superrr! Palkkana oli vielä grillimakkaraa, joka "liian hyvänä herkkuna" aiheuttaa yleensä edistämistä ja liikaa intoilua. Ja seuraaminen sujui niin hyvin! Se tuntui niin hyvältä, paikka pysyi ja Easy oli käännöksissä ihan todella hyvin mukana. Vaikka säännöt muuttuukin ja liike poistuu, niin silti oli kiva tätä kokeilla. Muutaman jäävän kokeilin sinne ujuttaa ja positiivisesti ilahduin, että maahanmenon ja seisominen osasi tehdä ihan ok versioina ilman sen ihmeempiä valmisteluja.

Erikseen kokeilin jääviä ja niissäkin sai kyllä ilahtua. Seisominen on muuttunut suoremmaksi eikä Easy kenota niin pahasti vinossa stopin jälkeen. Maahanmenon pystyi tekemään alas yhdellä liikkeellä (ongelmana ollut oikean etujalan ylimääräinen liike) ja ihan ok nopeudella. Istumiseen tarvitsee vielä selkeän avun, mutta mieluummin niin, että liike pysyisi nopeana. Miksi se istuminen on niin hankala opettaa edelleen? Miksi sitä tekee vähemmän kuin muita stoppeja? Mitään en ole siis oppinut kahden koiran jälkeen...

Lisäksi kokeilin tunnaria kentällä. Tätä on tehty harvakseltaan, mutta "säännöllisesti" kotipihassa, sillä pelkään tämän unohtuvan. Yritän saada hiljalleen koiran ja kapuloiden väliin etäisyyttä. Aiemmissa treeneissä on näkynyt, että jos yhtään ahnehdin, niin heti näkyy väärien maistelua. 

Vielä kaukokäskyt. Ikuisuus projekti. Olen opettanut Easylle etujalka tekniikalla ja tuntuu, ettei nämä etene ei mihinkään. Näitä on tehty vain sisällä ja ihan liian harvoin johtuen siitä, että ei jotenkin vaan inspiroi, kun painitaan samojen ongelmien äärellä koko ajan. En edes tiedä, miksi kokeilin ulkona, mutta OMG miten hyvin Easy handlasi etujalat. Istuminen ja seisominen meinasi mennä sekaisin, joka johtuu varmasti vähäisestä treenaamisesta. Täytyy silti pohtia käsimerkkiä seisomiseen, että olisi kai sitten selkeämpi? Lopun istumisessa yritin korostetusti auttaa ja se ei kyllä auttanut Easya yhtään. Sitten kun jätin ylimääräiset avut pois, nousi hyvin istumaan. Voisiko nämä joskus edetä kisavalmiiksi? No tuskin ilman treenaamista...

Ennen treenitaukoa ehdittiin kokeilla ohjattua noutoa. Tästä videoinnista on siis useampi viikko aikaa eikä olla sen jälkeen tehty. Alkuun ollaan tehty kahdesti kotipihassa ja olen näyttänyt keskikapulaa ennen lähetystä ja siihen oli alkuun käsimerkkikin apuna, jotta ymmärsi lähteä. Kun aloin ottaa sivusuuntia niin meni vähän sekaisin käsimerkeistä, joten ajattelin jos menisi keskimmäiselle ilman käsimerkkiä. Nyt videolla muistaa keskimmäisen kapulan hämmentävän hyvin. Olen tosi lähellä ja sivuille isot avut. Easy erottelee hyvin, se on varmasti sisäsyntyistä noutajataitoa. Pohdituttaa, kun noutajamaailmassa tarvitsen kyllä käsiohjausta, että saan koiran lähtemään taaksepäin linjalla, niin että saisinkohan tähänkin rakennettua kolme käsiohjausapua? Aika näyttää. 

Treeneissä oli mukana kosketusalusta, jota olen työstänyt Easylle uudestaan. Siihen olen liittänyt vasemman kautta pyörähdyksen ja sen ideaa Easy on ostanut jo aika hyvin. Siitä voisi tulla hieno, jos ohjaaja nyt kykenisi treenaamaan.

Ensimmäinen vuosi plakkarissa

Easy täytti viimein kokonaista 1v! Uskomattoman nopeasti on kulunut vuosi mennyt! Pentuaikaa ei ole pienimmässäkään mittakaavassa ikävä. Päinvastoin! Ihanaa, kun kotona on jo talon tavoille oppinut, innokas ja ihana nuori koira. Edessä häämöttää treenien ja kisojen aika. Vähänkö parhautta!

Easy 1v ja metsäjänis

Kevät on kyllä ollut surkea koko maailmalla vallinneen korona kriisin vuoksi ja todennäköisesti se jatkuu vielä kesällekin. Kuka tietää pidemmällekin? Ei voi kuin toivoa, että virus häviää nopeasti ja elämä pääsisi asettumaan taas aloilleen. Kaiken kaikkiaan todella surullinen tilanne.

Keväisen illan taivas omalta terassilta

Easy on ollut ihan super koira ja on ominaisuuksiltaan mitä parhain harrastuskoira. Loput on ohjaajasta kiinni. Easy on vietikäs, AHNE, vauhdikas, ketterä, innokas ja sillä on erittäin hyvä keskittymiskyky. Monta asiaa tulee ilmaiseksi, mutta silti Easy on sellainen noutajamainen ja sen seurauksena moni muu asia ei sitten tulekkaan ilmaiseksi. Easy palkkautuu ehdottomasti parhaiten ruualla tällä hetkellä, lelut ei ainakaan vielä ole treenatessa hirveän mielekkäitä. Leluilla voi leikkiä sisällä, mutta jos treenataan ja annan lelun palkaksi, ni ilme on vähän pettynyt. Tai en ole löytänyt vielä sellaista lelua. Joku kaninkarva juttu olis varmaan huippu, mutta täytyy säilyttää tietty rauha riistaa kohtaan, ettei ne menisi sekaisin pienen noutajan päässä.

Easy on ollut tähän asti terve koira, ainoastaan lihaskireyksiä olen joutunut hoitamaan. Mutta nyt kun virallisten luustokuvien aika lähestyy, niin on alkanut jännittämään ja pelottamaan aika tavalla. Vien samalla Ruunkin tsekattavaksi, koska 10v tulee mittariin ja Ruu on vähän nuoleskellut tassujaan sieltä täältä. Jännitettävää on siis tuplasti.

Easy 9vkoa

Tähän koostin videon Easyn ensimmäisestä vuodesta. Videolla on ihan tavallisen arjen juttuja, joista osan olemassa oloa en olisi edes muistanut. Näin se vuosi porhalti hirveällä vauhdilla ohi.
Toisaalta niin haikeaa...